sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Marcus Zusak - Kirjavaras

Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä. Kuolema, tarinamme lempeä kertoja, ei ole koskaan ollut kiireisempi. Hän kohtaa yhdeksänvuotiaan Liesel Memingerin ensimmäisen kerran valkeana talvipäivänä 1939 saapuessaan noutamaan tämän pienen veljen sielua. Sota pakottaa kuoleman seuraamaan Lieselin elämää myöhemmin kasvatuskodissa Münchenin lähellä. Pommisuojassa Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa.

Kirjavaras kertoo Liesel Memingerin, kirjavarkaan tarinan toisen maailmansodan keskellä. Se keskittyy hänen vaiheisiinsa 10-14 vuotiaana, aikana jona tarinan kertoja, kuolema, hänet näkee useampaan otteeseen. Kirja rakentuu Lieselin elämän pienten ja suurien tapahtumien ympärille, mutta yksi punainen lanka on. Lieselin varastamat kirjat. Kirjavarkaan aikana Liesel oppii lukemaan ja rakastamaan sanoja, ja hänen elämänsä virstanpylväinä toimivat varastetut kirjat.

Toinen tärkeä asia on kertoja. Ajatus kuolemasta kertojana saattaa tuntua vähintäänkin kummalliselta, mutta Kirjavarkaassa hänet kuvataan lempeänä ja inhimillisenä hahmona. Lainaten sivua 317: "Kuulemma sota on kuoleman paras ystävä, mutta siitä asiasta minun täytyy tarjota erilainen näkökulma. Minulle sota on kuin uusi pomo joka vaatii mahdottomia. Hengittää niskaan ja hokee hellittämättä yhtä asiaa: 'Valmista pitää tulla, valmista pitää tulla.' Ja alainen uurastaa kovemmin. Työ tulee tehdyksi. Pomo ei kuitenkaan kiitä. Hän vaatii vielä enemmän." Kirjavarasta lukiessa kuolema alkaa tuntua todelliselta henkilöltä, eikä ollenkaan niin pelottavalta. Pikemminkin lohdulliselta.

Vaikka Kirjavaras keskittyy Lieselin elämään, II maailmansota on koko ajan läsnä. Sodan tapahtumat etenevät sitä mukaa kun Liesel kasvaa, mutta tunnettuja tapahtumia kiinnostavampia ovat kirjan henkilöt. Kaikki tuntuvat oikeilta ihmisiltä, ja heidän ratkaisunsa inhimilliseltä. Ei ole helppoa elää Saksassa tuolloin, varsinkaan jos on juutalainen, tai ei ole natsi. Erityisesti mieleen jäivät Lieselin paras ystävä Rudy, kasvattivanhemmat Hans ja Rosa Hubermann, sekä juutalaismies Max.

Kirjavaras jättää lukijaan tyhjän olon. Jos olisin lukenut kirjaa jossain muualla kun perheen keskellä mökissä, olisin varmasti itkenyt lopussa. Jopa muiden keskellä se nostatti kyyneleet silmiin. Saksaakin tuli opittua hiukan. Saukerl miehestä ja saumensch naisesta tarkoittavat jotain vähemmän imartelevaa. En suosittele käyttämään.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

2 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä vaikuttava. En ole paljon natsi-Saksaan sijoittuvaa kirjallisuutta lukenut, ihan vain säästäkseni itseni sen kauhuilta. Tämä kosketti ja itkettikin välillä, mutta toisaalta tämä ei ollut niin kauhea kuin jotkin aikakauteen sijoittuvat kirjat (tarkoitan siis lähinnä esim. keskitysleireihin läheisesti keskittyvää kirjallisuutta). Kertojaratkaisu oli omaperäinen ja pidän suuresti kirjoista, joiden päähenkilö rakastaa kirjoja (joidenkin mielestä se on jo hieman kliseistä, mutta minusta se on vain ihanaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aikakauden, tapahtumapaikan, kertojan ja kaiken muun huomioon ottan kirja ei ollut ollenkaan kauhea. Pidin erityisesti siitä, kuinka Kuolemasta tehtiin niin inhimillinen kertojahahmo.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)