lauantai 27. heinäkuuta 2013

Charlotte Bronte - Kotiopettajattaren romaani

Kotiopettajattaren romaani on 1800-luvun kuuluisimpia romaaneja, köyhän ja vaatimattoman nuoren naisen ja rikkaan ja tuiman kartanon-herran synkänkaunis rakkaustarina, joka lumoaa yhä uusia lukijapolvia romanttisella kohtalonomaisuudellaan. Se on kertomus orvosta tytöstä, josta kasvoi ulkonaisesti sävyisä ja huomaamaton mutta sisäisesti intohimoinen ja oman aikansa arvoja uhmaava vahva nainen. Charlotte Brontën intensiivinen kertojanääni vangitsee ja viettelee yhä heittäytymään tarinan vietäväksi.

Näin loppukesästä tavoitteeni lukea klassikkoja näyttää viimein saaneen hiukan tuulta siipiensä alle. Kotiopettajattaren romaani oli yksi niistä teoksista, joihin tartuin viikon takaisella mökkireissulla. Eristäytyminen saaristoon on osoittautunut erinomaiseksi tavaksi saada itseni aloittamaan kirjat, joiden lukeminen on vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt. (Mökkielo osoitti viime kesänä toden teolla voimansa Taru sormusten herrasta -lukuprojektin kanssa...) Kotiopettajattaren romaani osoittautuikin viehättäväksi ja mieleenpainuvaksi lukukokemukseksi, eikä ollenkaan tylsäksi, kuten etukäteen myönnän pelänneeni.

Kirja kertoo Jane Eyren, orpotytön, kasvutarinan lapsesta naiseksi. Orpo Jane viettää lapsuutensa hyljeksittynä sukulaistensa luona, hänestä ei pidetä, ja se myös näytetään hänelle avoimesti. Lopulta tyttö lähetetään kouluun, josta hän kahdeksantoista vuoden iässä lähtee kotiopettajattareksi Thornfieldin kartanoon. Kartanon valtiaan, salaperäisen herra Rochesterin kiivaus ja omalaatuisuus tekevät tehtävänsä, ja kotiopettajattaren ja hänen työnantajansa välille puhkeaa epäsovinnainen, rajoja rikkova rakkaustarina.

Kotiopettajattaren romaani on paitsi rakkaustarina, myös kasvukertomus. Jane Eyre, mitäänsanomattoman näköinen orpotyttö varttuu kylmäkiskoisten sukulaisten hoivissa, mutta vasta koulussa hänen taitonsa pääsevät oikeuksiinsa. Nuorena naisenakin ensivaikutelma hänestä on tavanomainen, mutta Janessa piilee vahvuutta ja intohimoa joka ei näy päälle päin. Thornfieldissä Janen tuhkimotarina on vasta alussa. Päähenkilönä Jane onkin viehättävä ja erittäin helposti samaistuttava. Hänen koko elämänkaarensa lapsesta naiseksi oli aito ja taitavasti kuvattu.

Kirja on kuitenkin keskittynyt etupäässä rakkaustarinaan. Vaikka herra Rochester tuntuukin aika keksityltä hahmolta, rakkaustarina hakee vertaistaan. Se on vahva ja erittäin romanttinen, etenkin aikakaudellaan kirjoitetuksi. Tällainen  romantikko kuin minä nautti siis kaikesta täysin siemauksin. Vaikka teksti ja tarina ovat synkempiä, kuin esimerkiksi huumorintajuisemmissa Jane Austenin teoksissa, Kotiopettajattaren romaani on koukuttavaa ja viihdyttävää luettavaa. Hyvin teatraalinenkin välillä; eihän nykykirjoissa ole enää "Jane: toivoni, armaani, elämäni!" -tyylisiä repliikkejä. Osa kirjan viehätyksestä onkin juuri sen vanhuudessa ja ajankuvauksessa.

Kotiopettajattaren romaani oli ihastuttava lukukokemus, mainiota kesäluettavaa "hömppäromanttisemmalla" juonellaan, kuin esimerkiksi Emily Bronten Humisevassa harjussa. Suosittelen ehdottomasti!

Arvosana: ♣♣♣♣

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että tykkäsit! Itselleni vielä parempi lukukokemus on ollut Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, joka on on eräänlainen kommentti Jane Eyreen, mutta täysin eri näkökulmasta. Suosittelen tutustumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä pistää mainitsemasi kirja korvan taakse, kuulostaa mielenkiintoiselta! Kiitos paljon kommentista ja kirjavinkistä!

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)