keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Cassandra Clare - Luukaupunki

Varjojen kaupungit, #1

15-vuotias newyorkilainen Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi. Hän näkee teini-ikäisen pojan surmattavan klubilla, hänen kotiinsa hyökkää hirviö ja hänen äitinsä kaapataan.
Tapahtumien myötä hän tutustuu Varjometsästäjiin, jotka pitävät yllä järjestystä yliluonnollisten olentojen maailmassa. Kaupungin arkisen todellisuuden laitamilla, tavalliselta kansalta näkymättömissä, elävät kiihkeää elämäänsä haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.
Jace Wayland on Varjometsästäjien yksinäinen susi, jonka kanssa Clarylla alkaa heti kipinöidä. Yhdessä he ryhtyvät rohkeasti etsimään Claryn äitiä ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta taikaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin voi olla kohtalokasta…

Ennen elokuussa ensi-iltansa saavaa Luukaupunki-kirjaan perustuvaa elokuvaa, päätin virkistää muistojani tästä Varjojen kaupungit -sarjan aloittavasta kirjasta. Luukaupunki osoittautuikin aivan yhtä lumoavaksi kuin ennenkin.

Tarina käynnistyy, kun Clary Fray, tuikitavallinen 15-vuotias New Yorkilainen todistaa nuoren pojan surmaa klubilla. Poliiseille on tosin vaikea ilmoittaa, kun Clary on ainoa, joka kykenee näkemään surmaajat. Kun Claryn äitikin siepataan, Clary huomaa olevansa peruuttamattomasti keskellä yliluonnollista maailmaa, jossa vampyyrit, ihmissudet ja haltijat elävät. Hierarkian huipulla ovat Varjonmetsästäjät, joiden tehtävänsä on pitää yllä yliluonnollisen maailman järjestystä, sekä suojella maailmaa sitä uhkaavilta demoneilta. Clary tutustuu Varjonmetsästäjien maailmaan ja saa tietää uusia asioita myös äidistään. Kaiken keskiössä on Muutoksen malja, voimakas taikaesine, jonka löytämiseksi Clary lyöttäytyy yhteen Jace Waylandin, komean mutta röyhkeän nuoren varjonmetsästäjän kanssa.

Varjojen kaupungit on kohonnut yhdeksi lempisarjoistani hitaasti, mutta varmasti. Luukaupunkia lukiessani aloin muistaa jälleen, miksi.

Syy numero yksi: maailma. Vaikka vampyyrit ja ihmissudet ovat tulleet tutuiksi miljoonasta muusta paranormaalia romantiikkaa käsittelevästä sarjasta, Varjonmetsästäjät ovat jotain täysin uutta. Nefilit, enkelin verta suonissaan kantavat soturit, jotka suojelevat maailmaa demoneilta. Jes! Lisäksi vampyyrit, ihmissudet ja haltijat ovat niin sanottua Alamaailmaa, toista kastia Varjonmetsästäjien silmissä. (Ja vampyyrit eivät kimalla!) Muutenkin maailma kuvattiin sopivan julmaksi ottaen huomioon Varjonmetsästäjien tehtävän, kaikkea ei ollut kuorrutettu kultapölyllä.

Syy numero kaksi: huumori. Varjojen kaupunkien, ja etenkin Luukaupungin kanssa nauraa useaan otteeseen. Huumori on välillä järjetöntä, mutta niin hauskaa. Etenkin Jace Wayland ja Claryn paras ystävä Simon kunnostautuivat tällä saralla.

Syy numero kolme: JaceWayland. Tämä syntisen komea, mutta luonteeltan kusipää varjonmetsästäjä on ollut lempihahmoni heti sarjaan tutustuttuani. Luultavasti en voisi sietää hahmoa todellisessa elämässä, mutta kirjan sivuilla hän on hurmaava. Muutkin hahmot Claryn ystävästä Simonista Varjometsästäjä-sisaruksiin Isabelleen ja Aleciin, sekä New Yorkin päävelho Magnus Baneen ovat ihania, heistä ei vain voi olla pitämättä. (Vaikka myönnänkin inhonneeni Simonia ensimmäisellä lukukerralla.)

Juoni ei ole niin kovin ihmeellinen, mutta mukaan oli ujutettu muutama yllättävä jippo, etenkin lopussa kulmakarvat kohosivat todenteolla ensimmäisellä lukukerralla. (Kaikki kirjan lukeneet tietänevät mitä tarkoitan). Myös aika selviä yhteneväisyyksiä Twilightiin on havaittavissa, mutta jos epäröit lukevasi joko Varjojen kaupungit tai Twilightin, valitse tämä. Luukaupunki päihittää Houkutuksen 10-0.

Nyt vain odotellaan vesikielellä leffaa sekä kirjastolta varauksessa olevaa Varjojen kaupunkien viidettä osaa.

Arvosana: ♣♣♣♣

4 kommenttia:

  1. Minä olen lukenut tämän ensimmäisen osan ja se kyllä lumosi minutkin. Hyviä syitä sinulla tähän sarjaan, itselläni vielä monta osaa lukematta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja antoisia lukuhetkiä seuraavien osien parissa! :)

      Poista
  2. Minusta tämä sarja on aika hyvä, mutta minusta Clary on todella rasittava ja liian lyhytnäköinen ja impulsiivinen. Olen lukenut sarjan kolme ensimmäistä osaa ja kolmas osa on tähän asti ollut kaikkein paras. Ja olen täysin samaa mieltä: Luukaupunki lyö Twilightin laudalta ilman epäilystäkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clary ei kyllä lukeudu minunkaan suosikkeihini sarjassa, mutta muut hahmot (lue: Jace) korvaavat puutosta aika hyvin. Ja kyllähän Clary Bellan hakkaa! :) Kiitos kommentista!

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)