lauantai 28. joulukuuta 2013

Holly Goldberg Sloan - Näkymätön poika

Sam Border on 17-vuotias eikä hän käy koulua. Hänellä ei ole puhelinta eikä hän tunne elokuvatähtiä. Hän elää isänsä ja veljensä kanssa pakettiautossa, joka aika ajoin siirtyy kaupungista toiseen. Isä elää pikkurikoksilla, auringon laskettua pojat etsivät ruokaa.
Sitten Sam näkee Emilyn. Emily laulaa, ei kovin hyvin, mutta heidän välilleen syntyy yhteys. Ensimmäistä kertaa veljekset tutustuvat siihen, mitä useimmat kutsuvat tavalliseksi arjeksi. Alkaa kapina lainsuojattomuudesta kohti elämää, jossa veljesten ei tarvitse olla näkymättömiä.
Näkymätön poika on unohtumaton kertomus jäljestä, jonka kohtaamiimme ihmisiin jätämme. Sitä lukee henkeään pidätellen, kunnes äkkiä havahtuu haluun lukea sitä jollekin ääneen.

Tartuin Näkymättömään poikaan ensimmäisen kerran noin vuosi sitten tarkasteltuani sitä ensin kirjakaupassa ja löydettyäni sen sitten kirjastosta. Muistan yhä kuinka se itketti ja nauratti ja tempaisi minut mukaansa ensimmäisellä lukukerralla. Kun siskoni sai tämän joululahjaksi, oli kirjaan uudestaan tarttuminen helppoa. Etenkin kun tunsin kaipaavani jotain tuttua ja turvallista minua ravistelleen Allegiantin jälkeen.  Ja Näkymätön poika oli jälleen kerran loistava lukukokemus.

Näkymätön poika kertoo tarinan 17-vuotiaasta Sam Borderista. Hän ei ole käynyt koulussa toisen luokan jälkeen ja elää täysin eristyksissä tavallisesta elämästä. Sam asuu pakettiautossa yhdessä isänsä ja veljensä Riddlen kanssa ja vaihtaa asuinpaikkaa tiuhaan. Samin isä, Clarence Border elää pikkurikoksilla eikä häntä suuremmin kiinnosta poikien hyvinvointi. Eräänä aivan tavallisena sunnuntaina musiikkia rakastava Sam menee kirkkoon ja siellä hän näkee ja kuulee Emilyn. Emily ei laula hyvin, mutta heidän välilleen syntyy yhteys. Tutustuessaan Emilyyn, Sam ja Riddle tutustuvat myös tavalliseen elämään ja tajuavat ensi kertaa, kuinka suljetussa maailmassa he ovat eläneet. Mutta poikien isä ei koskaan jää samaan paikkaan pitkäksi aikaa. Ja samalla kun pojat alkavat murtautua vapauteen elämästä, joka on tehnyt heistä näkymättömiä, aika alkaa käydä vähiin.

Näkymätön poika on ennen kaikkea vangitseva kirja. Lukija tempautuu väistämättä mukaan Samin ja Riddlen elämään ja sen lukuisiin haasteisiin. Poikien puolesta jännittää koko ajan ja kirjaa huomaa lukevansa kädet täristen pystymättä lopettamaan. (Muistelen lukeneeni kirjan ensimmäisen kerran yhdessä aamussa pyjama päällä varmaan kahteentoista saakka, kun en vain kyennyt päästämään kirjasta irti.)

Vaikka osa nappaavuudesta jaettavasta kunniasta kuuluu juonelle, myös kirjoitustyylille täytyy antaa pisteitä. Huomaa, että Sloan on työskennellyt aikaisemmin elokuvaohjaajana ja -käsikirjoittajana. Kirjassa viehättää myös kirjailijan tapa kertoa asioita monen henkilön näkökulmasta, hän-kertoja vaihtuu tiuhaan ja ääneen pääsevät Samin ja Emilyn lisäksi monet satunnaiset sivuhenkilöt. Kirjaa lukiessa välittää jokaisesta hahmosta ja Sloan myös lopettaa lähes jokaisen sivuhenkilönkin tarinan.

Kirja onkin paljolti tarina ihmiskohtaloista, joiden keskiössä ovat tietysti Sam (ja Riddle) sekä Emily. Takakannen luonnehdinta, "Näkymätön poika on unohtumaton kertomus jäljestä, jonka kohtaamiimme ihmisiin jätämme.", osuukin täydellisesti nappiin. Tarina on mielikuvituksellinen, mutta uskomattomuudessaan uskottava. Se on lumoava.

Kuten takakannesta jo voi päätellä, Samin ja Emilyn välit eivät jää vain kaverisuhteeksi. Heidän rakkaustarinassaan on kuitenkin jotain loputtoman suloista ja kaunista. Se on koskettava kertomus siitä, kuinka yksi kohtaaminen voi kääntää ihmisen elämän suunnan. Sam ja Emily, jotka tulevat täysin erilaisista oloista, opettavat toisensa katsomaan maailmaa uudella tavalla. Molemmat ovat ihania hahmoja, joita on helppo rakastaa.

Muutkin kirjan hahmot, kuten sanottua, herättävät tunteita, mutta kaikki eivät positiivisia. Erityisesti Samin ja Riddlen isä oli todella pelottava poikien puolesta sai toden teolla jännittää. Clarence Borderilla ei tosiaankaan ole kaikki päänupissa kohdallaan. Lisäksi Emilyn lukiokaveri Bobby Ellis herätti minussa halua hypätä kirjaan ja pamauttaa tätä ärsyttävää poikaa pesäpallomailalla. Bobby Ellis (jota kykenen ajattelemaan vain sukunimen kanssa) on humoristinen, surkuhupaisa ja ärsyttävä, jota ei voi olla säälimättä ja johon ei voi olla ärsyyntymättä. Voi, Bobby Ellis! Toivottavasti emme koskaan tapaa.

Poikien kohtaloa sai jännittää aivan viimeisille sivuille saakka, eikä lopussa säästynyt liikutuksen kyyneliltä. Näkymättömässä pojassa esiin tulee uskomattoman kauniilla tavalla myös veljesten keskinäinen rakkaus ja toisesta välittäminen. Ja myös se, kuinka perhe ei aina muotoudu vain verisiteistä.

Näkymätön poika oli kaunis ja koskettava kirja, jonka jollain lailla niputan yhteen Tähtiin kirjoitetun virheen ja Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea -kirjan kanssa. Jos siis on pitänyt jostakin näistä kolmesta, suosittelen lukemaan loputkin. Tässä kirjassa on "sitä jotain".

Arvosana: ♣♣♣♣♣

4 kommenttia:

  1. Aloitin tämän lukemisen joskus vuosi sitten, mutta jäi kesken koska kirjastokarhu. Alku oli hyvä, en ihan kympillä koukuttunut mutta uteliaaksi jäin. ;) Tuo veljesrakkaus houkuttaa eniten, se on aina niin käsittämättömän kaunista.

    Olen lukenut Tilastollisen todennäköisyyden kohdata se ainoa oikea, mutta se ei hirveänä sytyttänyt. Mukava kirja kuiteskin. Tähtiin kirjoitettu virhe kuitenkin ainakin on ehdottomalla lukulistalla. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Tähtiin kirjoitetty virhe on huippu. Ihana kirja! Ja niin on tämäkin, suosittelen lainaamaan uudelleen! :)

      Poista
  2. Kaikki kirjoittamasi osui nappiin omallakin kohdalla (se itketti ja nauratti samalla) lukiessani kirjaa. Tunsin täysin samoja tunteita. Kirjassa oli nousemisia ja putouksia. Kirja oli myös koskettava kaikesta riippumatta. Itsenikin teki mieli hypätä kirjan sisään ja mojauttaa Bobby Ellisiä pesäpallomailalla…
    En olisi kuullutkaan kirjasta, jollei sitä olisi ollut kouluni lukudiplomi listalla. Yllätyin täysin lukiessani sitä. Teos oli tosiaankin jännittävä enkä vain voinut jättää sitä käsistäni irti. Tämä kirja tuntuu olevan semmoinen, joka laittoi todellakin miettimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, että pidit ja mielipiteemme osuivat yksiin! :) Lukudiplomilistoillakin on siis helmiä. :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)