lauantai 11. tammikuuta 2014

Hannu Rajaniemi - Kvanttivaras

Kvanttivaras-trilogia, #1

Häikäisevä, monitahoinen tieteisooppera

Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut…

Kvanttivaras on säkenöivä romaani tulevaisuuden aurinkokunnasta, jossa Marsin kaupungit liikkuvat, muistot ovat jaettavissa ja aika on kirjaimellisesti rahaa. Se on kansainvälinen menestysteos ja tieteiskirjallisuuden tuleva klassikko.


Kvanttivaras herätti kiinnostukseni ihan vain sattumalta ja päätinkin lainata sen ihan silkasta uteliaisuudesta. Asiaan vaikutti varmasti myöskin kirjan upea kansi ja kiehtova nimi. Kvanttivaras vain kuulostaa niin tajuttoman mielenkiintoiselta. Kirjaa on kehuttu monessa paikassa paljon, eikä syyttä. Mutta vaikka Kvanttivaras oli ehdottomasti tasokasta ja kiinnostavaa scifiä, minusta tuntuu, että olisin silti odottanut vielä enemmän. Jotenkin tämä ei vain lumonnut minua täysin toivomallani tavalla.

Jean le Flambeur on huijari ja mestarivaras, joka maksaa nyt yhdestä virheestään virtuaalisessa vankilassa pelaten loputtomia pelejä muita vankeja ja itsensä kopioita vastaan. Yllättäen varas pääsee kuitenkin vapaaksi, kun Mieli niminen nainen auttaa hänet pakoon. Pian kuitenkin selviää, etteivät Mielen motiivit ole täysin puhtaat, vaan Jean le Flambeur saa maksaa vapaudestaan palveluksella. Mutta mestarivarkaan menneisyys on yhä pimennossa ja ennen kuin hän voi suorittaa Mielen määräämän tehtävän, hänen on selvitettävä, kuka oikeastaan on Jean le Flambeur.

Kvanttivaras on kirja, jonka perusjuonesta tuntuu olevan mahdoton laatia järjellistä esittelyä. Koko tarina on niin monilla juonenkäänteillä ja mielikuvituksellisilla scifielementeillä varustettu kokonaisuus, että näin kirjan luettuani tunnen yhä olevani hiukan pihalla. Alkukirja vilisee dilemmavankiloita, arkontteja, tsaddikeja, zokuja, gevuloteja ja herra ties mitä muita keksintöjä, niin ettei perässä tahdo  pysyä. Onneksi sitä alkoi pikku hiljaa hahmottaa Rajaniemen maailmaa ja tajutakin jotain asioita. En kyllä vieläkään tunne olevani täysin perillä asioista, mutta toisaalta kysymys kuuluukin, täytyykö minun olla? Ei kirjasta tarvitse aina ymmärtää jokaista seikkaa. Niin kauan kun se tuntuu kuitenkin johdonmukaiselta ja loogiselta, lukijan saa jättää hiukan hämmentyneeksi.

Ja Kvanttivaras tosiaankin vaikutti loogiselta ja järkevältä kokonaisuudelta. Rajaniemi on opiskellut paljon matematiikkaa ja fysiikkaa ja sen huomaa. Vaikka keksinnöt tuntuvatkin nykyimaailmassa mahdottomilta ja hurjilta, niissä on kuitenkin järkeä. Ja koska kyseessä on scifi, niiden ei tarvitse olla mahdollisia nykymaailmassa.

Aloinkin loppuviimeksi viehättyä Rajaniemen maailmasta toden teolla. Ajatus kaupungeista Marsissa, muistojen jakamisesta, ajan ostamisesta, virtuaalivankiloista ja ties mistä elektroniparvia ampuvista aseista lumosi minut. Odotankin innolla saavani tietää siitä lisää seuraavassa osassa.

Olen aina pitänyt kirjoissa paitsi älykkäistä päähenkilöistä, myös varkaista. (Kuka heitä voisi vastustaa, kysyn minä? ) Ehkäpä sen takia viehätyinkin myös Kvanttivarkaan päähenkilöstä, Jean le Flambeurista. Hänellä riittää paitsi hauskoja heittoja ja älykkäitä suunnitelmia, myös sopivaa hulluutta niiden toteuttamiseen. Hän ei ole liian kiltti, muttei myöskään liian ilkeä. Muutenkin Kvanttivarkaassa oli osittain hyvin vakavankin tunnelmansa lisäksi myös hauskat hetkensä ja sitä oli kirjoitettu myös pilke silmäkulmassa.

Näin loppuviimeksi tuntuu vaikealta vetää yhteen ajatuksiani Kvanttivarkaasta. Jotenkin olisin odottanut siltä vielä vähän enemmänkin. Jotain sellaista tajunnanräjäyttävää ja oivaltavaa lukukokemusta, joka valitettavasti jäi puuttumaan. Mutta silti minulle jäi tunne, että kirja oli hyvä. Jäin hiukan sekaviin tunnelmiin, johon voi vaikuttaa myös se, että luin kirjaa epätasaisessa vauhdissa muiden kirjojen osalla. Ehkäpä Kvanttivaras olisi vaatinut vielä hiukan enemmän paneutumista ja keskittymistä. Kuitenkin, Kvanttivaras oli aivot solmuun vääntävä, jännittävä ja jopa hauska kirja, jota voi suositella scifin ystäville. Pitääpä kipittää hakemaan Fraktaaliruhtinas kirjastosta.

Arvosana: ♣♣♣♣

6 kommenttia:

  1. Mulla on tämä hyllyssä, pitäisi todellakin lukea.

    VastaaPoista
  2. Kansi on hieno, nimi kuulostaa hyvälle, scifi... Okei, lapsena en lukenut oikein muuta kuin Stinejä ja Applegatea, jälkimmäinen miljoonaosaisten scifisarjojen äiti. Joten. Mulle scifi tarkoittaa pysyvästi eläimeksi muuttuvia lapsia ja tai jotain maailmanloppuista avaruustappelua. (Onko pakko olla niin kapeakatseinen?) Ja vaikka olenkin, houkuttaa lukea tämä. Ainakin tulisi odotukset kai ylittymään. Uteliaisuus kasvaa. Suomalainen kirjailija... Aaaaargh. Kun vielä luen omaa kirjahyllyä uusiksi. Elämä on vaikeaa.

    Jotenkin aina sattuu lisäämään sun lukemat kirjat omalle lukulistalle. Kummallista. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kvanttivarkaaseen liittyy muuten sellainen jännä juttu, että vaikka kirjailija on suomalainen, alkuperäisteos on englanniksi. :D Mutta elämä on usein vaikeaa kun kirjoja on liikaa.

      Ja hauska kuulla, että onnistun tunkemaan lukulistallesi lisää kirjoja. :)

      Poista
  3. Olen nähnyt tämän kirjan monta kertaa niin kirjastoissa kuin kaupoissakin, mutta jostain syystä se on kyseisille hyllyille aina jäänyt. Kirjoitit kuitenkin mielenkiintoisen arvion ja siksi aion laittaa sen omalle lukulistalleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan kyllä vilkuilleeni Kvanttivarasta kirjakaupoissa useaan otteeseen ennen kuin sain sen luettua. Suosittelen tosiaan kokeilemaan. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)