maanantai 9. syyskuuta 2013

Eoin Colfer - Artemis Fowl

Artemis Fowl, #1

”Pysy loitolla, ihminen. Et tiedä minkä kanssa olet tekemisissä.”

Vain 12-vuotias Artemis Fowl on tunnetun rikollissuvun nuorin vesa. Kun Artemis kaappaa rohkean menninkäiskomisario Holly Shortin panttivangikseen, maan alla asustavien keijujen, maahisten ja peikkojen yhteisrintama uhittelee päihittävänsä kevyesti nokkelan pojankoltiaisen. 
Hautautuneiden Alueiden Lainvalvonta HAL huomaa kuitenkin pian kohdanneensa hämmästyttävän älykkään vastustajan. Artemis uskoo päässeensä käsiksi maanalaisiin rikkauksiin, mutta juuri silloin HAL muuttaakin pelin sääntöjä...
Artemis Fowl on kirja, joka käynnisti hurjan hullunmyllyn hyvissä ajoin ennen ilmestymistään. Kaikkien aikojen vauhdikkaimman ja hauskimman fantasiaseikkailun menestys yllätti täydellisesti niin kirjailija Eoin Colferin kuin kustantajat ja elokuvatuottajat. Lukijat eri puolilla maailmaa ovat ihastuneet Artemis Fowlin seikkailuihin, joista kuulemme lähivuosina vielä paljon enemmän.
 

Artemis Fowlin uudelleen lukemiseen tarjoutui eilen illalla mainio tilaisuus, kun kirpparikierroksella olleet äitini ja siskoni toivat minulle tuliaisiksi sarjan kaksi ensimmäistä osaa; Artemis Fowl ja Artemis Fowl: Tehtävä pohjoisessa. Tartuinkin siis heti Artemis Fowl -sarjan loistavaan ensimmäiseen osaan ja kirja osoittautui yhtä koukuttavaksi kuin ensimmäiselläkin kerralla, lukemista ei olisi malttanut lopettaa millään.

Vain 12-vuotias Artemis on Fowlin rikollissuvun nuorin vesa, joka on päättänyt ryhtyä uhkarohkeaan hankkeeseen palauttaakseen sukunsa varallisuuden. Artemis aikoo varastaa keijujen kullan. Nuori rikollisnero sieppaakin pahaa aavistamattoman menninkäiskomisario Holly Shortin ja vaatii tästä lunnaita. Hollyn sieppauksella onkin toivottu vaikutus, se saa HALin, Hautautuneiden Alueiden Lainvalvonnan ryhtymään välitömästi toimenpiteisiin. Kehittyneen tekniikkansa ansiosta ylivoimalla pelaamaan tottunut HAL saa kuitenkin pian huomata, ettei Artemis Fowl ole rutiineilla peitottavissa. Voittaakseen nuoren neron HALin on turvauduttava vilunkipeliin, mutta onko Artemis sittenkin aavistanut tämänkin?

Artemis Fowlin lukeminen toiseen kertaan virkisti muistoja myös ensimmäisestä lukukerrasta ja sitä edeltäneistä ajoista. Erityisen selvästi muistin ennakkoluulot, joita minulla tätä kirjaa kohtaan joskus oli. Tiedä sitten mistä olivat alunperin kummuneet, mutta turhia ne joka tapauksessa ovat olleet. Artemis Fowl on loistava kirja joka toimii toisellakin lukukerralla.

Erityisesti minua viehättivät kirjassa seuraavat seikat: Colferin luoma maailma, Artemis Fowl itse, sekä huumori. Aloittakaamme maailmasta.

Colferin näkemys keijuista on sellainen, mihin en ole oikeastaan missään muualla törmännyt. Keijut eivät muistuta perinteisiä kukissa asuvia perhossiivillä varustettuja barbeja, tai pelottavan  kauniita juonittelijoitakaan. Sen sijaan keijut ovat melko lailla ihmisten kaltaisia, tosin pienikokoisempia ja he asuvat syvällä maan alla, jonne ihminen on ne ajanut. Keijuja on kuitenkin monia lajeja, mennikäisistä hiisiin ja kentaureista kääpiöihin. (Minulla, jolla on pinttyneitä mielikuvia juurikin kentaureusta ja kääpiöistä kesti kyllä jonkin aikaa tottua Colferin näkemyksiin, jotka eroavat varsin paljon Narnia/Taru sormusten herrasta tyylisistä taruolennoista.) Ja vaikka keijuilla on käytössään taikuutta, tekiniikka on syrjäyttänyt sitä paljolti. Tekniikastakin oli mahtavaa lukea ja esimerkiki biopommien sekä iiriskameroiden voisin kuvitella vetoavan myös poikalukijoihin. Mutta asiasta toiseen, vuorossa itse Artemis Fowl.

Taisin jossain aiemmassa arvistelussani jo mainita mieltymykseni älykkäisiin päähenkilöihin. No, Artemis Fowl on älykkäiden suosikkipäähenkilöideni listan kärkipäässä, suorastaan palvonnan kohteena. Itse rakastin lukea Artemiksen superälykkäistä suunnitelmista, joita muistan ensimmäisellä lukukerralla olleen mahdoton arvata. (Ja oikeastaan jouduin miettimään kunnolla, että edes ymmärsin kaikki käänteet :D.) Artemis Fowl on nero kaikessa mihin ryhtyy, on kyseessä sitten Mona Lisan jäljennös, sifonian sävellys tai nerokas varkaus. Oikeastaan nuoren rikollisneron ainoa heikkous on fyysisessä voimassa, mutta sitä varten Artemiksella on uskollinen ystävänsä ja henkivartijansa Butler.

Sitten vielä huumorista. Colfer lukeutuu mahtavassa huumorissaan samaan kastiin Rick Riordanin kanssa. Hahmojen älyttömät tokaisut, sekä älyvapaat juonenkäänteet ja fantasiaelementit takaavat sen, ettei naurua puutu tätä kirjaa lukiessa.

Juoni ei kuten jo mainittua päästänyt otteestaan tällä toisellakaan lukukerralla ja olen varma, että tulen lukemaan myös muut Artemis Fowlit uudenpaan otteeseen. (Ja odotteleehan tuossa kirjapinossa myös Colferin suomennettu uutuus W.A.R.P, Salamurhaajan oppipoika. Hmmm...)

Arvosana: ♣♣♣♣

2 kommenttia:

  1. Ai että oli hyvä ja tuore idea kirjalle. Parhainta fantasiaa/scifiä sitten Harry Potterin ja Nälkäpelin.
    Fiksu päähenkilö, rikoksia, sädepyssyjä... keitos josta ei voi olla nauttimatta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Pitäisi varmaan palata tämän sarjan pariin taas kohtapuoliin. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)