torstai 8. elokuuta 2013

Elina Rouhiainen - Uhanalainen

Susiraja, #2

Kaksi hahmoa taistelee revenneen taivaan alla. Saatan vain katsoa vierestä, kun he käyvät toisiinsa kiinni yhä uudestaan ja uudestaan.
Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.
Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.
Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?

Vihdoin ja viimein sain luettua tämän muiden lukuprojektien alle hautautuneen Susiraja-sarjan toisen osan, jonka ensimmäinen osa, Kesytön, koukutti minut täydellisesti viime syksynä. Uhanalainen osoittautuikin laadukkaaksi jatko-osaksi, vaikka alku syyllistyi lievään tylsyyteen.

Uhanalainen käynnistyy Helsingissä, jonne Raisa on palannut hyvästejä jättämättä. Elämä taidelukiossa ja kämppäkaveruus yhdessä Nikon kanssa rullavat, mutta Hukkavaara ei jätä Raisaa rauhaan. Mikaelin ilmestyessä yllättäen Raisan ovelle, selviää, ettei Hukkavaarassa ole kaikki kohdallaan. Raisan ja Nikon on palattava takaisin, mutta entistä Hukkavaaraa ei enää ole. Taistelu häämöttää horisontissa ja salaisuudet alkavat paljastua. Eivätkä Raisan ja Mikaelin välitkään ole kitkattomat.

Uhanalainen osoittautui yllättäväksi ja piristäväksi toiseksi osaksi. Hyvin usein paranormaalin romantiikan sarjojen toiset osat ovat "ryppyjä rakkaudessa" -kuviollaan kovin samankaltaisia, mutta Uhanalaisessa oli piristäviä piirteitä. Raisa ja Mikael eivät säntää heti toistensa kaulaan, yksi katse ei pyyhi pois muuta maailmaa tai menneitä. Rakkaus ei aina voita kaikkia esteitä, päinvastoin. Esteet voivat voittaa rakkauden.

Aloinkin pitää Raisasta enemmän tässä toisessa osassa, sillä hän haluaa elää myös omaa elämäänsä, eikä pyhittää kaikkea Mikaelille. Mikael onkin minusta edelleen aika ärsyttävä kaikessa suojelunhalussaan ja urheudessaan, mutta kirjassa nostettiin herkullisesti esiin edellisessä kirjassa piiloon jääneitä hahmoja. Erityisesti Jennistä, Mikaelin barbia muistuttavasta ex-tyttöystävästä löytyi paljon uusia puolia.

Juoni pysyi tasaisen kiinnostavana koko kirjan ajan, kunhan alkukankeudesta päästiin. Uhanalaista luki jännityksen vallassa odottaen innoissaan seuraavaa paljastusta. Salaisuuksiin ei myöskään pettynyt, ja upea ja yllättävä loppuratkaisu sai odottamaan vesi kielellä seuraavaa osaa. Susiraja on laadukasta suomalaista fantasiaa, jota voi vilpittömästi suositella paranormaalin romantiikan ystäville.

Arvosana: ♣♣♣♣

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)