sunnuntai 24. marraskuuta 2013

L.M Montgomery - Annan jäähyväiset


Viisaita ja hätkähdyttäviä kertomuksia totuuden löytämisestä, tuntemisesta ja puhumisesta.
Sekä siitä että oikeita ratkaisuja on harvoin vain yksi.

 

Aviorikokset, laittomuudet, kostonhimo ja kuolema eivät ole teemoja, jotka perinteisesti yhdistetään romanttisten tyttökirjojen luojan L.M. Montgomeryn tuotantoon. Tummat sävyt värittävät kuitenkin Anna-sarjan viimeistä teosta, joka toimitettiin kustantajalle kirjailijan kuolinpäivänä.
Kirja kuvaa laajasti Prinssi Edwardin saaren elämää ensimmäisen maailmansodan molemmin puolin ja sen tarinat kurkistavat Blythen perheen elämään ulkopuolisin silmin. Merkittävän osan muodostavat myös Annan ja hänen poikansa Walterin runot, jotka herättävät vilkasta keskustelua Kotikunnaan salissa. Annan jäähyväiset sisältää 15 novellia ja 41 runoa, jotka vangitsevat perheen intiimejä hetkiä ja tuovat heistä esiin uusia ja jopa hämmentäviä puolia.

Yhä uudet lukijat 1920-luvulta lähtien ovat tutustuneet Annan viattomaan, kujeita ja aurinkoa täynnä olevaan elämään. Heille kaikille Annan jäähyväiset antaa uuden näkökulman, josta tarkastella Montgomeryn tuotantoa. Kirjaa ei ole julkaistu kokonaisuudessaan koskaan ennen. Ja juuri se mikä hämmensi kirjailijan aikalaisia, saattaa kovasti kiehtoa nykylukijoita. Mitä Montgomery halusi kirjansa kertovan tai kyseenalaistavan?


Törmäsin Annan jäähyväisiin ensimmäistä kertaa noin kaksi vuotta sitten. Koska Montgomeryn Anna ja Runotyttö-sarjat kuuluvat suosikkeihini, oli minun totta kai heti napattava se mukaani. En ole aivan varma sainko kirjaa silloin loppuun saakka, mutta nyt kun olen jälleen lukenut Anna-kirjoja uudestaan, päätin tarttua uudestaan myös tähän.

Annan jäähyväiset eroaa suuresti Montgomeryn tunnetuista tyttökirjoista. Se sisältää synkempiä teemoja ja koostuu kokonaan runoista ja novelleista. Kirja keskittyy kuvaamaan Blythen perheen elämää ulkopuolisten silmin ja tutut nimet ja hahmot vilisevät useissa kohdissa. Englanninkielisen alkuperäisteoksen nimi onkin The Blythes Are Quoted. Kirjassa selvitetäänkin ulkopuolisten suhtautumista Blythen idylliseen perheeseen.

Annan jäähyväiset on jaettu kahteen osaan, aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa ja aikaan sen jälkeen. Sodan jälkeinen osa avaakin hiukan Blythen perheen lasten tulevaisuutta ja naimisiin päätymistä ja joskin ratkaisut olivatkin pääteltävissä jo Kotikunnaaan Rillasta, minä Montgomeryn fanina hykertelin kuitenkin tyytyväisenä. (Tosin olin lopulta aivan sekaisin, sillä Montgomery on näemmä päättänyt nimetä Annan ja Gilbertin lapsenlapset Blythen perheessä jo käytetyillä nimillä...)

Vaikka Annan jäähyväiset sisältääkin tummempia puolia kuin muut Montgomeryltä lukemani teokset (en ole Montgomeryn asiantuntija ja lukemistoni rajoittuu Montgomeryn tyttökirjoihin) siinä on kuitenkin myös paljon ihastuttavia tyttökirjojen puolia. Montgomeryä lukiessani olen aina nauttinut kirjailijan kyvystä kuvata arkisia sattumia ja kyläjuoruja, sekä kummallisia sukutarinoita. Niitä sisältääkin myös Montgomeryn viimeinen teos, Annan jäähyväiset.

Vaikka novellien lukemisesta suuresti nautinkin, uskon ensimmäisen lukuyritykseni kaatuneen runo-osuuksiin. En tunnustaudu runoihmiseksi ja minulla harvoin on kärsivällisyyttä lukea runoutta, enkä Annan jäähyväisissäkään erityisemmin nauttinut niistä osuuksista. Sen sijaan minusta oli hauska lukea runojen jälkeisiä vuoropuheluita Blythen perheenjäsenten kesken, sillä kirjassa Anna luki perheelleen omia ja myöhemmin myös Walterin runoja, joista he sitten keskustelivat.

Eräs pienenpieni seikka minua kuitenkin jäi Annan jäähyväisissä kaihertamaan ja se liittyi suomennokseen. En tosiaan englannikielistä teosta tunne, mutta suomennoksessa Annan lapset käyttivät useaan otteeseen äidistään sanaa mamma. Kyseiseen lempinimeen en ole törmännyt missään muussa Anna-kirjassa, enkä suoraan sanottuna pidä siitä ollenkaan. Jotenkin lempinimi ei yhtään istunut omiin mielikuviini Blythen perheestä ja hyppäsikin ärsyttävästi silmille aina kun sen sivulla huomasin.

Annan jäähyväiset ei tosiaan ollut mikään sokerillakuorrutettu jatko-osa Anna-sarjalle, mutta silti ehdottomasti lukemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä teos. En suosittele Annan jäähyväisiä henkilölle joka ei ole Montgomeryä ennen lukenut, mutta Anna-fanit haastan kokeilemaan tätä.
Arvosana: ♣♣♣½

2 kommenttia:

  1. Herran jestas millä vauhdilla sä näitä kirjoja selätät! Ja vielä Nanoa kirjoittelet samalla, huh-uh! Itsellä arvosteluja tulee toisinaan parin viikon välein kun tulee pidempi kirja, sulla monta kertaa viikossa :D No, onneksi teen muutakin.

    Hauska vaan lukea näitä usein! Samalla löytyy itsellekin uutta, tuo Zafon ainakin kiinnostaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuu meikäläisellä suuri osa vapaa-ajasta pyörii kyllä lukemisen ympärillä. Onneksi on luppoajat ennen soittotuntia + hypärit läksyjä varten. Ja nanoa ehdin kirjoittaa, koska en editoi sitä samalla, olen onnistunut heittämään itsekriitiikin aika ansiokkaasti hevonkuuseen. Mutta eipä sitä ole tässä kuussa kauheasti kavereita nähnyt...

      Ja Zafónia suosittelen ehdottomasti. Uusi lempikirjailijani. :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)