tiistai 14. toukokuuta 2013

Ally Condie - Perillä

Tarkoitettu, #3

Onnistuuko kansannousu murtamaan Yhteiskunnan vallan?
Jätettyään Yhteiskunnan ja etsittyään epätoivoisesti niin kapinallisia kuin toisiaankin Cassia ja Ky ovat vihdoin löytäneet hakemansa. Hintana on kuitenkin jälleen menetys. Ky jää kansannousun piiriin, mutta Cassia määrätään palaamaan Yhteiskuntaan ja työskentelemään sieltä käsin vastarinnan puolesta. Mikään ei kuitenkaan ole ennustettavissa. Pian kansannousu virallisesti alkaa ja muuttaa kaiken. Löytävätkö Cassia ja Ky toisensa uudelleen, vai onko Cassian kohtalona kaiken jälkeen sittenkin Xander?
Ally Condie on kirjoittanut vangitsevan tarinan tulevaisuuden yhteiskunnasta, vapaudenkaipuusta ja kielletystä rakkaudesta. Trilogiassa on samastuttavat, koskettavat päähenkilöt sekä kaunis sanoihin ja kirjoittamiseen liittyvä ulottuvuus.

Tämä kirja oli kanssa niitä jotka on pakko ostaa. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin, koska omistan myös aikaisemmat osat, Tarkoitettu ja Rajalla oli tämäkin ostettava.

Perillä lopettaa todella ansiokkaasti kauniin ja herkän trilogian tulevaisuuden maailmasta, ollen sarjan paras osa. Cassia, Ky ja Xander ovat kulkeneet pitkän matkan jonka aikana jokainen on muuttunut ja kasvanut. Nyt selviää onnistuuko kansannousu aikeissaan murtaa Yhteiskunta, ja onko se lopulta edes parempi vaihtoehto.

Perillä-kirjassa kertojahahmona on edellisistä kirjoista tuttujen Cassian ja Kyn lisäksi myös Xander. Tämä istui kirjaan hyvin ja Xanderin osuudet olivatkin minusta ne mielenkiintoisimmat. Olen tosin aina pitänyt tästä hahmosta enemmän kuin Kystä joka on toinen Cassian sulhaskandidaateista.

Juoni ei irroita otettaan kun pääsee vauhtiin ja Perillä selvittää paitsi uudet ongelmat, myös jo Tarkoitetussa esiin tulleet mysteerit. Ja mitä parhainta, uskottavasti. Loppu olikin mielestäni loistava, se ei lässähtänyt millään tavalla ja kirjan saattoi laskea käsistään tyytyväisenä. Tämä on loppu.

Se mikä Condiessa iskee minuun juonta ja hahmoja enemmän on silti kirjan kieli. Se soljuu eteen päin kauniina ja oivaltavana, kirjailija oikeasti ajattelee ja herättää ajatuksia.

Lukunäyte sivulta 443:

"Kirjoittaminen, maalaminen, laulaminen - niillä ei pysäytetä mitään. Niillä ei seisauteta kuolemaa. Mutta ehkä niiden avulla voi saada hiljaisuuden kuoleman askelten välissä kuulostamaan, näyttämään ja tuntumaan kauniilta, ehkä niiden avulla voi tehdä odottamisen tilasta sellaisen, jossa voi viipyä pelkäämättä. Me kaikki saatamme toinen toistamme kohti kuolemaa, ja matka sinne, askel askeleelta, on meidän elämämme."

Tuo oli ehdoton lempikohtani kirjassa, sen luin monta kertaa!

Arvosana: ♣♣♣♣

4 kommenttia:

  1. Olin kamalan pettynyt trilogan toiseen osaan (ekasta tykkäsin) ja ajattlin, että ehkä en jaksa edes lukea kolmatta, mutta ilmisesti kannattaisi anta mahdolliuus tälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itelläni oli kieltämättä vähän sama tunne tokan osan jälkeen. Se ei ollut ollenkaan yhtä hyvä kuin eka. Mutta kannattaa kyllä mun mielestä antaa mahkut tälle vikalle, mun mielestä se oli sarjan paras osa. :)

      Poista
  2. Tästä sarjasta minulla on sellainen kummallinen tuntuma (vähän sama, mikä minulla on Väristys-trilogiankin kanssa), että on kuin en lukisi samaa kirjaa, mitä kaikki muut tuntuvat lukevan. En vain tunnu pystyvän näkemään sitä samaa, mitä monet muut tuntuvat tarinassa näkevän. Minulla on toinen osa odottamassa lukemista, mutta olen todella skeptinen, että saisin siitäkään minkäänlaista otetta. Mutta tämä on täysin makukysymys, ja arvostelusi jälkeen olen hieman positiivisemmalla mielellä tämän suhteen. Kaipa jatkoille tulee antaa mahdollisuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, suosittelen kyllä, vaikka toinen osa onkin mielestäni se huonoin. Ja jep, nämähän on täysin makukysymyksiä. Ei kaikki voi tykätä samoista kirjoista. Mulla itselläni on kyllä yleensä tapana tykätä lähes kaikista kirjoista jotka luen, en ole se kaikista kriittisin lukija... :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)