maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kiireestä, bloggaamisesta, elämästä ja onnellisuudesta

Blogi on ollut hiljainen jo lähes kolme kuukautta. Mietin, pitäisikö pistää Kirjaneidon tornihuone viralliselle tauolle tai lopettaa kokonaan, mutta en raaski tehdä kumpaakaan. Blogi on antanut minulle niin paljon: aivan ihania ystäviä, yhteisön jossa keskustella kirjallisuudesta ja fiilistellä lukemisen hienoutta ja jollain ehkä hiukan oudolla tavalla enemmän rohkeutta olla oma itseni. Välillä olen stressanut blogin takia, välillä istunut tuntikausia koneen ääressä säätämässä ulkoasua ja välillä taas uusi blogiteksti on lähestulkoon kirjoittanut itse itsensä. Kuljin blogin kanssa käsi kädessä koko lukioajan ja tämä on ollut se ihana oma juttu.

Keväällä loppui lukio ja kesällä sain tietää päässeeni Turun yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. Edessä oli muutto uuteen kaupunkiin, paljon uusia ihmisiä ja juttuja. Elämä on heittänyt sellaista kuperkeikkaa, että on ollut välillä vaikea tajuta mistään mitään. Olen viime aikoina miettinyt syksyä ihan hurjan paljon, sillä jo siitäkin tuntuu olevan ikuisuus. Muistan, kuinka joka paikkaan piti mennä Google Mapsin kanssa, kuinka en tuntenut vielä niitä ihmisiä joiden kanssa nyt kävelen kohti kotia aamuyön tunteina, kuinka ajattelin jättäväni sellon Tampereelle, kuinka opiskelijaravintolat olivat maailman sekavimpia, kuinka soitin kotiin useita kertoja viikossa ja kuinka olin ihan varma, etten ikinä tule tajuamaan mistään mitään. Ja kuinka sitten yhtäkkiä, ennen kuin huomasikaan, olin asettunut aloilleeni, tiesin edes osittain mitä tein ja elämästä tuli tuttua.

Nyt on mukavasti opintopisteitä ja enää muutama kurssi jäljellä, paiskin hommia kahdessa järjestöhallituksessa, joudun sopimaan kahvihetken naurettavan tarkkojen kellonaikojen puitteissa, palaan usein kotiin viiden jälkeen aamuyöllä, nauran paljon ja ahdistun saman verran, luen vähemmän kirjoja kuin pitkään aikaan (vaikka opiskelen kirjallisuutta), kuuntelen musiikkia usein liian lujalla, tanssin pöydällä ja en tiedä koska taas ehtisin käydä Tampereella.

Turku tuntuu joka päivä enemmän kodilta. Täällä olen kuplinut onnesta tavalla, jolla en ehkä koskaan aikaisemmin ole. Täällä olen uskaltanut olla sellainen, jollainen ehkä aikaisemmin en. Olen oppinut itsestäni ihan valtavasti. Olen mennyt ja tehnyt ja osallistunut, vaikka olisi jännittänyt. Täytin kaksikymmentä enkä kokenut minkäänlaista kriisiä aiheesta. Elämä tuntuu olevan yhtä aikaa hyvin hallussa ja levällään kaikkialle. Blogi on ollut ja tulee varmaan pysymäänkin hiljaisena. Elämässä tapahtuu ja tahdon mennä se edellä. Jännittäviä aikoja, hauskoja juttuja ja kivoja tyyppejä. Voihan onnellisuus.

Tärähtänyt kuva, mutta onnellisuustunnelmat.

Sunnuntai-illan sekalaisia ajatusraapaleita, jotka teki mieli kirjoittaa ylös jonnekin. Samalla todistan, että olen edelleen hengissä, vaikka blogi tuntuukin kituvan kuolemaansa.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Vuosi 2016 & suunnitelmia vuodelle 2017

Vuotta 2017 on eletty kohta jo kaksi viikkoa, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mitä edellisen vuoden muistelemiseen tulee. Tiivistetysti voisi sanoa, että lukuvuotena 2016 oli huonoin pitkään aikaan ja se oli varmasti epäaktiivisin bloggausvuoteni. Sen sijaan elämä heitti aikamoista kuperkeikkaa ja näin jälkeenpäin tuntuu hassulta ajatella, mitä kaikkea vuoteen mahtuikaan. Elämä siis veti kirjojen ja bloggauksen ohi, mutta ihan syystäkin.

Vuonna 2016 minä...

Kirjoitin ylioppilaaksi. Alkuvuosi kului ensin abiriennoissa, sitten kirjoituksiin päntätessä ja lopulta kirjoitussalissa istuessa. Kaikki huipentui ihanaan, paljon naurua, rakkaita ihmisiä, ja onnen kyyneliä täynnä olleseen lakkiaispäivään. Lukio on ollut vahvasti läsnä myös blogissa, joten yksi suuri virstanpylväs todellakin ohitettiin.

Pänttäsin kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin, ikävöin lukiota kirjaston lukusalissa istuessani ja maalasin pääsykoekirjan yliviivaustussilla. Vaivannäkö kannatti ja opiskelupaikka irtosi ykköstoiveestani eli Turun yliopistosta, oppinaineena kirjallisuustiede.

Raadoin koko kesän töissä. Kukkaro kiitti, mutta kovin rentouttavaksi lomaa ei voi sanoa. Unelmani lukukesästä muuttui turhan usein Netflixin katseluksi, mutta tv-sarjojen puolella ainakin tein löytöjä.

Muutin Turkuun. Olen asunut koko ikäni Tampereella, mutta elokuussa suuntasin muualle. Uusi kotikaupunki on näyttänyt parhaita puoliaan, ja vaikka Tampere tuntuu edelleen kodilta, siltä tuntuu myös Turku. Samalla muutin myös ensimmäistä kertaa omilleni.

Aloitin yliopisto-opinnot. Kotimainen kirjallisuus on tuntunut juuri oikealta valinnalta, ja vaikka välillä olen ollut aikamoinen stressihirviö, olen nauttinut opiskelusta. Asiat eivät voi olla kovin huonosti, kun saa lukea kiinnostavaa kaunokirjallisuutta ja kutsua sitä opiskeluksi. Kerran rakkaus omaan pääaineeseen ylsi jopa tenttiin asti: kirjoitin kynä sauhuten ja innosta puhkuen.

Olen heittäytynyt uuteen elämään täysin rinnoin. Olen tutustunut valtavaan määrään ihmisiä, ottanut harteilleni jos jonkinlaista vastuutehtävää ja löytänyt itsestäni uusia puolia.

Varsinainen vuosi siis! Vuosi sitten abivuosi läheni loppuaan ja nyt olen aloittamassa toista lukukautta yliopistossa. Välillä tuntuu, että alkuvuodesta on jo aivan ikuisuus. Alku- ja loppuvuosi tuntuvat olevan aivan eri maailmoista.

Vuonna 2016 luin...

-60 kirjaa eli 23 088 sivua. (vrt. 2015 112 kirjaa / 40 240 sivua)
-Eniten kirjoja luin tammi- ja lokakuussa (9 kummassakin) ja vähiten maaliskuussa (0).
-23 kirjaa englanniksi. (Suhteellisestikin vähemmän kuin viime vuonna.)
-20 kotimaista. (Huomattavasti enemmän kuin viime vuonna. Kyllä huomaa pääaineensa vaikutuksen.)
-17 käännöskirjaa.
-Uudelleen luettuja oli 10.

Kaikki vuonna 2016 luetut kirjat löytyvät täältä. Kuukausittaiset koostepostaukset löytyvät tunnisteella "kuukauden kooste".

Vuoden 2016 lukuhaasteet

En ollut asettanut itselleni muita tavoitteita, kuin Goodreadsin lukuhaasteessa määrälliseksi tavoitteeksi 60 kirjaa. Tähän ehdin, juuri ja juuri, mutta ehdinpähän kuitenkin. Oman hyllyn kirjoja luin varsin paljon, mutta loppuvuodesta opiskelujen alettua kirjasto oli ahkerassa käytössä. Klassikoita tuli luettua paljon ja kotimaisia paljon enemmän kuin viime vuonna.

Parhaat kirjat 2016

Listan tekeminen oli, kuten aina, hyvin hankalaa. Tällä kertaa todellisia wau-lukukokemuksia tuntui kuitenkin olevan tavallista vähemmän. Kärkikolmikko oli helppo valita, mutta muuten oli varsin tasaista.

1. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
2. Juhani Aho: Papin rouva
3. Melina Marchetta: Jellicoe Road
4. Cassandra Clare: Lady Midnight (The Dark Artifices, #1) 
5. V.E. Schwab: A Gathering of Shadows (Shades of Magic, #2) 

+ bonuksena vuoden huonoin kirja (tai ainakin ärsytti vuoden aikana eniten): J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child.
 
Vuonna 2017...

Luvassa on paljon opiskelua, mutta myös kaikkea muuta. Järjestöhommia, orkesterijuttuja, konsertteja ja vaikka mitä on jo nyt merkattu kalenteriin ennen kesää. Paljon on luvassa jo nyt, ja lisää varmasti pukkaa. Jännittävää!

Lukemisen ja bloggaamisen puolesta aion ottaa rennosti. Goodreadsin lukuhaasteeseen laitoin tavoitteeksi 50 kirjaa, minkä kuitenkin luulisi täyttyvän. Pyrkimyksenä on silti etupäässä nauttia lukemisesta ja ehtiä lukemaan myös jotain muuta kuin opintoihin kuuluvaa kirjallisuutta. Toivottavasti lukuintoa riittää siis myös lomilla!

Aion myös aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä, enkä varmaankaan palaa viime vuoden rästibloggausten pariin enää. (Ellei joku nyt erityisesti ala houkutella.) Rennolla otteella mennään muutenkin kirjabloggausten suhteen, sillä en halua blogista uutta aihetta stressiin. Etenkään opintoihin luettava kaunokirjallisuutta tuskin ehdin muuten kuin kuukausikoosteissa käsitellä.

Kirjaneidon tornihuone tulee pysymään pystyssä myös tulevan vuoden, mutta erityisen aktiivisia bloggausaikoja en uskalla luvata, vaikka intoa juuri nyt ehkä riittäisikin. Elämässä on tällä hetkellä niin paljon muutakin!

Lempparijuttuja, kirjahylly ja sello.

Ihanaa alkanutta vuotta lukijoille ja bloggaajakollegoille! Mikä oli lempparisi vuonna 2016 luetuista kirjoista ja mitä odotat vuodelta 2017?

lauantai 7. tammikuuta 2017

Joulukuun kooste

Hyvää uutta vuotta! Vuotta 2017 on eletty jo viikko, mutta palataan vielä hetkeksi joulukuun tunnelmiin.

Joulukuun alku oli osaltani varsinaista hullunmyllyä. Syyslukukauden päättyessä riitti esseitä ja tenttejä, hoidettavia velvollisuuksi, pikkujouluja ja muita rientoja. Kalenteri näytti hirmuiselta ja epäilin jo josko kaikesta selviäisin, mutta selvisinpähän kuitenkin. Opintopisteitä on kertynyt rekisteriin mukavasti ja vieläpä hyvin arvosanoin.

Lomailu on sujunut (ja sujuu edelleen, vielä yksi lomapäivä jäljellä) rauhallisissa merkeissä. Olen nähnyt kavereita, lukenut kirjoja, katsonut Skamia (AH), valvonut aivan liian myöhään, ollut monta päivää tekemättä mitään, pelannut lautapelejä, soittanut sellon ollessa lähettyvillä (eli ei kovin usein), käynyt pulkkamäessä, matkustanut Rovaniemelle ja takaisin, syönyt karkkia ja kuunnellut musiikkia. Turussa olen ollut vain viettämässä joulua mummolassa ja käynyt pikaisesti kääntymässä kotona, eli  muutamaan viikkoon en ole nähnyt Ylioppilaskylää. Huomenna edessä on paluu Turkuun ja arkeen, ja vaikka loikoilu houkuttelisi, on mukava päästä taas Turku-eloon kiinni.



joulukuun luetut 

Eino Leino: Helkavirsiä I
Melina Marchetta: Looking for Alibrandi
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
Victoria Schwab: This Savage Song (Monsters of Verity, #1)
Tuula-Liina Varis: Huvila
John Steinbeck: Eedenistä itään

Yhteensä: 6 kirjaa / 1940 sivua

-neljä omasta hyllystä / kaksi kirjastolainaa
-kolme kotimaista
-neljä suomeksi luettua / kaksi englanniksi

Joulukuussa kurssilukemistot väheninvät ja pääsin viimein lukemaan jotain ihan muuta. Joululomalla ei tullut luettua niin paljon kuin toivoin, mutta ihan mukavasti kuitenkin.  

Helkavirsiä I tuli luettua tenttiin kiireessä, mutta nautin lukemastani ja haluaisin palata teoksen pariin ajan kanssa. Looking for Alibrandi ei ollut suosikkini Marchettalta, mutta nopealukuinen ja ihan kiva nuortenkirja kyseessä kuitenkin on. Mukkan Maa on syntinen laulu ei kuulunut opintojen puolesta luettaviin teoksiin, mutta kiinnostus kuitenkin heräsi proosan analyysikurssilla. En lumoutunut lukemastani, mutta Mukka kiinnostaa edelleen kirjailijana.

Victoria Schwabin This Savage Song on varmaankin suosikkini joulukuun luetuista. Upea ja omaperäinen maailma, kiinnostava idea, vauhdikas juoni ja tiettyjen kliseiden välttäminen saivat minut ihastumaan ja odotan innolla toista osaa. Tuula-Liina Huvila taas ei herättänyt suuria tunteita suuntaan taikka toiseen, mutta kirjassa vilahtavat Turun maisemat ja kirjallisuustieteen opiskelu ilahduttivat. Vuoden viimeiseksi kirjaksi jäi joululahjaksi saamani (ja toivomani) Steinbeckin Eedenistä itään. Lukukokemuksena teos oli ajoittain puuduttava ja teemoiltaan hyvin raskas, mutta kuitenkin hieno romaani.

Junalukemiseni (edelleen kesken) loman alussa.


Se siitä! Palailen lähipäivinä vielä vuoden 2016 koosteen ja vuoden 2017 lukusuunnitelmien kanssa.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Liebster Award -tunnustus

Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Sain aikaisemminkin blogeissa pyörinyt Liebster Award -tunnustuksen peräti kolmesta osoitteesta: Bookishteaparty-blogin Katrilta, Kirjamaailma-blogin Rosalesilta ja Tuntematon lukija -blogin Handelta. Kiitokset kaikille! Koska olen tehnyt haasteen ennenkin, tyydyn tällä kertaa vain vastailemaan kysymyksiin enkä laita haastetta eteenpäin. Sain heitettiin minulle jo aikoja sitten, mutta sain aikaiseksi vastailla vasta myöhemmin. Julkaisemattomanakin postaus on lojunut, joten tässä on samalla tarjota aikamatka n. kuukausi taaksepäin.

Katrin kysymykset: 

1. Onko sinut lajiteltu Pottermoressa tupaan, ja jos on, mihin tupaan kuulut? Jos ei, mihin tupaan arvelet kuuluvasi?
Olen tehnyt lajittelun kaksi kertaa (uudelleen Pottermoren uudistuttua) ja molemmilla kerroilla olin Korpinkynsi. Sinne olen myös aina tuntenut kuuluvani!  

2. Jos voisit elää yhden päivän uudelleen, minkä päivän eläisit ja miksi?
Ehkäpä ylioppilasjuhlapäiväni. Paljon hyvää ruokaa, rakkaita ihmisiä ja onnellisuutta. 

3. Jos kirjoittaisit kirjan, mistä se kertoisi ja mihin genreen se kuuluisi?
Kenties nuortenkirjallisuutta tai fantasiaa. Varsinaista romaani-ideaa minulla ei ole.

4. Mikä on lempiruokasi ja -juomasi?
Meillä tehdään välillä kotona intialaista linssikastiketta, joka on taivallista. Se ja riisi plus naanleipä. 

5. Pelaatko PokémonGo:ta? Jos pelaat, mikä on mielestäsi hienoin Pokémon, jonka olet saanut?
En pelaa. Pokémonit eivät kuuluneet lapsuuteeni, joten en ole jaksanut innostua niistä vieläkään. :D 

6. Onko sinulla lempinimiä ja kuka niitä käyttää?
On muutama, kaverit ja perhe niitä käyttävät. 

7. Milloin viimeksi koit olevasi onnekas?
Tänään, kun tajusin jälleen kerran saavani kutsua kaunokirjallisuuden lukemista opiskeluksi.  

8. Kirja, jota haluaisit suositella juuri nyt?
Fredrika Runebergin Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Ihan huippu! Lukukokemuksena hakkaa J.L. Runebergin.

9. Mitkä ovat irtokarkkipussisi top 3 karkit?
Yksi iso toffee, joku muu iso erikoiskarkki ja paljon kirpeitä karkkeja. 

10. Millainen on unelmiesi talo/asunto?
Sellainen, missä on iso kirjastohuone. Kirjastotikkaat!  

11. Kummallisin kysymys, jota sinulta on koskaan kysytty?
Tämä? En nyt keksi yhtään mitään. 
 
Rosalesin kysymykset:
 
 1. Onko jokin hahmo tai hahmot kirjaan pohjautuvassa elokuvassa näyttänyt täysin eriltä kuin kuvittelit?
Cassandra Claren Luukaupunki-kirjaan perustuvan elokuvan melkeinpä koko päähenkilökaarti näytti joltain muulta kuin mielikuvissani.

2. Edelliseen kysymykseen liittyen, hyvässä vai pahassa mielessä?
Osa hyvässä, osa pahassa.

3. Käytätkö kirjanmerkkinä mitä tahansa paperinpalaa vai mielummin oikeaa kirjanmerkkiä?
Mitä vain tai en mitään. Kirjanmerkit tuppaavat aina häviämään jonnekin. 

4. Jos voisit esittää kysymyksen suosikkikirjailijallesi, mitä kysyisit?
 J.K. Rowlingilta kysyisin varmaankin jonkin nippelitietoyksityiskohdan Harry Pottereiden maailmasta.

5. Kuinka pitkään olet ollut lukematta ollenkaan?
Maaliskussa on en lukenut yhtäkään kirjaa, ja se on varmaan ennätys. 

6. Oletko koskaan pistänyt merkille kuinka kauan sinulta menee lukea esim. 100 sivua?
Olen, tarkkailen asiaa aika useinkin. Se vaihtelee riippuen kielestä, fontista ja monesta muusta seikasta, mutta keskiarvo on varmaan jossain n. 100 sivua tunnissa.

7. Pahin vahinko minkä olet tehnyt kirjalle?
Melina Marchettin Jellicoe Road joutui kanssani kesäsateeseen, mutta hiustenkuivaajalla ja silitysraudalla siitäkin selvittiin.

8. Jos olisit kirjailija, minkä genren kirjoja kirjoittaisit?
Ks. Katrin kysymykset, kohta kolme.

9.  Jos voisit kirjoittaa jonkun kirjan uudelleen, mikä se olisi ja mitä muutoksia ehdottomasti tekisit?
Harry Potter and the Cursed Child. Helpompi olisi ehkä kysyä mitä säilyttäisin: Albuksen ja Scorpiuksen hahmot ja heidän alkuasetelmansa, Dracon ja sen, että tarina kertoisi "kolmannesta sukupolvesta". Melkein kaiken muun muuttaisin. 

10. Mikä asia kirjassa saa sinut herkimmin itkemään?
Luultavasti hahmojen kuolemat, mutta myös jälleennäkemiset tai muut tunteelliset hetket saavat helposti kyynelkanavat aukeamaan.

11. Jos ehtisit pelastaa yhden kirjan hyllystäsi tulipalon syttyessä, mikä se olisi?
Jokin signeerattu kirja, mutta luultavasti panikoisin enkä onnistuisi pelastamaan mitään.

Handen kysymykset: 

1. Minkä ikäisenä ja miten opit lukemaan?
Eskarissa Tampereen keskustorin kivikirjaston kivistä. Tätä ennen osasin jo esim. kirjoittaa nimeni ja minulle oli luettu paljon, mutta siellä yhtenä päivänä asiat vain loksahtivat kohdalleen.  

2. Mikä oli lapsuutesi suosikkikirja?
Niitä on monta! Ennen Harry Potteria luin paljon hevoskirjoja (Täyttä laukkaa -sarja!) ja myös vanhat tyttökirjat sekä Narnian tarinat olivat suosikkejani. Vielä pienempänä Vaahteramäen Eemeli oli se kaikista rakkain kirja. 

3. Käytätkö valmiita lukupäiväkirjoja tai kirjoitatko muistiinpanoja paperille ennen blogitekstin kirjoittamista?
En, mutta olen harkinnut muistiinpanojen tekemista lukiessa.  

4. Luetko sarjakuvia?
Aku Ankkaa satunnaisesti. 

5. Jos järjestäisit nyt lukuhaasteen, minkä aiheinen se olisi?
Lue lempikirjasi uudestaan! 

6. Onko sinulla kirjallisuudesta poimittuja esikuvia - todellisia tai fiktiivisiä?
L.M. Montgomeryn Anna Shirley on esikuvani: maailma olisi parempi paikka jos jokainen olisi vähän enemmän kuin hän. 

7. Jos elämästäsi tehtäisiin kirja, mikä sen nimi olisi?
Mun ei pitäis ostaa enää yhtään kirjoja mutta... 

8. Saat omistukseesi laajan kirjaston, mutta sen valikoima koostuu vain yhdestä genrestä. Minkä valitsisit?
Klassikot. Laaja kokoelma ja mielellään paljon ensipainoksia. 

9. Jos perustaisit toisen blogin, mitä aihetta se käsittelisi?
Luultavasti elämääni yliopistossa. 

10. Kenet kirjailijan kutsuisit luoksesi kylään, jos saisit mahdollisuuden?
Oscar Wilden, olettaen että kuolleetkin kirjailijat lasketaan. Tai Jane Austenin! 

11. Mitä lukeminen sinulle merkitsee?
Mahdollisuutta matkustaa liikkumatta minnekään, avartaa maailmankatsomustaan, löytää uusia ystäviä kirjojen sivuilta. Parasta ajanvietettä ikinä

Kiitos kysymyksistä ja pahoittelut bloggauksen myöhästymisestä!  

tiistai 6. joulukuuta 2016

Kuulumisia & loka-marraskuun kooste

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Tulin vahingossa pitäneeksi kuukauden blogitauon, mutta yritän pikkuhiljaa palata kirjoittelun pariin... Fuksisyksy on vain kiireineen vienyt täysin mukanaan, eikä välillä tahdo vauhdissa pysyä. Twitter ja Instragram päivittyvät useammin ja lukemisen puolesta Goodreads on yleensä kuitenkin ajan tasalla.

Paljon ehtinyt reilussa parissa kuukaudessa tapahtua. Lukuharrastus on kurssilukemistojen avulla elpynyt, joskaan vapaa-ajalle en tahdo ehtiä tai jaksaa tarttua kirjaan. Onneksi joululomaan on enää pari viikkoa ja silloin saa kirjallisuuden opiskelija lukea mitä huvittaa!

Loka- ja marraskuussa olen ehtinyt kirjamessuilla kahteen kertaan, ensin Turussa ja sitten Helsingissä. Päätin virallisesti pääaineekseni kotimaisen kirjallisuuden, vietin periodivapaan mökkeillessä, luin paljon, opiskelin ja ehdin haalia itselleni jos jonkinlaista vastuuta ja hallitusvirkaa ensi vuodelle. Rientoja riitti ja riittää edelleen ja haen edelleen tasapainotilaa levon, opiskelun, sosiaalisen elämän ja kaiken muun tekemisen välillä. Blogi on jäänyt vähän paitsioasemaan, koska on täytynyt priorisoida muihin asioihin. Kirjabloggausten määrä tulee varmaan tulevaisuudessakin vähenemään, sillä tuskin jaksan ja ehdin kurssilukemistoista ja lukupaketeista kovinkaan paljon blogata; teoksia kun luetaan tiiviissä tahdissa ja niitä käsitellään niin paljon muissa yhteyksissä.


Tällä hetkellä eletään syyslukukauden viimeisiä viikkoja. Essee- ja portfoliodeadlineja riittää, tenttejä on jäljellä ja tälläkin hetkellä pitäisi ahkerasti päntätä representaatiota, diskurssia ja vaikka mitä muita taiteentutkimuksen käsitteitä sekä Suomen kirjallisuushistoriaa. No, päivää on vielä jäljellä!

Seuraavaksi katsaus loka- ja marraskuun luettuihin, eli suurimmaksi osaksi Turun yliopiston kirjallisuusaineiden perusopintojen lukupaketteihin:

lokakuun luetut

Douglas Preston, Lincoln Child: Kuoleman asetelma (Pendergast, #3)
Patrick Ness: The Ask and the Answer (Chaos Walking, #2) (uusinta, linkki vanhaan bloggaukseen)
Sofokles: Kuningas Oidipus
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta
Tommi Kinnunen: Lopotti
Elias Lönnrot: Kalevala ja opas sen lukemiseen. (toim. Liisa Kaski)
Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä
Marko Raassina: Kullervo

+ lisäksi n. 100 sivua Danten Jumalaisesta näytelmästä ja jonkin verran Shakespearen sonetteja. (Teoksia ei tarvinnut lukea kokonaan, enkä niin varmaankaan tule tekemäänkään.)

Yhteensä: 9 kirjaa / 3067

-neljä omasta hyllystä / kolme kirjastolainaa / kaksi kavereilta lainattuja
-yksi englanniksi luettu
-yksi uudelleen luettu
-kuusi kotimaista (kyllä heti huomaa pääaineensa vaikutuksen)

Lokakuu oli paras lukukuukausi aikoihin ja siltä tuntuikin. (Vrt. syyskuussa luin yhden kirjan viimeksi olen lukenut yhdeksän kirjaa tammikuussa.) Bloggauspuolella sain kirittyä muutaman rästin kesältä (kyllä, kesältä), kiinni, mutta lokakuun luetut odottavat edelleen vuoroaan. Yliopistoa varten lukemistani teoksista en tosiaan välttämättä jaksa blogin puolelle edes kirjoittaa, sillä kaunokirjallisuutta tulee nyt luettua sellaista vauhtia, että tuskin edes ehtisin ja tulen niitä myös käsittelemään osittain melko laajastikin opintojen puolesta.

Aloitin lokakuun lukemalla jotain ihan muuta kuin olisi opintojen puolesta pitänyt. Kuoleman asetelma tempaisi mukaansa, mutta jäi kuitenkin keskitason kirjaksi ja lukukokemukseksi. Patrick Nessin The Ask and the Answer piti otteessaan toisellakin kertaa ja Kuningas Oidipus oli lukemisen arvoinen klassikkoteos. Tommi Kinnusen tuotanto oli ehdottomasti lokakuuni vaikuttavimpia lukukokemuksia – Neljäntienristeys kohosi lemppariksi ja myös Lopotista vaikutuin. Seksistä ja matematiikasta sen sijaan ei herättänyt suurempia tuntoja, mutta pidin lukemastani kuitenkin. Kalevala taas oli ajoittain todella tuskaista luettavaa, mutta esimerkiksi Kullervo-osuus oli kerrassan upea ja nautittava myös Marko Raassinan Kullervo-sarjakuvan muodossa. Fredrika Runeberg oli Tommi Kinnusen rinnalla lokakuuni mieleenpainuvimpia kirjailijoita ja Katarina Boije ja hänen tyttärensä yllätti minut täysin. Pidin kirjasta aivan valtavasti!

Lokakuu oli siis varsin elämyksellinen lukukuukausi!

marraskuun luetut

J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat
William Shakespeare: Hamlet
Juhani Aho: Papin tytär / Papin rouva
Minna Canth: Työmiehen vaimo
Anni Swan: Iris rukka
Maria Jotuni: Rakkautta
Moliere: Saituri

Yhteensä: 7 kirjaa / 1330 sivua

-kuusi kirjastolainaa / yksi omasta hyllystä
-viisi kotimaista

Marraskuussa ehdin paneutua vain opintojen puolesta luettavaan kaunokirjallisuuteen. Vänrikki Stoolin tarinat jättivät hiukan kylmäksi ja rouva Runeberg veti siis omalla kohdallani pidemmän korren kuin tunnetumpi puolisonsa. Hamletin olen lukenut joskus aikaisemminkin ja pidin teoksesta edelleen, Shakespearen pariin teksisi mieli paneutua joskus kunnolla. Juhani Aho oli varmaankin marraskuuni huippuhetki, sillä pidin sekä Papin tyttärestä, että Papin rouvasta aivan mielettömän paljon, ja ne nousevat varmaan koko vuoden suosikkeihin. Papin tyttärestä tein proosan analyysin kurssilleni myös pidemmän analyysityön.

Canthin Työmiehen vaimo oli vaikuttava, vaikka siitä ei kovin hyvä mieli ymmärrettävistä syistä jäänytkään. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan! Anni Swanin Iris rukan luulen joskus vuosia sitten lukeneeni, mutta en muistanut kirjasta oikeastaan yhtään mitään, joten oli hauska palata tämän suomalaisen tyttökirjaklassikon pariin. Tekisi mieli lukea enemmänkin Anni Swania. Jotunin Rakkautta luin luultavasti turhan kiireessä, sillä teos ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta, vaikka novellikokoelmasta pidinkin. Saituri taas oli hauskaa luettavaa, mutta sen kummempaa otetta en teoksesta saanut. 

Joulukuulle olisi luettavana vielä muutama kirja opintoihin, mutta sitten koittaa joululoma ja aion lukea jotain aivan muuta! En malta odottaa.



Tässäpä tiivistetysti tunnelmia syksyltä. En ole ehtinyt lukea blogejakaan, joten kertokaa ihmeessä kommenteissa, mitä teille kuuluu!

torstai 3. marraskuuta 2016

J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne - Harry Potter and the Cursed Child

Harry Potter and the Cursed Child on jatko-osa Harry Potter -sarjalle, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia alkuperäisestä sarjasta. Bloggaus sisältää myös pieniä JUONIPALJASTUKSIA Harry Potter and the Cursed Childista, joten lukeminen omalla vastuulla. 


Based on an original new story by J.K. Rowling, Jack Thorne and John Tiffany, a new play by Jack Thorne, Harry Potter and the Cursed Child is the eighth story in the Harry Potter series and the first official Harry Potter story to be presented on stage. The play will receive its world premiere in London’s West End on July 30, 2016.

It was always difficult being Harry Potter and it isn’t much easier now that he is an overworked employee of the Ministry of Magic, a husband and father of three school-age children.

While Harry grapples with a past that refuses to stay where it belongs, his youngest son Albus must struggle with the weight of a family legacy he never wanted. As past and present fuse ominously, both father and son learn the uncomfortable truth: sometimes, darkness comes from unexpected places.


Harry Potter and the Cursed Child (suom. Harry Potter ja kirottu lapsi. 8.11.2016, Tammi.) nostatti suuren kohun ja hälinän heti kun sen ilmestymisestä tiedotettiin. Kyseessähän on käsikirjoitus Lontoon Palace Theatre -teatterissa esitettävän samannimisestä näytelmästä, joka sai ensi-iltansa kesällä. Tarinan ovat kirjoittaneet yhteistyössä J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne, ja näytelmäksi tarinan on sovittanut Jack Thorne. Näytelmää en ole itse nähnyt, mutta sen vastaanotto on ollut hyvä. Kirjan lukeneiden keskuudessa mielipiteet vaihtelevat kuitenkin laidasta laitaan ja varsin ymmärrettävistä syistä. Itsekin luin kirjan heti elokuun alussa sen ilmestyttyä, mutta bloggaan vasta nyt – osittain ihan bloggaus- ja lukujumista johtuen, mutta yli kaksi kuukautta tuntuu myös tehneen tehtävänsä ja pystyn viimeinkin ottamaan teokseen tarpeeksi etäisyyttä kirjoittaakseni siitä jotakin järjellistä.

Harry Potter and the Cursed Child kertoo tarinan "yhdeksäntoista vuotta myöhemmin" sijoittuen aikaan Kuoleman varjelusten epilogista eteepäin. Tarinassa osansa saavat sekä seuraava sukupolvi että myös alkuperäiset päähenkilöt. Keskiössä on Albus Potterin ja Scorpius Malfoyn välinen ystävyys sekä Harryn ja Albuksen vaikea suhde.

Harry Potter on monelle niin tärkeä sarja, että on mahdotonta kirjoittaa jatkoa, joka miellyttäisi kaikkia. Viimeisen Harry Potterin ilmestymisestä on jo niin kauan, että sarja on elänyt fanien sydämissä ja varmasti jokaisella on jonkinlainen mielikuva siitä, mitä seuraavaksi kenties tapahtuisi. Lienee itsestäänselvyys, että Harry Potter and the Cursed Child ei voi mitenkään vastata kaikkiin odotuksiin. Itselleni suurimmaksi ongelmaksi kirjan kanssa nousikin juuri se, kuinka tietyt asiat eivät vastaneet mielikuviini sitten yhtään. 

Teosta myös markkinoidaan sarjan suorana jatkona, mikä ärsyttää ainakin minua. Rowlingilla on toki ollut osansa tarinan luomisessa, mutta näytelmä ei ole suoraan hänen kynästään. Itselleni Harry Potter and the Cursed Child ei ollut kahdeksas Harry Potter, eikä sellaista varmaan koskaan tulekaan. Minua ottaakin pattiin teoksen markkinointi etupäässä Rowlingin nimellä ja sarjan virallisena jatko-osana. Varsin paljon Harry Potter -fanfictionia lukeneena ja lukevana Harry Potter and the Cursed Child tuntui lähinnä yhdeltä sellaiselta ja uskaltaisin sanoa lukeneeni fanien kynästä parempaakin. Minun kohdallani Harry Potter -sarja loppuu edelleen Kuoleman varjeluksiin enkä halua pitää Harry Potter and the Cursed Childissa esitettyjä asioita virallisena jatkona.

Harry Potter -sarjan ongelmia (vaikka Harry Potter on ikuinen suosikkini, ei sekään nyt aivan täydellinen ole) on mielestäni turhan mustavalkoinen Rohkelikko-Luihuinen-vastakkainasettelu. Harry Potter and the Cursed Child kerääkin heti pisteitä lajittelemalla Albuksen Luihuiseen ja luomalla kauniin ystävyyden Albuksen ja Scorpius Malfoyn välille. Sen sijaan esimerkiksi Harry ei suhtautunut asiaan niin kuin olisin halunnut (ja mielestäni ristiriitaisesti Kuoleman varjelusten epilogia ajatellen) vaan siitä tehtiin aivan liian suuri numero. Osittain ristiriitainen suhtautumiseni johtuu varmasti siitä, että olisin iloisena lukenut 300 sivua perheonnesta ilman ainuttakaan myrskypilveä, mikä ei tietenkään olisi riittänyt näytelmään. Harryn ja Albuksen välinen suhde on vaikea, sillä vaikka he rakastavat toisiaan, on kummallakin vaikeuksia ilmaista itseään kunnolla. Käyn edelleen sisäistä kamppailua yrittäessäni hyväksyä sen faktan, että Harry ei ole teoksessa kovinkaan hyvä isä.

Myös juoni on mielestäni varsin heppoinen. Seikkailu rakentuu aikamatkustuksen ympärille, mikä on mielestäni koko Potter-sarjan heppoisimpia kohtia. Ajankääntäjillä leikkiminen tuo mukanaan myös muutamia mielestäni varsin idioottimaisia juonenkäänteitä ja lisäksi näytelmän pahikseen liittyvät tietyt seikat olivat mielestäni suoraan sanottuna varsin typeriä. Hahmoista taas esimerkiksi Ron ei pääse ollenkaan oikeuksiinsa vaan hänet on taannutettu pelkäksi vitsiniekaksi. Toki haasteensa kaikkeen tuo myös itse käsikirjoitusmuoto ja luultavasti moni asia toimii paremmin lavalla.

Tämän valitusvirren jälkeen muutama lohdutuksen sana, sillä oli teoksessa myös asioita, mistä vilpittömästi pidinkin. Dracon hahmo oli mielestäni erinomainen: hän paitsi tuntuu kehittyneen loogisesti nuoruusvuosistaan myös vastasi mielikuviani. Nautin myös kovasti siitä, miten Albuksen ja Scorpiuksen ystävyyden ja seikkailujen myötä lapsistaan huolissaan olevat Harry ja Draco olivat viimein samalla puolella. Lisäksi pidin kovasti Albuksesta ja Scorpiuksesta ja heidän ystävyydestään (jos ei nyt mennä siihen, että mielestäni olisi ollut myös potentiaalia enempäänkin). Etenkin alussa pääsee myös palaamaan siihen ihanaan tunteeseen, kun lukee uutta Harry Potteria.  

Harry Potter and the Cursed Child ilmestyy suomeksi aivan lähipäivinä ja toivoisin kovasti voivani olla mukana jännittämässä ja odottamassa. Teos on kuitenkin jo luettu ja valitettava totuus on se, etten voi sanoa pitäneeni erityisen paljon. Mitä enemmän sitä mietin, sitä enemmän se ärsyttää. Onneksi en paljoa odottanutkaan, sillä muuten edessä olisi ollut karvas pettymys.

Arvosana: ♣♣½

Teos: Harry Potter and the Cursed Child
Kirjailija: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Sarja: (Harry Potter, #8)
Kustantaja: Little Brown UK
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 327
Luettavaksi: omasta hyllystä
  

torstai 6. lokakuuta 2016

Melina Marchetta - Jellicoe Road

In this lyrical, absorbing, award-winning novel, nothing is as it seems, and every clue leads to more questions.

At age eleven, Taylor Markham was abandoned by her mother. At fourteen, she ran away from boarding school, only to be tracked down and brought back by a mysterious stranger. Now seventeen, Taylor's the reluctant leader of her school's underground community, whose annual territory war with the Townies and visiting Cadets has just begun. This year, though, the Cadets are led by Jonah Griggs, and Taylor can't avoid his intense gaze for long. To make matters worse, Hannah, the one adult Taylor trusts, has disappeared. But if Taylor can piece together the clues Hannah left behind, the truth she uncovers might not just settle her past, but also change her future.


Reilusti yli vuosi sitten luin Marchettan fantasiatrilogian Lumatere Chronicles. Trilogia vei täysin mukanaan, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut muutamaan kertaan uudelleenkin. Rakastan trilogiaa monesta syystä, mutta etenkin Marchettan tyyli kirjoittaa ja kyky kuvata traagisiakin kohtaloita vakuutti. Halusinkin tutustua myös kirjailijan muuhun tuotantoon ja Jellicoe Roadin hyvät arvostelut saivat minut tilaamaan kirjan. 

Kun Taylor Markham oli 11-vuotias, hänen äitinsä hylkäsi hänet huoltoaseman parkkipaikalle. 14-vuotiaana hän yritti karata sisäoppilaitoksesta löytääkseen äitinsä uudelleen, mutta salaperäinen muukalainen toi hänet takaisin. Nyt, 17-vuotiaana, Taylorista on tullut yksi koulun oppilaiden johtajista, joilla on paljon vastuuta kesän lähestyessä. Kesällä käynnistyy kuusi viikkoa kestävä sotatila sisäoppilaitoksen lasten, lähistöllä retkeilevien sotilaskoulun oppilaiden (Cadets) sekä kaupungin lasten (Townies) välillä. Lähistön alueet on jaettu lasten kesken ja rajan ylittämisellä on seurauksia. Tänä vuonna kadettien johdossa on kuitenkin Jonah Griggs, jolla on pelottava maine ja joka liittyy merkittävällä tavalla Taylorin menneisyyteen. Samaan aikaan Hannah, Taylorin eräänlainen äitihahmo, katoaa jättäen jälkeensä kymmeniä vuosia vanhasta tragediasta kertovan käsikirjoituksen, joka saattaa olla avain moneen salaisuuteen.

Jellicoe Road on vangitseva teos. Alun hämmennyksen (kirja hyppää tapahtumiin sen kummempia selittelemättä) jälkeen kirjaa on vaikea laskea käsistään ja se jää pyörimään mieleen vielä lukemisen jälkeenkin. Ennen kaikkea kyseessä nerokkaasti rakennettu mysteeri, jossa mennyt ja nykyinen kietoutuvat erottamattomasti yhteen.

Marchettalla on kyky kirjoittaa aitoja henkilöhahmoja, joiden kautta lukija elää tapahtumat vahvasti. Aivan kuin Lumatere Chronicles, myös Jellicoe Road on hyvin henkilöihin keskittyvä ja harvalla on yksinomaan onnellinen tausta. Marchetta kirjoittaa vaikeista ja raskaista aiheista kauniisti ja hänen kirjoissaan suru, kuolema ja tragedia on kuvattu sydäntäsärkevän herkästi. Vuodatin kirjan parissa useita kyyneleitä ja se palaa mieleeni yhä edelleen.

Jellicoe Roadin kiinnostavin aspekti on kuitenkin mysteeri. En halua paljastaa siitä liikaa, mutta luvassa on yllättäviä käänteitä ja tarina lähtee osittain hyvin erilaisille urille kuin etukäteen arvaisi. Täysin ennalta-arvaamaton teos ei silti ainakaan minun kohdallani ollut, vaan pystyin aika useinkin arvaamaan asioita ennakolta. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan ennemminkin sain taas tuntea itseni mahdottoman fiksuksi arvatessani asioita.

Pidän paljon sisäoppilaitoksiin sijoittuvista kirjoista ja Jellicoe Road oli myös siltä osin napakymppi. Etenkin aluesota lasten välillä (sota on varsin rankka termi) on todella jännittävää ja kiinnostavaa luettavaa. Kolmen eri osapuolen välinen dynamiikka ehtii kesän aikana muotoutua monesti uudelleen.

Jellicoe Road on uskomattoman kauniisti kirjoitettu tarina ystävyydestä, rakkaudesta, menetyksestä ja löytämisestä. Se vie mukanaan ja särkee lukijan sydämen, mutta kaiken jälkeen on kuitenkin toiveikas olo. Teos ei hevillä mielestä lähde ja tulen varmasti palaamaan sen pariin vielä monta kertaa. Marchettan koko tuotanto on nyt lukulistallani ja hän on ehdottomasti suosikkikirjailijoitani.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Jellicoe Road
Kirjailija: Melina Marchetta
Kustantaja: HarperTeen
Julkaisuvuosi: 2010 (ensimmäinen painos Australiassa 2006)
Sivuja: 419
Luettavaksi: omasta hyllystä