sunnuntai 18. elokuuta 2013

Helena Waris - Uniin piirretty polku

Pohjankontu, #1

Aistivoimainen esikoisromaani, rakkaustarina ja fantasiaseikkailu muinaissuomalaisissa maisemissa
Sisarukset Arni, Troi ja Aile ovat lapsina joutuneet eroon toisistaan valtavan aallon heittäminä, valtavan palon pelottamina.
Arni odottaa muita vielä vuosien jälkeen lumisten tuntureiden juurella, yksin, pimeydessä. Troista on tullut ukkosmies, matkaaja, joka väsymättä etsii taivasta, jossa tähdet olisivat taas oikeilla paikoillaan. Ja Aile, noidaksi haukuttu, ulkopuoliseksi katsottu, kohtaa kylän metsässä sielunkumppaninsa, jonka kanssa lähtee etsimään oikeaa kotiaan.
Sisarukset eivät muista toisiaan, mutta matkaavat toisiaan kohti, suojanaan vanhat mahdit ja ihmiset, joita he rakastavat.

Uniin piirretty polku edustaa sellaista fantasian lajia, jota jokaisen suomalaisen tulisi lukea joskus. Muinaissuomalaiset legendat jäävät minultakin aivan liian vähälle tarkastelulle, ja se olikin yksi syistä, jotka saivat tarttumaan tähän kirjaan.

Aile elää lähes tavanomaista elämää sitäkin tavallisemmassa kylässä, mutta tytön mustat hiukset ja orvon tausta saavat kyläläiset kyräilemään häntä epäilevästi. Ailea kiinnostaa kylän työntäyteistä elämää enemmän metsissä juoksentelu ja haaveilu. Yhdellä monista retkistään hän tapaa Dain, ja heillä on yhteys ensihetkestä alkaen. Ailen menneisyyden salaisuudet alkavat valottua, ja Dain ja Ailen on aika lähteä pitkälle matkalle etsimään Pohjankontua, muinaista maata, jossa Ailen juuret piilevät.
Toisaalla, Tuultensaarilla elää Troi, Talviyö, Viimakatse, Ailen kadotettu veli. Troin kasvattiveljen Kietin uiskoveneen kokka karahtaa toisen, kaukaisemman kylän rantaan, jossa Kiet tapaa rakkaansa Neithan, mutta muinainen rituaali viittaisi tytön kuuluvan ennemminkin Troille.
Arni, kolmas sisarus puolestaan elää kaukana muista, keskellä pitkää talvea ja odottaa. Sisarusten toisistaan eronneet polut alkavat edetä kohti uutta ristämistä.

Uniin piirretty polku sai minut otteeseensa heti ensikosketuksesta alkaen. Muinaissuomalainen maisema tuntui aidolta, hyvin toteutetulta ja mietityltä. Kirjaa lukiessa Riimukorvet, kokkolinnut ja vanhat mahdit alkoivat tuntua maailman luonnollisimmalta asialta. Pidinkin juuri maailmaa kirjan vahvimpana puolena.

Juoni pysyi mielenkiintoisena koko ajan, mutta etenkin Dain ja Ailen rakkaustarina eteni mielestäni turhan nopeasti. Itsestäni sekunnissa syntynyt maaginen sielunkumppanuus ja toisen tunnistaminen tuntuivat epäaidoilta. Sen sijaan miellyin enemmän kirjassa esiintyvään toiseen, traagisempaan rakkaustarinaan, jonka osapuolia ovat Troi, Neitha, Kiet sekä Terihan, Vornanmutkan, naisnoitien asuttaman paikan nuori noita.

Ihan niin hyväksi Uniin piirretty polku ei valitettavasti noussut, kuin olin odottanut, mutta nyt kun olen lukenut myös trilogian toisen osan, Sudenlapset, alan pitää sarjasta paljon, ja suosittelen siis tarttumaan myös Uniin piirrettyyn polkuun.

Arvosana: ♣♣♣½

1 kommentti:

  1. Hei,

    Olemme nyt tekemässä Uniin piirretyn polun pohjalta lyhytelokuvaa, luvassa kaikenlaista jännittävää ja mielenkiintoista:

    http://uniinpiirrettypolku.fi

    Meitä kannattaa myös seurata Facebookissa.

    Suunnitteilla on tulevaisuudessa myös pitkä elokuva kirjan pohjalta, joten kannattaa seurailla senkin osalta! :)

    - Saara Leutola

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)