perjantai 31. tammikuuta 2014

Hugh Howey - Siilo

Siilon saaga, #1

Mikä on velvollisuutesi siilossa
Pitää yllä järjestystä.
Mitä suojelet ennen kaikkea?
Elämää ja isien perintöä.
Mitä se vaatii?
Uhrauksia.

Ihmiskunnan rippeet elävät valtavassa maanalaisessa siilossa. Maailma on saastunut elinkelvottomaksi ja ulkoilma on myrkyllistä hengittää. Ihmiset elävät siilossa ankarien sääntöjen ja rajoitusten armoilla. Mutta jotkut uskaltavat kyseenalaistaa vallitsevan järjestyksen ja unelmoida.
Yksi heistä on Jules.
Hän on valmis paljastamaan siilon salaisuudet.

Siilo tuntuu olevan pienoinen ilmiö tällä hetkellä. Sitä luetaan useissa kirjablogeissa ja olenkin lukenut Siilosta niin monta ylistävää arvostelua, että minun oli pakko tarkastaa myös henkilökohtaisesti mistä on kyse. Enkä kyllä katunut. Siilo on laadukasta ja paikoin todella ahdistavaakin scifiä. Dystopiaa parhaimmillaan.

Ilma on maapallolla saastunut elinkelvottomaksi ja se mitä ihmiskunnasta on jäljellä, asuu valtavassa siilossa maan alla. Ulos ei ole asiaa myrkylliseksi saastuneen ilman takia ja siilon asukkaita sitovat tarkoin määritellyt säännöt jotka kontrolloivat lähes kaikkea elämässä. Itsenäisiä ajattelijoita, unelmoijia ja kyseenalaistajia ei katsota hyvällä. Mutta kun Jules saa tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä, hän huomaa päätyneensä huolestuttavien tosiseikkojen äärelle. On aika paljastaa siilon salaisuudet.

Huh. Sanonpahan vain. Huh. Siilo oli todella koukuttavaa, paikoitellen ahdistavaa, koko ajan jännittävää ja usein pelottavaa scifiä. En halunnut lukea tätä kirjaa illalla ennen nukkumaan menoa. En niinkään pelottavuuden, vaan ennemminkin ahdistavan tunnelman ja tulevaisuudenkuvan takia. Ei, illalla luin mielummin jotain Just One Dayn kaltaista suloista hömppää, kuin tätä.

Erityisesti miljöö nousi siksi minua inhottavaksi seikaksi. Ajatus siitä, että asuisi valtavassa, yli satakerroksisessa siilossa maan alla ilman pääsyä ulkoilmaan tuntuu ahdistavalta. Liikaa kierreportaita ja metalliseiniä. Mielummin välttäisin tämän tulevaisuuden vision. Mutta silti Siilon miljöö on kammottavuudessan kiehtova ja kaikki kirjan aikana tehdyt paljastukset huomioon ottaen aika uskottavakin. Erityisesti Siilon kerrojärjestelmä eri tasoineen oli mielenkiintoinen, joskin hämmennyin alkukirjassa siitä, ensimmäinen taso on ylhäällä ja siitä eteenpäin mennään alas. Toisin päin kuin kerrostaloissa siis ja olin muutaman sivun aika sekaisin tämän jutun takia.

Juoni, kuten sanottua, on erittäin koukuttava ja kun kirjaa kerran alkoi lukea, oli irtipäästäminen vaikeaa. Siilo oli jaettu lyhyisiin kappaleisiin ja cliffhanger luvun lopussa oli varsin yleinen ilmiö. Howeylle täytyykin antaa tunnustusta koukuttavan tekstin kirjoittamisesta, sillä etenkin kirjan alkupuoli oli upeaa ja jännittävyydessään hiuksianostattavaa. Sitten kun salaisuudet alkoivat selvitä ja jännitys alkoi keskittyä ennemmän erilaisiin taisteluihin ja uhkarohkeisiin operaatioihin, se hiukan herpaantui.

Siilo olikin todella toimintapainotteinen. Hahmoja lakoaa kuin heinää, niin että minun herkästi kiintyvä sydämeni oli särkyä pariin otteeseen. (Miksi kaikki ihanat sivuhahmot kuolevat joka kirjassa ja vielä aina silloin kun heille olisi tapahtumassa jotain hyvää?) Taistelua tuppaa joka nurkalta ja elämän ja kuoleman kamppailuja on useita. Välissä on kyllä hyviä mietteitäkin, mutta minä olisin ehkä toivonut tähän vielä hiukan syvällisempääkin puolta. Mutta toisaalta Siilon vetävyys liittyy juuri nopeatempoiseen juoneen ja toiminnan täyteisiin sivuihin. Tuskin minä olisi jaksanut lukea viittäsataa sivua ihmisen pahuuden pohdiskelua.

Lisäksi miellyin päähenkilöön Julietteen eli lyhyemmin Julesiin. Jules on kypsä aikuinen, aikamoinen rämäpää ja uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Häntä oli helppo tsempata ja hänelle toivoi mielellään kaikkea hyvää.

Siilo osoittautui kyllä kaiken hehkutuksensa arvoiseksi. Jännittävää, hiuksianostattavaa ja aika ahdistavaa dystopiaa. Onneksi en ollut hakemassa teiniromanssia. Ja onneksi Siilo aloittaa samannimisen trilogian. Toisen osan pitäisikin ilmestyä jo ensi syksynä ja se on lukulistalla ehdottomasti.

Arvosana: ♣♣♣♣½  

18 kommenttia:

  1. Kaikista hehkutuksista huolimatta minulla on Siilosta sellainen ennakkokäsitys, että ei se voi olla kovin kummoinen. Ehkä kirjan nimi tai kansi saavat sen aikaan? Mutta ehkä tämä on kuitenkin pakko lukea, sen verran hyvältä se kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi ja kansi tosiaan vaikuttavat paljon kirjasta saatavaan mielikuvaan. Suosittelen kyllä kokeilemaan, Siilo täytti ainakin minun odotukseni. :)

      Poista
  2. Kiva että sinäkin tykkäsit! Jules on kyllä mainio. Fiksu ja vahva nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Julesilla oli asennetta. Hänestä oli mukava lukea.

      Poista
  3. Ihanaa, että Siilo koukutti sinutkin. Huikea teos. Ahmin kolmessa päivässä. Jules on kyllä loistava hahmo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Siilo oli erittäin koukuttava ja jännittävä. Huh, koko ajan sai jännittää mitä seuraavaksi tapahtuukaan. :D

      Poista
  4. Minä olen tällä hetkellä kirjaston varausjonossa ja aivan pian pitäisi minun tämä saada luettavaksi. Odotan kyllä innolla, mitä Siilo tarjoilee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä kyllä lämpimästi. Tulen sitten katsomaan mitä tykkäsit. :)

      Poista
  5. Voi että, pakko se on itsekin hakea teos kirjastosta pikimmiten, sillä kirja saa jatkuvasti paljon hyviä arvosteluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli aivan sama tunne! Hyvät arvostelut vauhdittivat varaamaan tämän kirjastosta. Suosittelen ehdottomasti, kuten jo sanottua. :)

      Poista
  6. Minä pidin myös kirjasta todella paljon, miellyttävä lukukokemus ja vertaukset Hollywood filmeihin on osuva. Silti sisältö löytyi. Itse pidin juuri paljastuvista salaisuuksista ja siitä, miten annetaan ymmärtää sinun olevan oikessa, kun oletkin kaukana totuudesta.

    Hieno lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän siitä, että minua johdetaan nerokkaasti harhaan ja yllätetään täysin. Niin kauan kuin ratkaisut pysyvät kuitenkin järkevinä, niin ei ole väliä vaikkei kaikkea heti tajuaisikaan. :)

      Poista
  7. Lempisivuhahmo tuntuu kuolevan aina. Se on päätetty salaisessa kirjailjoiden kokouksessa, jonka jälkeen he nauroivat pahaenteisesti mielikuvitusparhoihinsa ja menivät sitten kylpemään lukijoiden vuodattamissa kyynelissä ;)

    Tämä kirja menee kyllä nyt lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kuulostaa uskottavalta teorialta! :D Ja Siiloa suosittelen edelleen. ;)

      Poista
  8. Tämä tuntuu tulevan vastaan vähän joka puolella, eli pitäisi varmaan itsekin katsastaa :) Jostain syystä aivoni lokeroivat tämän samaan kastiin Justin Croninin Ensimmäisen siirtokunnan kanssa; samantyyppinen aihe, samanvärinen kansi tai mikä lie... Voiko näitä kahta oikeasti vertailla, en tiedä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa vertailla Justin Cronin kanssa kun en ole sitä lukenut. :D Mutta itsekin tartuin kirjaan kun se joka paikassa pyöri, enkä ole katunut. :) Suosittelen siis.

      Poista
  9. (Yritän hakea kännykälläni mitä tahansa, niin aina jotenkin sivuhistoria heittää jotain sun blogiin liittyvää ekaksi. ;) Käynköhän minä täällä liian usein?)

    Lukulistalle, kuten aina. ;) Vaikkakin on miljoona kirjaa luettavana tälläkin hetkellä. Kiinnostaa tuo harhaanjohtavuus ja päähenkilö, jos taas kerrankin olisi jotain omaperäistä. Ja tuskin tätä on huonosti kirjoitettu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, et käy liian usein ainakaan meikäläisen mielestä. :D Ihanaa vaan kun olet niin aktiivinen.

      Ja pursuileva lukulista on varsin tuttu ilmiö... Ja Siilo on hyvin kirjoitettu, ei nyt mitään Suurta Kaunokirjallista Tekstiä aina, mutta nappaavaa ja kirjaan sopivaa.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)