torstai 22. syyskuuta 2016

Kerstin Gier - Liitto

Liitto on kolmas osa Unien kirjat -trilogiassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista.

Livin unet ovat käymässä yhä vaarallisemmiksi, ja poikaystävä Henryn kanssakin olisi selviteltävää. Jotenkin on päädytty siihen, että Henry luulee Livin olevan valtavan kokenut elämän kaikilla osa-alueilla, vaikka asia ei ole ollenkaan niin. Kotirintamalla tapahtuu myös: Livin äiti on menossa uusiin naimisiin, mikä aiheuttaa kaikenlaista päänvaivaa.  Kaiken lisäksi kostoa janoava Arthur ei aiheuta vahinkoa enää vain öisin vaan hän on keksinyt tavan kontrolloida ihmisiä myös unimaailman ulkopuolella. Livillä on todellakin kädet täynnä töitä, kun hän yrittää pysyä hengissä niin todellisessa kuin unimaailmassa.

Tutustuin Kerstin Gierin kirjoihin joitakin vuosia sitten hänen Rakkaus ei katso aikaa -trilogiansa kautta. Pidin lukemastani, mutta vielä enemmän nappasi kirjailijan uudempi Unien kirjat -trilogia, jonka kaksi ensimmäistä osaa luin syksyllä. Trilogian päättävä Liitto ilmestyi kesäkuussa, ja saatuani kirjan kirjastosta oli aika saattaa sarja päätökseen.

Kaiken kaikkiaan Liitto päättää trilogian onnistuneesti. Teos on tuttuun Gierin tyyliin nappaava, hauska ja nopealukuinen. Olen muistaakseni lukenut jokaisen Unien kirjat -trilogian osan yhdessä päivässä, eikä Liitto ollut poikkeus. Halusin teosta lukiessani saada Goodreadsin lukuhaasteeni kiinni, eikä Gier onneksi pettänyt vaan sivut kääntyivät jälleen nopeassa tahdissa. Luen nykyään suuren osan lukemastani nuortenkirjallisuudesta englanniksi, joten kenties myös siitä syystä suomeksi luettu Liitto tuntui niin kovin nopealukuiselta.

Unien kirjat -trilogian vahvuus on mielestäni ollut sen hauskuudessa. Mikään maailmaa mullistava trilogia ei ole kyseessä, mutta Gier kirjoittaa juuri sopivan hulvatonta ja höttöistä nuortenfantasiaa.  Viihdearvo on taattu ja lukujumeista ei ole tietoakaan. Trilogian ensimmäinen osa, Lupaus, on ehdottomasti hilpeimpiä lukukokemuksia kenties koskaan, mutta Liitto ei mielestäni ollut samalla tasolla. Tiedä sitten johtuiko muistakin syistä, mutta ääneen en kirjan parissa nauranut, vaan välillä Livin hölmöily jopa ärsytti.

Edelliseen osaan verrattuna ihmissuhdedraamaa oli Liitossa onneksi vähän. Sen sijaan Gier keskittyy viemään trilogiansa päätökseen ja onnistuukin siinä hyvin. Itse pahis ja varsinainen konflikti eivät kuitenkaan pahemmin herättäneet kiinnostusta joten Liitto jäi vähän laimeaksi lukukokemukseksi. Asiaan saattaa vaikuttaa myös pitkä tauko edellisen osan lukemisesta, sillä sarjan tapahtumat ja henkilöt olivat muistissa verrattain huonosti enkä oikein päässyt tunnelmaan. Liitto on kuitenkin onnistunut päätösosa.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Liitto
Alkuperäisteos: Silber - Das dritte Buch der Träume
Kirjailija: Kerstin Gier
Kääntäjä: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016 (alkuperäisteos 2015)
Sivuja: 387
Luettavaksi: kirjastolaina

perjantai 9. syyskuuta 2016

Elokuun kooste

Huhhuh, jälleen yksi hiljainen blogikuukausi takana... Elokuu ei ollut bloggaamisen tai lukemisen kuukausi, mutta paljon muuta tapahtui.

Elokuussa sain kesätyöurakan päätökseen, muutin Turkuun ja aloitin yliopisto-opinnot. Etenkin viimeiset kolmisen viikkoa on ollut yhtä hulabaloota kun olen yrittänyt ottaa selvää siitä, miten yliopisto toimii, selvitä kursseille, tutustua uusiin opiskelukavereihin, ikävöinyt välillä Tampereelle ja yrittänyt siinä sivussa alkaa myös opiskella. Myös kaikkialla jylläävä (tai siltä ainakin tuntuu) syysflunssa saapui vieraisille, mutta kaatoi bloggaajan sängyn pohjalle onneksi vain yhdeksi päiväksi. Kaunokirjallisuuden lukeminen on siis jäänyt vähälle, mutta eiköhän se tästä vielä. Kirjallisuuden opiskelijan kun on jotain ihan koulunkin puolesta luettava!

 elokuun luetut

John Tiffany, Jack Thorne, J.K. Rowling: Harry Potter and the Cursed Child (Harry Potter, #8) (bloggaus tulossa)
Maggie Stiefvater: The Raven King (The Raven Cycle, #4) (bloggaus tulossa)
Patrick Ness: The Knife of Never Letting Go (Chaos Walking, #1)  (linkki vanhaan bloggaukseen)

Yhteensä: 3 kirjaa / 1247 sivua

Elokuun alussa sain näppeihini kauan odotetun Harry Potter and the Cursed Child -näytelmäkäsikirjoituksen. Näytelmä menestyy hyvin, mutta kirja on jakanut mielipiteitä ja syystäkin. Itselleni kirja oli heikohkoa keskitasoa  – sillä oli hetkensä, mutta myös negatiivisia puolia ja olisin toivonut muutamaan paikkaan erilaista ratkaisua. Tarkempia tuntojani palaan varmasti ruotimaan bloggauksen muodossa. Maggie Stiefvaterin The Raven King taas oli onnistunut päätösosa The Raven Cycle -sarjalle ja jään innolla odottamaan myös Stiefvaterin seuraavia teoksia. Loppukuusta paikkasin lukujumiani parin vuoden takaisella suosikilla eikä Patrick Nessin The Knife of Never Letting Go onneksi pettänyt toisellakaan kertaa.

Syyskuussa lukupinoon toivon mukaan päätyy ainakin Odysseia, Kuningas Oidipus, Jumalainen näytelmä ja muutama muu opintoja varten luettava teos. Saa nähdä kuinka minun vielä käy... Blogihiljaisuus saattaa jatkua, mutta toivottavasti saisin taas luku- ja bloggausrytmin päälle. Tällä hetkellä ajatuksissa on kuitenkin miljoona muutakin asiaa, jotka on pakko priorisoida blogin edelle. Toivon mukaan palailen tänne pian, mutta viimeistään syyskuun koosteessa. :D

Uusi koti ja uusi hylly. ♥

lauantai 6. elokuuta 2016

Heinäkuun kooste

Kesäkuun koosteessa lupailin lukemisen ja bloggaamisen suhteen enemmän aktiivisuutta, mutta se jäi osittain haaveeksi. Kuukauden kooste ei ainakaan saavu ajallaan...

Heinäkuu oli varsin kiireinen kuukausi. Tein töissä kuusipäiväistä viikkoa melkein koko kuukauden, etsin Turusta asuntoa ja yritin ehtiä rentoutuakin jossain välissä. Työ tuntui välillä vievän kaiken energian ja lukemisen sijasta päädyin usein katsomaan Gilmoren tyttöjä. (Enää viimeinen kausi jäljellä, nyyh!) Asuntoasiatkin järjestyivät ja perjantai ja lauantai kuluivat muuttopuuhissa. Toistaiseksi palasin vielä Tampereelle töiden perässä, mutta varmaan jo viikon päästä palailen viemään lisää tavaroita ja kuun lopussa tulen jäädäkseni. Jännittäviä aikoja!

heinäkuun luetut

Janne Teller: Samantekevää
J.K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (Harry Potter, #3) (uusinta, linkki vanhaan bloggaukseen)
Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus (bloggaus tulossa)
David Levithan: Boy Meets Boy (bloggaus tulossa)
Melina Marchetta: Jellicoe Road (bloggaus tulossa)
Kerstin Gier: Liitto (Unien kirjat, #3)

Yhteensä: 6 kirjaa / 2158 sivua

-Viisi omasta hyllystä / yksi kirjastolaina 
-Yksi uudelleen luettu
-Kolme englanniksi / kolme suomeksi
-Ei kotimaisia

Heinäkuu oli kuin olikin vuoden parhaita lukukuukausia. Sain viimein selätettyä Dostojevskin raskaan klassikon, ja vaikka lukukokemus oli ajoittain todella tuskainen olen iloinen, että kirja tuli luetuksi. Janne Tellerin Samantekevää oli pienestä sivumäärästään huolimatta hurja teos ja Harry Potter aina loistavaa luettavaa. Levithan ei pettänyt ja Kerstin Gierin Liitto saattoi Unien kirjat -trilogian onnistuneesti päätökseen. Kuukauden parhaaksi nousi kuitenkin Melina Marchettan Jellicoe Road. Koukuttava, vangitseva, surullinen ja toiveikas teos, jota rakastin aivan kuin aiemmin lukemaani Marchettan The Lumatere Chronicles -trilogiaa.

Heinäkuu olikin mukava lukukuukausi ja sain myös viimein Goodreadsin lukuhaasteeni kiinni oltuani jäljessä varmaankin maaliskuusta saakka. Aktiivisuuspuuska ei aivan ehtinyt blogiin saakka, joskin sain kesäkuun rästibloggaukset tehtyä. Kenties elokuussa ehdin heinäkuun bloggauksiin.

Millainen oli sinun heinäkuusi?

torstai 28. heinäkuuta 2016

Kate Morton - Hylätty puutarha

© Maija Välimäki
On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu.

Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä — ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.


Kate Morton on kirjailijana kiinnostanut minua jo pitkään ja jostain pokkarialesta päädyin lopulta nappaamaan mukaani hänen romaaninsa Hylätty puutarha. Kirja vaikutti ihanteelliselta kesälukemiselta, mutten kuitenkaan ottanut sitä mukaani mökille juhannukseksi. Onneksi isoäitini oli poiminut alelaarista samaisen kirjan, sillä saaristossa tuntui oikealta hetkeltä uppoutua pitkään sukusalaisuuksia kuhisevaan romaaniin.

Hylätty puutarha on mainiota kesälukemista. Sen pariin on ihanaa uppoutua täysin ja nauttia kiinnostavasta ja tragedian sävyttämästä salaisuuksien vyyhdistä, jota päähenkilö alkaa ratkoa. Teos  on juuri oikeassa määrin koskettava, viihdyttävä ja englantilainen kartanomiljöö lumoaa.

Kirjassa ehdottomasti kiehtovinta on juoni ja itse mysteeri. Itse nautin suunnattomasti hitaasti selviävästä salaisuuksien vyyhdistä. Hylätty puutarha liikkuu useassa ajassa ja mysteeri valottuu lukijalle paloittain. Jännite ei katoa missään vaiheessa ja lukijan omille arvailuille jätetään koko ajan mukavasti tilaa. Täysin ennalta-arvaamaton ei kirja kuitenkaan ollut, ja minun jo alusta asti rakentelema teoriani osoittautui oikeaksi. Morton hämää lukijaa kuitenkin varsin ansiokkaasti ja ehdin jo moneen otteeseen luulla olevani väärässä. (Myönnän hihkaisseeni ääneen riemusta tajutessani kuitenkin arvanneeni oikein.)

Nautin kovasti myös kirjan tunnelmasta. Salaperäisyytensä lisäksi teoksessa on surullinen pohjavire, joka omalta osaltaan pitää lukijan tarinassa kiinni. Sitä haluaa tietää totuuden, mutta joutuu samalla pelkäämään millainen se onkaan. Menneisyyden selvittämiseen liittyy myös tiettyä kohtalonomaisuutta – mitä tahansa selviääkin, sitä ei voi enää muuttaa. Historiassa liikkuvien hahmojen kohtalot on jo lyöty lukkoon.

Sivumäärästään huolimatta Hylätty puutarha ei ole hidaslukuinen, päinvastoin. Kirja tempaisee nopeasti mukaansa ja sivut kääntyvät vauhdikkaasti. Teos tarjoaa viihdettä koko rahan edestä ja sopii hyvin kevyemmäksi välipalaksikin. Pidin lukemastani sen verran paljon, että tämä ei varmasti jää viimeiseksi lukemakseni Mortonin teokseksi. (Suositelkaa ihmeessä suosikkejanne kirjailijan tuotannosta!)

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Hylätty puutarha
Alkuperäisteos: The Forgotten Garden
Kirjailija: Kate Morton
Kääntäjä: Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2008)
Sivuja: 670
Luettavaksi: omasta hyllystä

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Emma Donoghue - Huone

© Maija Välimäki
Poika, äiti ja koti yhdessä huoneessa.

Huone on riipaiseva kertomus viisivuotiaasta Jackista, joka asuu lukitussa huoneessa äitinsä kanssa. Jack ei tiedä, että Huone on vankila ja että hänen äitinsä on siellä vastoin tahtoaan. Jackille se on koti. Pienen pojan tarina vie mukanaan – vuoroin itkettää, vihastuttaa ja hymyilyttää. Järkyttävästä aiheestaan huolimatta kirja onnistuu olemaan toiveikas, hauska ja elämänmyönteinen.

Luin Huoneen jo yli kuukausi sitten, mutta olen jälleen pahasti jäljessä blogiarvioissa. Kyllä täältä vielä noustaan!

Huone ehti pyöriä pitkään mielessäni ennen kuin lopulta sain teoksen luettua. Pelkäsin etukäteen kirjan olevan hirvittävän ahdistava, enkä kenties siksi uskaltanut tarttua siihen. Kesäkuussa törmäsin kuitenkin halpaan pokkariin Lukulaarissa enkä voinut vastustaa kiusausta.

Onneksi päädyin nappaamaan kirjan mukaani. Huone osoittautui vangitsevaksi lukukokemukseksi – kirjaksi, jota on vaikea laskea käsistään. Taisin lukaista teoksen päivässä parilta istumalta, sillä en pystynyt lopettamaan lukemista. Viimeisen sivun käännettyäni olo olikin varsin tyhjä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, pelkäsin etukäteen kirjan olevan liiankin ahdistava. Näin ei onneksi kuitenkaan ollut asianlaita – vaikkei Huone mikään kevyt kirja olekaan. Nuoren naisen vangitsemisesta yhteen huoneeseen vuosikausiksi ei voi kirjoittaa iloista ja kepeää teosta, mutta Huone ei muodostunut yksinomaan ahdistavaksi lukukokemukseksi. Lapsinäkökulma tuo kirjaan paljon valoa, mutta sen viattomuus on toisaalta kauhistuttava kontrasti ja on aina mielenkiintoista lukea teos, missä lukija aika ajoin ymmärtää enemmän kuin kertoja.

Teokseen mahtuukin synkkyyden lisäksi myös paljon toivoa. Jackin äiti on onnistunut rakentamaan pojalleen elämän, kokonaisen maailman, yhteen huoneeseen. Lukiessani minut valtasikin moneen otteeseen suuri kunnioitus Jackin äitiä kohtaan, sillä hän on kasvattanut ihastuttavan pienen pojan kammottavissa olosuhteissa. Jackin ja äidin välinen rakkaus ja kiintymys nouseekin teoksessa keskiöön.

Kokonaisuurena Huone on välillä ahdistava, vangitseva, jännittävä ja pohjimmiltaan toiveikas teos, joka iski moneen otteeseen suoraan tunteisiin. Suosikkieni joukkoon Donoghuen romaani ei noussut, mutta suosittelen silti kirjaan tutustumista.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Huone
Alkuperäisteos: Room
Kirjailija: Emma Donoghue
Kääntäjä: Sari Karhulahti
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäisteos 2010)
Sivuja: 323
Luettavaksi: omasta hyllystä
 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kesäkuun kooste

Kesäkuu oli ja meni niin että hujahti! Toukokuussa mainiosti alkanut blogiherääminen lopahti, mutta aina voi yrittää uudelleen. Heinäkuusta tulee lukemisen ja bloggaamisen kuukausi. Lupaan (ainakin yrittää.)

Kesäkuussa:

-minusta tuli ylioppilas
-paiskin töitä
-mökkeilin ja vietin samalla somettoman juhannuksen
-luin vähemmän kuin oli tarkoitus
-vietin päivän Tallinnassa
-näin rakkaita ystäviä
-olin epämääräisen ahdistunut aika ajoin
-ostin kirjoja
-nautin kesästä satoi tai paistoi
-sain mahtavia uutisia (opiskelupaikka!!)

kesäkuun luetut

Huntley Fitzpatrick: My Life Next Door (bloggaus tulossa?)
Huntley Fitzpatrick: What I Thought Was True (bloggaus tulossa?)
Emma Donoghue: Huone
Kate Morton: Hylätty puutarha
J.K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets (Harry Potter, #2) (uusinta, linkki vanhaan bloggaukseen)

Yhteensä: 5 kirjaa /  1856

-Kaikki kirjat omasta hyllystä
-Ei kotimaisia teoksia
-Kolme englanniksi / kaksi suomeksi
-Ostettuja kirjoja 7

Aloitin kesäkuuni sopivan höttöisellä nuortenkirjallisuudella Huntley Fitzpatrickin teosten merkeissä. Etenkin Fitzpatrickin esikoisromaani My Life Next Door oli loistavaa kesälukemista ja luinkin sen aurinkoisena iltapäivänä parvekkeella istuskellessani. Emma Donoghuen Huoneen pelkäsin etukäteen olevan kauhean ahdistava, mutta näin ei onneksi ollut asian laita. Teos koukutti ja ahdistikin hiukan, mutta kaikesta jäi toiveikas fiilis. Juhannuslukemistoksi taas valikoitui Kate Mortonin Hylätty puutarha ja myös Morton vaikuttaa olevan mainiota kesälukemista. Kesäkuun viimeiseksi kirjaksi jäi iki-ihana Harry Potter. Luen nyt Pottereita ensimmäistä kertaa englanniksi ja kokemus on ollut hauska.

Tällä hetkellä kesken on pitkään lukulistalla keikkunut Dostojevskin Rikos ja rangaistus, jonka parissa edistyn hitaasti, mutta varmasti. Kevyempää luettavaa etsin jälleen Pottereiden parista, tällä kertaa kolmannesta osasta.

Perjantaina sain myös mahtavia uutisia: syksyllä minua odottaa kirjallisuustieteiden opiskelu Turun yliopistossa! Keväällä koettiin monia epätoivon hetkiä kun raadoin ensin ylioppilaskirjoitusten ja sitten pääsykokeiden eteen, mutta olipahan sen arvoista. En ole vieläkään oikein kunnolla tajunnut, että pitäisi löytää asunto Turusta ja muuttaa pois Tampereelta, missä olen asunut koko ikäni. Tulevaisuus yhtaikaa sekä innostaa että vähän pelottaa. Saa nähdä mitä on edessä, mutta mielenkiintoiset pari kuukautta on ainakin edessä.

Sukulaiskissa ja juhannuslukemisto. © Maija Välimäki

Ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

John Steinbeck - Hiiriä ja ihmisiä

George ja Lennie ovat elämän heittelemiä sekatyömiehiä, jotka vaeltavat työn toivossa karjatilalta toiselle. Työtä löytyy silloin tällöin, mutta hidas ja erilainen Lennie onnistuu aina sotkemaan asiat ja miehet joutuvat taas tien päälle. George kantaa raskasta vastuuta uskollisesta Lenniestä ja haaveilee vapaammasta elämästä. Silti heidän suhdettaan leimaa lämmin ystävyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. George suojelee ja auttaa jättiläismäistä, lempeää Lennietä, joka rakastaa hiiriä ja muita pieniä eläimiä. Niitä Lennie aina hoivailee, mutta pienet otukset eivät selviä suurissa kourissa ja murhenäytelmä seuraa vääjäämättä toistaan. 

Neuvokas George ja yksinkertainen Lennie tavoittelevat työtä ja itsenäisyyttä vaelluksellaan halki Kalifornian. Kun miehet pääsevät Soledadin karjatilalle töihin, tuntuu hetken verran kuin unelmat voisivat toteutua. He voisivat päästä elämässä eteenpäin ja kenties hankkia oman pienen tilan, josta erityisesti Lennie haaveilee. Mutta Soledadin väki on omalla tavallaan yksinäistä ja onnetonta, ja Lennie ei osaa tulkita heidän käytöstään oikein. Tilanhoitajan poika Curley asettuu Lennietä vastaan, ja katastrofi on valmis, kun Curleyn turhamainen vaimo ei harkitse tekojaan. Georgen osa on kantaa ystävyyden raskas taakka loppuun saakka. 

Juuri kun kuvittelin päässeeni takaisin bloggausrytmiin tulin puolivahingossa pitäneeksi parin viikon tauon... Hiiriä ja ihmisiä luin jo toukokuun puolella, mutta bloggaus tulee, kuten turhan usein, myöhässä. Muistikuvat ovat jo hiukan hämärtyneet, joten luvassa on lyhyehkö tiivistelmä ajatuksistani.

Hiiriä ja ihmisiä on ollut lukulistallani jo kauan, mutta hyvin pitkään lähinnä ajatuksen tasolla. Steinbeck on kiinnostanut minua kirjailijana jo pidemmän aikaa, mutta tästä romaanista tiesin tuskin mitään. (Sama pätee edelleen muihin Steinbeckin teoksiin...) Tammikuussa lukiossani tehtiin kuitenkin teatteridiplomina näytelmäsovitus mistäpä muustakaan teoksesta kuin tästä. Näytelmäversio oli sen verran vaikuttava, että halusin ehdottomasti lukea myös kirjan, etenkin kun se löytyi omasta hyllystäkin.

Toukokuun lopulla ehdin lopulta kirjan pariin. Hiiriä ja ihmisiä on lyhyt teos ja sen lukaisee helposti muutamalta istumalta. Teos olikin kokonaisuutena nautittava lukukokemus ja sopii hyvin pikaisesti välipalakirjaksi. Mutta vaikka kirjasta pidinkin, ei se ollut minulle mikään mullistava lukukokemus. Kenties juonen tietäminen ennakolta hiukan häiritsi, vaikkakin kirja saattaisi muutenkin olla hivenen ennalta-arvattava.

Hiiriä ja ihmisiä on koskettava teos ja pieneen sivumäärään mahtuu paljon asiaa. Steinbeck kuvaa kahden miehen välistä ystävyyttä ja niitä, joille on elämässä jaettu huonommat kortit. Pidin lukemastani, mutta mitenkään huikaisevaksi lukukokemukseksi ei Hiiriä ja ihmisiä muodostunut.

Arvosana: ♣♣♣


Teos: Hiiriä ja ihmisiä
Alkuperäisteos: Of Mice and Men
Kirjailija: John Steinbeck
Kääntäjä: Jouko Linturi
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1963 (alkuperäisteos 1937)
Sivuja: 133
Luettavaksi: omasta hyllystä
Haasteet: Kirjallisen sivistyksen projekti