tiistai 13. elokuuta 2013

Kerstin Gier - Safiirinsini

Rakkaus ei katso aikaa, #2

RAKKAUTTA HALKI AIKOJEN
Menneisyyteen rakastuminen ei ehkä ole lainkaan hyvä ajatus. Sen huomaa 16-vuotias Gwendolyn, jonka elämä on ollut yhtä vuoristorataa sen jälkeen, kun hänestä tuli perheensä aikamatkaaja. Gwendolynillä ja Gideonilla on kuitenkin muita ongelmia, kuten vaikkapa maailman pelastaminen. Tai se, kuinka oppia tanssimaan menuettia. Kumpikaan ei ole aivan yksinkertaista!
Kaiken lisäksi Gideon alkaa käyttäytyä arvoituksellisesti. Gwendolyn ei ole enää varma, mistä kaikessa on kyse, mutta hän aikoo ottaa siitä selvää. Muutoin halki aikojen kulkevasta rakkaudesta ei tule yhtään mitään.

Rakkaus ei katso aikaa -trilogian ensimmäinen osa Rubiininpuna osoittautui suloiseksi hyvänmielen kirjaksi. Toinen osa, Safiirinsini, jatkaa samalla linjalla.

Gwendolyn ei ole vieläkään ehtinyt tottua hänelle sysättyyn aikamatkaajan mantteliin. Menneisyydessä on paljon opittavaa. Kaikkien tehtäviensä keskellä Gwendolyniä yritetään opettaa hallitsemaan historian käytöstapoja, joista hänellä ei ole mitään kokemusta. Kaiken lisäksi Gwendolyn on ennustuksessa mainittu viimeinen aikamatkaaja, ja tärkeässä osassa aikamatkaajien muodostamassa Kahdentoista kehässä. Mutta onko kaikki, mitä Gwendolynille kerrotaan, sittenkään totuus? Ongelmia tunteiden saralla aiheuttaa myös Gideon, Gwendolynin komea aikamatkaajapari.

Ensimmäinen Safiirinsinestä mieleenjäävä asia on sympaattinen päähenkilö. Gwendolyn on hurmaava tyttö, rohkea ja tunteellinen, sekä hauska. Kirjasta jääkin positiivinen tunnelma Gwendolynin höpsön suloisen kertojanäänen ansiosta. Hän katsoo asioita omasta näkökulmastaan, erittäin hauskasti. Kirjan parissa viettää monta hauskaa hetkeä, eikä Gwendolynistä malttaisi päästää irti. Muista hahmoista mieleen jäi erityisesti Gwendolynin ystävä Leslie. Gideon ei häikässyt Safiirinsinessä kuten Rubiininpunassa, toisessa osassa hänen itserakas luonteensa oli menettänyt hiukan terävyyttään.

Juoni etenee kirjassa nopeasti pysyen kiinnostavana, mutta välillä aikamatkustus itsessään hämmensi. Menneisyydessä pompittiin jatkuvasti, ja ainakin minua hämmensivät useat seikat. Muun muassa Gierin selitys aikamatkustuksen teoriasta jäi mielestäni vajaaksi, ja Gwendolynin tulkitessa menneisyydessä milloin kenenkin jättämiä viestejä, olisi täysi ymmärrys vaatinut ainakin minulta paljon enemmän ajatustoimintaa. Silti pidän sarjan maailmasta ja tavasta matkustaa menneisyyteen, joskin toivoisin siihen perehdyttävän vielä enemmän.

Gwendolynin menneisyydestä ja aikamatkaajien salaseurasta selviää tässä kirjassa enemmän, mutta suuret paljastukset on selvästi jätetty viimeiseen osaan. Itselläni on ainakin muutama aavistus tulevasta... Safiirnsinestä jäi hyvä maku suuhun, ja seuraava osa Smaragdinvihreä (oletettu julkaisuaika 2014), päätyi ehdottomasti lukulistalle.

Arvosana: ♣♣♣♣

4 kommenttia:

  1. Minä luin Rubiininpunan toissapäivänä loppuun ja tykkäsin paljon. Nyt tiirailen kovasti Safiirinsineä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Safiirinsini oli yhtä hyvä kuin Rubiininpuna, joten suosittelen jatkamaan tiirailua. :D Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Sarjan kolmas osa Smaragdinvihreä on lyömätön, täydentää sarjan ja sai ainakin minut kyyneliiin!!
    :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kyseessä oli kelpo päätösosa! Kiva kuulla, että pidit. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)