sunnuntai 1. joulukuuta 2013

NaNoWriMo - Raporttia

Jälleen kerran kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja vielä varmistukseksi niille, jotka eivät yllä olevan kuvan merkitystä tajunneet: Meikäläinen onnistui kuin onnistuikin NaNoWriMo-taipaleellaan. Kasassa on nyt 117 sivua ja 50025 sanaa. Tarina ei kylläkään tullut valmiiksi, mutta nanon tavoitteet täyttyivät.


Marraskuu oli hullu kuukausi. En ole koskaan kirjoittanut mitään noin nopeasti, en ole koskaan ollut noin aikaansaava. Nanowrimo sopi minulle kuin nenä päähän. Se pakottaa kirjoittamaan, sen kuluessa ei voi jäädä odottelemaan inspiraatiota ja ajatella kirjoittavansa "sitten joskus". Ei. Kun nanowrimo on käynnissä, sitä on pakko kirjoittaa silloinkin kun ei huvita. Kuukauteen mahtui niin loistavia, helppoja ja nautittavia kirjoituspäiviä, kuin niitä päiviä jolloin ei huvittanut, ei jaksanut, ei kiinnostanut ja teksti tuntui maailman kaikkeuden surkeimmalta tekeleeltä.

Nanowrimo sopiikin kaltaisilleni laiskureille. Niille jotka tuskailevat omaa saamattomuuttaaan. Niille jotka haluaisivat kirjoittaa, mutta aikaa ei tunnu löytyvän. (Nanowrimon opetus: kyllä sitä aikaa löytyy kun haluaa. Ja on pakko.)

Mutta nyt marraskuu ja NaNoWriMo ovat ohitse. Itse saavutin sanamäärän perjantaina, enkä ole sen jälkeen vilkaissutkaan tekstiäni. Ei ole huvittanut, en ole jaksanut, ei ole kiinnostanut. Eikä ole ollut pakko. Hahaa! Aion kyllä kirjoittaa jutun loppuun, mutta sitten joskus. Juuri nyt nautin, siitä, että saan lopettaa sen siten kun minua huvittaa.

En myöskään aio vähään aikaan kuunnella yhtä ainutta kappaletta kohtalomusiikkien listaltani. Hyvästi Game of Thronesin, Potterin, Lord of the Ringsin, City of Bonesin ja miljoonan muun leffan soundtrackit.

NaNoWriMo ei ole helppo juttu suoritettavaksi. Se vaatii aikaa, uhrauksia ja sisua. Itselläni auttoi paljon se, että kirjoitin ensimmäisen viikonlopun hurjassa vauhdissa, rykäisin heti 10k. Muutenkin koitin koko ajan pysytellä aikataulusta edellä. Ainakin omalla kohdalla tämän vaikutti toimivan. ;)

Kuukausi oli raskas mutta antoisa ja suosittelen nanoa lämpimästi kenelle tahansa. Se opettaa paljon itsestä ja kirjoittamisesta ja voi sitä voittamisen tunnetta kun nano valmistuu! Itselläni on yhä sellainen olo, että joululoma olisi alkanut ja ajatus huomisesta koulupäivästä tuntuu käsittämättömältä. Kun nano loppui, elämä alkoi. Mutta ei minua kaduta.

Silti, nyt voin taas tehdä fysiikan läksyt ja viettää sosiaalista elämää.

10 kommenttia:

  1. Oli varmasti tosi kiva osallistua tuohon. Ehkä minunkin pitäisi kokeilla ensi vuonna, sitä inspiraatiota kun on välillä niin vaikea löytää, niin tuo ikään kuin pakottaisi kirjoittamaan aivan kuten sanoit. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kivaahan se loppujen lopuksi oli, vaikkei siltä aina tuntunutkaan. Suosittelen kyllä kokeilemaan, nanon ideahan on juuri siinä pakossa kirjoittaa. :)

      Poista
  2. Onnea nanowrimon voitosta! :) Nanowrino tosiaan pakottaa kirjoittamaan, mikä ulkopuolisista voi kuulostaa kamalalta, ja välillä se sitä onkin, mutta kuitenkin se on sen arvoista. On ihanaa saada valmiiksi raakaversio, jota voi työstää ilman sanatavoitteita sitten omaan tahtiin valmiiksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepulis, itsekin odottelen innolla editointivaihetta (johon on tosin vielä vähän matkaa). Nyt on kyllä ihanaa kirjoittaa omassa tahdissa ilman niskaan hengittäviä sanalaskureita. Onnea sinnekin voitosta! :)

      Poista
  3. Onnea!! ;) Oma saamattomuus vain korostuu. Noh, ensi vuonna voisi jotain oikeasti kokonaista kokeilla... Alku, loppu ja jotain väliin. Fiiliksiin pääse varmaan paremmin kokonaisen tekstin kanssa ;)

    Mutta siis, supersuperonnea voittajalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kiitoksia! Ja uusi vuosi, uudet kujeet kuten sanotaan ;D. Eikun uudestaan kokeilemaan!

      Poista
  4. Onnea nanon suorittamisesta! Varmasti voittajafiilis :D saammeko me lukijat koskaan sneakpeakiä tekstistäsi vai onko kyseessä vielä pöytälaatikkoversio? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa että sneakpeakia? Pitää miettiä ;D. Ensin pitää kyllä saada teksti valmiiksi ja editoitua. Katsotaan sitten. Harkitsen asiaa. ;)

      Poista
  5. Mahtavaa, että päädyit voittamaan Nanon! (: Itseä hämmästyttää vieläkin tuo alkurykäyksesi. Minusta itsestäni ei jotenkin ole kirjoittamaan paljoa kerralla, jotenkin teksti alkaa vain hidastua ja kirjoittaminen muuttu, no, melkein mahdottomaksi lähestyttäessä sitä kahta tuhatta sanaa. Sinne pääsy taas on helppoa, mikä sentään takaa hyvän päivä vauhdin !

    Itsellä vähän harmittaa kun oma tarina jäi kesken. Nyt kun olen kirjoittanut kohta kaksi viikkoa uutta tarinaa joka on toiminut ja kasassa on vajaa 30 000 sanaa, niin olen varma että voitto olisi saatu, jos olisin vain päässyt kunnolla kirjoittamaan. Tai no, hyvähän se on aina täällä jälkeenpäin sanoa (; Silti, aion ottaa nanosta joka päiväisen tavoitteen itselleni käyttöön. Aina on kirjoitettava!

    Vaikka nano kokemus olikin vain sen hieman yli viikon, niin paljon opin. Tästä tulen kirjoittamaan blogiini pian (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnettäköön, että itsekin hämmästyin alkurykäyksestäni (Ylitin omat tavoitteeni.) :D Mutta se toimi kyllä loistavasti.

      Jokaipäiväinen tavoitteesi kuulostaa hienolta. Itselläni ei kyllä riitäisi sisua siihen, kun nanon aikana menin usein sen voimalla, että marraskuu onneksi päättyy joskus. Ja tulen kyllä mielenkiinnolla tiirailemaan, mitä blogiisi kirjoitat. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)