torstai 12. joulukuuta 2013

Siri Kolu - Pelko ihmisessä

Petri Ensin me ajateltiin, että Pilvi on siellä kaverillaan. Sitten me kuultiin, että se oli käynyt testeissä. Sitten me kuultiin, että se oli vapaaehtoisesti jäänyt Keskukseen sairastuneiden kanssa eikä suostunut vastaanottamaan meidän viestejä eikä tahtonut nähdä meistä ketään. Mun on saatava se sieltä pois. Jokaisessa järjestelmässä on reikä, ja sen mä aion etsiä.

Pilvi Saakoa näin sanoa. Largoa minä katsoin, jo silloin, ensimmäisenä iltana. Hiljaista nuorta miestä, joka oli aina siellä, mihin katsoin. Treenattu valppaus. Hänen nopeutensa ja minun voimani.

Tuomas Papereiden, julisteiden ja banderollien aika on ohi. Me tarvitaan tiirikoita. Me tarvitaan sytytyslankaa ja rohkeaa mieltä.

Millaista on elää maailmassa joka perustuu pelkoon? P-influenssa muuttaa kaikkien elämän. Muuttaako se myös rakkaimmat vihollisiksi?

Siri Kolun Pelko ihmisessä päätyi heti lukulistalle, kun bongasin sen tulevan syksyn julkaisuista. Romaanihan perustuu Kolun muutama vuosi sitten nuorten Luetko sinä? -kampanjaan kirjoittamaan samannimiseen novelliin. Meidän luokkamme osallistui kampanjaan ja kävin kyllä senverran monta keskustelua novellin motiiveista ja metaforista, että pitihän tämäkin katsastaa. Ja huolimatta kannesta, joka on meikäläisen mielestä yksinkertaisesti ruma, kyseinen kirja oli oikein manio lukukokemus.

Pelko ihmisessä sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa maapallolla jyllää tuhoinen P-influenssa, PI. Aasiasta liikkeelle lähtenyt sairaus on levinnyt kaikkialle ja vie mukanaan noin joka neljännen ihmisen. Sairastuneet eivät kuitenkaan kuole, vaan muuttuvat kummallisella tavalla, josta ei ole paluuta. Kaikki sairaat eristetään väestöstä täydellisesti, eikä heitä nähdä enää sen jälkeen.
Pilvi on tavallinen 15-vuotias suomalaistyttö, joka on havaittuaan itsessään influessan oireet, kävellyt Keskukseen, käynyt testeissä ja lopulta kokenut muutoksen. Hänen on totuteltava uuteen kehoon ja ympäristöön.
Petri on Pilvin veli, joka koittaa koota elämänsä rippeitä siskonsa lähdettyä ja tutun ja turvallisen hajottua ympäriltä. Hänessä alkaa kuitenkin itää pakkomielle, Pilvi on saatava pois järjestelmästä, keinolla millä hyvänsä.
Tuomas on Pilvin ex-poikaystävä, joka taistelee kaikkien P-ihmisten, pihmisten, puolesta. Näiden sorretut ihmisoikeudet ja vapaudenriisto sytyttävät Tuomaksen liekkeihin. Mutta koko suunnitelman keskiössä on myös hänen kohdallaan Pilvi.

Tarinaa kerrotaan vuoroin Pilvin, Petrin ja Tuomaksen näkökulmasta. Jokaisella on omat murheensa ja tapansa kertoa tarinaa ja ainakin minuun se osui ja upposi. Oikeastaan koko kirjaan oli saatu ihanan mystinen ja herkkä tunnelma ja siinä jätettiin myös paljon lukijan oman tulkinnan varaan. Itse pidin siitä ja se sai minut tempautumaan tarinaan mukaan toden teolla.

Rakenteen lisäksi pidin suuresti Kolun kirjoitustyylistä. Vaihteleva puhe- ja kirjakielisyys, oivaltavat lauseet ja vertaukset, minä pidin niistä hurjasti. (Huomasin muuten älyäväni sellaisia vertauksia, joita en takuulla olisi tajunnut muutama vuosi sitten. Niin se yleissivistys karttuu.)

Myös P-influenssa on kiinnostava tapaus. Kaikkihan muistavat muutamien vuosien takaiset lintu- ja sikainfluenssat ja PI tuntuukin luonnolliselta jatkolta tälle, vaikka on paljon pelottavampi. Sen verran pelottava, että tunsin oloni hiukan epämukavaksi lukiessani tätä nuhaisena. En kuitenkaan halua paljastaa taudista enempää, sillä suuri osa kirjan viehätyksestä on sen salaperäisyydesssä ja asioiden sopivassa paljastumistahdissa.

Pelko ihmisessä ottaa myöskin kantaa hyviin ja ajankohtaisiin kysymyksiin. Influenssan sairastaneet ihmiset halutaan eristää täysin, heillä ei ole mitään oikeuksia ja jopa heidän läheisiään, PI-omaisia, sorretaan. Poliitikot, tavalliset ihmiset, kukaan ei tee mitään maailmassa vallitseville sekaville oloille. PI tuntuukin pelottavan todelliselta tulevaisuudennäkymältä.

Ja koska kyseessä on nuortenscifi, niin romanssihan tästäkin löytyi. Se ei kuitenkaan onneksi jyrännyt muuta juonta, vaikka aika suuressa osassa olikin. Kun kirjassa keskityttiin kolmeen henkilöön ja tuhoisan influenssan kuvaamiseen, sitä ei ehtinyt kyllästyä rakkaushaikailuihin. Enkä oikeastaan edes ärsyyntynyt kolmiodraamaan, kun sitä ei koko ajan paiskottu vasten kasvoja tai siitä ei tehty maailmankaikkeuden suurinta ongelmaa.

Vaikka kirjasta ei paljoa valittamisen aihetta keksi, yksi sana minua ärsytti koko kirjan ajan. P-influenssan sairastaneista käytetty nimitys, pihminen. Okei, sana on sinänsä ihan jees ja hauska oivallus, P-influenssa+ihminen,  mutta jotenkin siitä jäi vain vähän hassu maku suuhun. Itselleni tuli pihmisestä mieleen enemmänkin kaikille tuttu pihvi kuin tuntemattoman taudin sairastanut ihminen.

Minussa elää myös epäilys, onko tämä sittenkään yksittäinen kirja. Kuten jo aiemmin mainitsin, kirjassa oli paljon tulkinnan varaa ja loppukin oli varsin avoin. Oikeastaan kaikki tuntui vasta alkavan kirjan lopusta. En kuitenkaan tiedä, haluaisinko edes välttämättä, että tästäkin tehtäisiin sarjaa. (Kuten olemme monesti nähneet, muodissa olevat trilogiat eivät sovi kaikkiin tapauksiin.) Pelko ihmisessä toimi hyvin omana, itsenäisenä, hiukan hämäränä kokonaisuutenaan, enkä halua sitä pilattavan.

Arvosana: ♣♣♣♣

10 kommenttia:

  1. Tämä on lukulistallani! Olen nähnyt Siri Kolun esiintymässä kirjamessuilla ja hän on kyllä loistava esiintyjä ja sai kiinnostumaan kirjasta. Tosin nyt minulla on kesken Me rosvolat, koska ajattelin aloittaa Kolun teoksiin tutustumisen niistä. Sitten Pelko ihmisiessä -kirjaa etsimään. :) Mukava kuulla, että kolmiodraamaasta ei tehdä kirjan suurinta ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kolmiodraama ei tosiaankaan ole kirjan ainoa kantava tekijä. Eikä kyseessä muutenkaan ole niin "perinteinen", teinityttö ei osaa päättää kahden yhtä ihanan kosijansa välillä, draama. Itse en ole nähnyt Kolun esiintymisiä, mutta olen muualtakin kuullut hänen olevan hyvä siinä, joten pistänpä tuonkin korvan taakse. ;) Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Lukaisin eilen arvostelun ja lainasin tänään kirjastosta ;) Kuulostaa mielenkiintoiselta. Rosvoloita olen lukenut (salaa, "ei viistoistvee lue lastenkirjoi daa"), joten kiinnostunut olen ollut muutoinkin. Hyvä kirjoittaja, hieno idea... Miksei? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläinen ei ole rosvoloita lukenut, vaikka olenkin niistä paljon hyvää kuullut. (Huolimatta siitä että ovat lastenkirjoja. Enkä minäkään julkisesti kaikkea myönnä lukevani. ;D) Mutta idea tässä tosiaankin on hieno ja suosittelen kyllä.

      Poista
  3. Olen täysin samaa mieltä tuosta kannesta! Aivan karsea. Muutenkaan en pidä tuosta PI, mikä siinä on edessä. Okei, nyt kun minäkin vihdoin kuulin tarkemmin mistä on kyse, ymmärrän sen, mutta minulle tulee vain matematiikan pii. Ei hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse on aina ajatellut nimen lausuttavan peeiii, jolloin matikan pii ei tule niin herkästi mieleen. Mutta kannesta en edelleenkään pidä. Jotenkin liian... violetti ja vihreä ja ruma. ;)

      Poista
  4. Minulle ei kyllä tule pihmisestä mieleen itse pelkkä pihvi, vaan pikemminkin kävelevä pihvi, eli lähinnä teuraskelpoinen ihminen :D Hyvä kuulla, että kirja miellytti, sillä se löytyy täältäkin lukulistalta. Kantea kommentoin ehkä vasta luettuani sen, mutta tähän mennessä se ei ole herättänyt niin voimakasta inhoa kuin esimerkiksi Harry Potter -suomennosten kannet, vaan pikemminkin epämääräisen ymmärryksen ja odotuksen tunteen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläisestä Pottereiden kannet on kyllä omalla tavallaan kivat. (Toisaalta olen kyllä sellainen potterfani, että katson tuollaiset pikkujutut sormien välistä ;D). Antoisia lukuhetkiä PI-kirjan kanssa ja tervetuloa lukijaksi! :)

      Poista
  5. Kannet ovat kyllä harvinaisen epäonnistuneet :D Minuun kirja teki vaikutuksen, samoin sen jatko-osa. Olen menossa lauantaina kirjamessuille ja koetan ehtiä myös Kolu kuulemaan, koska aiemmin ei ole tilaisuutta ollut. Muuten, näin täti-ihmisenä olemisessa on ainakin se positiivinen puoli, ettei tarvitse lukea lastenkirjoja salaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatko-osa on minulta vielä lukematta. Vaikka tästä kovasti pidinkin, jotenkin olisin mielelläni antanut tarinan jäädä tähän ilman jatko-osia. Pidä hauskaa kirjamessuilla!

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)