keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Helen Wells - Ursula

Olen viimepäivinä lueskellut kolme ensimmäistä osaa Helen Wellsin Ursula-sarjasta. Tämä iki-ihana vanhojen tyttökirjojen sarja seuraa Ursula Amesia, sievää ja päättäväistä sairaanhoitajaa. Ursulan työ kiidättää hänet moniin kolkkiin ja kiperiin tilanteisiin. Matkasta ei puutu hauskuutta, vaaroja tai romantiikkaa.

1. Ursula.
2. Ursulan suuri päivä.
3. Ursula maailmalla.
4. Ursula, ylihoitaja.
5. Ursula lentää.
6. Ursula palaa kotiin.
7. Ursula yksityishoitaja.
8. Ursula suurkaupungissa.
9. Ursula merillä.
10. Ursula lastensairaalassa.
11. Ursula yöhoitaja.
12. Ursula kouluhoitaja.
13. Ursula tavaratalossa.
14. Ursula leirillä.
15. Ursulan uusi tehtävä.
16. Ursula terveysissarena.

 


1. Ursula

Sarjan ensimmäisessä osassa Ursula aloittaa opintonsa Spencerin sairaalassa. Eloisalla ja toimeliaalla tytöllä on aluksi vaikeuksia sopetutua sairaanhoitajien tarkkoihin sääntöihin. Pian hän kuitenkin huomaa saaneensa joukon ystäviä ja tempautuneensa mukaan työhön. Eräällä osastolla on kuitenkin salaperäinen potilas ja Ursula alkaa ihmetellä; miksi tätä piilotellaan? Arvoitukseen löytyy lopulta ratkaisu, mutta Ursula joutuu kiperän paikan eteen avustaessaan yöllisessä leikkauksessa...







2. Ursulan suuri päivä

Ursula aloittelee sairaanhoitajan opintojensa viimeistä vuotta. Potilastyö on mielenkiintoista, mutta nuorta hoitajaa hämmentävät kilvan uppiniskainen uusi koeoppilas, sekä lahjakas, mutta pyörremyrskyksi kuvattu nuori lääkäri Lex Upham. Suurimman yllätyksen Ursula kokee silti vasta kun hänen ystävänsä tohtori Joen kehittelemä lääke varastetaan. Ja onko Lexillä jotain tekemistä asian kanssa?






3. Ursula maailmalla

Ursula on päättänyt opintonsa ja on nyt pätevä sairaanhoitaja. Hän on koko vuosikurssinsa kera ilmoittautunut vapaaehtoiseksi sairaanhoitajaksi armeijan palvelukseen, sodan keskelle. Aluksi Ursula ystävineen matkaa tuikean kersantti Deaken koulutettavaksi, mutta lopulta matka jatkuu aina Panaman sotilassairaalaan saakka. Työtä on vaikka muille jakaa, mutta Ursula onnistuu hankkiutumaan myös pikkutarkan kapteeni Endicottin silmätikuksi. Jännittävän käänteen tarina saa, kun Ursula uskaltautuu tutkimaan autiota taloa...







Ursula-sarjan kolme ensimmäistä osaa seuraavat hauskasti vilkkaan Ursulan vaiheita. Henkilöt tai juoni eivät kuitenkaan aiheuta erityisiä väristyksiä. Itse asiassa jouduin lievähkön yrjötyspuuskan kouriin Ursulan ensimmäisellä sivulla:

"Ursulaa sietikin ihailla. Hän oli terve ja hyvävartaloinen, pitkä, hoikka ja suoraryhtinen tyttö. Hänen silmänsä ja lyhyt kihara tukkansa olivat hyvin tummat, melkein mustat. Hän huolehti hyvin asustaan ja hohti ja säteili uudessa puvussaan. Kasvot uhkuivat lämpöä ja huumoria."

Ugh. Ursula on täydellisyydessään välillä niin raivostuttava, että minun tekisi mieli alkaa kiljua. Täydellinen, punaposkinen, kaikkien rakkain ystävä, sisar Ames. Aargh.

Silti Ursula-sarjassa ja muutenkin tällaisissa sairaanhoitaja-sarjoissa on jotain pettämätöntä lumovoimaa. Sairaanhoitajan ura kuulostaa niin kiehtovalta! Kauniit sairaanhoitajat pelastavat sotilaiden henkiä ja vaihtavat silmäyksiä komeiden lääkäreiden kanssa. Oih!

Romantikkona ja tyttökirjojen rakastajana olisinkin toivonut enemmän keskittymistä tähän, Ursulan joka kirjassa tapahtuva arvoitusten ratkaisu ei kiinnostanut lainkaan niin paljon.

Kaiken kaikkiaan Ursulat ovat läpeensä löperöitä, mutta silti niin hurmaavia kirjoja, täydellistä kesälukemista! Omaksi suosikikseni tähän astisista luetuista nousi Ursula maailmalla. Minuun selvästikin iski romanttinen näkemys sodasta ja sairaanhoitajista...

6 kommenttia:

  1. Voisin Ursulojakin kokeilla joskus uudelleen. Ala-asteikäisenä ainakin pidin, ja ainakin kirjoissa olisi nostalgiaa ja keveyttä. :) En muistanutkaan, että Ursula on näin ärsyttävän täydellinen. Olen lukenut saman kirjailijan Kitty-sarjaa ja Kitty on tehnyt kyllä virheitäkin, hyvä niin.

    Tämän bloggauksen jälkeen tekisi todella mieli jossakin välissä lukea ainakin pari Ursulaa jälleen. Minulla ei ole omana ihan noita alkupään kirjoja, joten pitäisi turvautua kirjastoon, jossa näitä onneksi vielä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Ursulakin virheitä tekee, mutta silti tuntuu, että hänen erinomaisuuttaan teroitetaan vähän liikaa. Se kuitenkin kuuluu asiaan jollain lailla! :)

      Minullakin oli kaksi ensimmäistä kirjastolainoja, joskin piti pyytää varaston puolelta. Kolmas onkin omassa hyllyssä tädiltä perittynä. :)

      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Oletko Helena-kirjoja lukenut? Hän on vielä Ursulaakin täydellisempi! Ursulahan on ikisinkku, mutta Helena tietysti teki uran, sitten pokasi itselleen lääkärin puolisoksi ja muuttui täydelliseksi vaimoksi ja täydelliseksi suurperheen äidiksi.

    Sitten oli ruotsalainen Lotta (ei Merri Vikin, vaikka sekin Lotta hoitajaksi taisi päätyä), kirjoja oli kaksi tai kolme.

    Kunpa joku kirjoittaisi sairaanhoitajaopiskelijaromaaneita tänäkin päivänä! Vaikka emmä tiedä oisko ne somettavat ja dokaavat AMK-opiskelijat lukemisen väärtejä. Eikä ne mitään lääkäreitä itselleen saisi - nuorissa lääkäreissä naiset ovat jo enemmistönä.

    Pysytään siis nostalgissa menneisyyden kirjoissa. :D Ehkä noissa muutenkin kiehtoo enemmän ajankuva 1900-luvun alkuvuosikymmenistä kuin varsinainen sairaanhoitajattarien seikkailu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset! Helenoja olen lukenut sekalaisen määrän, kotona on tädin perintönä se kolmas? jossa Helena kihlaa lopussa Billin... :D Jokin näissä kyllä edelleen viehättää!

      Poista
  3. Päinvastoin kuin minua, onhan se romantiikkakin mukavaa, mutta minua kiehtoo myös nuo mysteerit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan makukysymys, itse olen tällainen romantikko :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)