perjantai 16. elokuuta 2013

David Eddings - Rivan kuningatar

Belgarionin taru, #4

Rivan kuningatar on viisiosaisen Belgarionin tarun neljäs osa, joka jatkaa kiehtovaa seikkailufantasiaa hyvän ja pahan taistelusta nuoren pojan silmin nähtynä.
Kirjan alkaessa Garion matkakumppaneineen pakenee tuhoutuneesta velholinnakkeesta ja lähtee pitkälle ja näännyttävälle erämaataipaleelle. Vaarojen täytteisen matkan aikana Garion ja oikukas prinsessa Ce'Nedra alkavat oivaltaa perintöosaansa ja huomaavat, että on olemassa taikuuttakin väkevämpiä voimia!

Belgarionin taru on hyppy toiseen todellisuuteen, joka on lumonnut jo miljoonat lukijat kautta maailman.

Rivan kuningatar hautautui kertaalleen jo luettuna muiden lukuprojektien alle, kunnes sain sen lopetettua eilen illalla. Heti muutaman lauseen luettuani uppouduinkin jälleen täydellisesti Eddingsin ja Belgarionin tarun maailmaan.

Garionin ja kumppaneiden matkassa on saavutettu tärkeä virstanpylväs; Zedarin varastama Aldurin kivi on saatu takaisin. Matkakumppaneiden jännittävät vaiheet eivät kuitenkaan ole vielä ohi. Ensin heidän on paettava Cthol Murgosista, vihollistensa murgojen maasta, josta kivi on pelastettu. Sieltä matka kulkee Algarian, hevosten selässä viihtyvän kansan ja käytännöllisten sendarien asuttaman Sendarian halki aina Rivaan saakka. Ce'Nedran on täytettävä velvollisuutensa, ja myös Garionin elämässä tapahtuu suuria muutoksia.

Itse olen aina pitänyt juuri Rivan kuningattaresta Ennustusten ajan ohella paljon. Yksi suurimmista syistä on varmasti se, että Rivan kuningattaressa monet ensimmäisestä osasta elätteleväni aavistukset saivat vahvistuksen. Kirjaa lukiessa tulikin jopa uudelleen luettaessa muutamassa paikassa taianomaisen voitokas olo.

 Pidän paljon myös kirjan juonesta, Belgarionin taru lähestyy loppuaan, ja  tapahtumat alkavat edetä sen mukaisesti. Garionkin alkaa ymmärtää, että kasassa on paljon suurempi kuvio, kuin pelkän Kiven etsintä.

Rivan kuningattaressa matkataan jälleen uuteen maahan, Rivaan. Valtakunta sijaitsee Tuultensaarella keskellä Läntistämerta, kolkkona ja ankeana. Rivan kansan ikiaikainen tehtävä on ollut suojella Aldurin kiveä, joten ulkoasu on sen mukainen. Harmaat rivalaisviitat peittävät kuitenkin alleen salattua kauneutta ja taidetta. Itse miellyin rivalaisiin heti, ja he ovat looginen, hyvä lisä Eddingsin kategoriaan.

Suurempaan osaan kirjassa, etenkin sen loppupuolella, nousee myös uppiniskainen Ce'Nedra. Itse olen aina pitänyt hahmosta, joten olin tietysti ilahtunut. Itsepäinen prinsessa ei niele kaikkea purematta, mutta huomaa vastusteluistaan huolimatta olevansa tärkeässä osassa, vaikkei sitä itse valinnutkaan. Garion on tietysti sympaattisena hahmona myös lähellä sydäntäni. Ja tietysti romantiikan hippunenkin lämmittää mukavasti.

Erityisesti minua viehättää Belgarionin tarussa kuitenkin Eddingsin lämmin kerronta. Hahmoja ja tapahtumia kuvataan pilke silmäkulmassa, ja etenkin Garionista nousee elävän hyväsydäminen ja kömpelö, mutta piilevää rohkeutta omaava kuva.

Belgarionin tarun parissa viettää mielellään aikaa, enkä epäile ollenkaan, ettenkö tarttuisi piakkoin myös viimeiseen osaan uudempaan kertaan!

Arvosana: ♣♣♣♣

2 kommenttia:

  1. Olen myös lukenut Belgarionit ja Malloreat useampaan kertaan ja varmasti luen vielä uudestaankin kunhan joskus ehdin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat kyllä sellaisia useamman lukukerran kestäviä tapauksia. Hauska kuulla, että löytyy muitakin Belgarionin tarusta pitäviä, kiitos kommentista! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)