torstai 27. maaliskuuta 2014

Angie Sage - Tuli

Septimus Heap, #7

Humoristisen fantasiasarjan päätähuimaava päätösosa!
Parasvelho-oppilas Septimus ja kruunajaisiinsa valmistautuva Jenna joutuvat 14-vuotiaan elämänsä hankalimpiin haasteisiin.
Marcellus Pye on palannut Linnan pääalkemistiksi. Hänen tulee sytyttää kaupungin kolkkoja onkaloita lämmittävä tuli ja tuhota pimeän magian viimeisiä voimia edustava kaksinaamainen sormus sen hehkussa. Tähän Marcellus tarvitsee avukseen parasvelho Marcia Overstrandin tähtioppilasta Septimusta, jonka puolestaan on päätettävä, kallistuako taikuuden vaiko alkemian vietäväksi.
Heapien velhoperheen isä Silas tekee kammottavan virheen, kun kaksi hänen valvonnastaan karkaavaa veljeään varastaa riivatun sormuksen. Esine on houkuteltava takaisin, ja syötiksi joutuvat niin pahuuden oppipoika Merrin kuin sormuksen tuholoitsun taitava prinsessa Jenna.

Tuli ei ehkä ollut tämän kevään kaikkein kuumeisesti odottamieni uutuuksien joukossa, mutta melko lähellä kuitenkin. Olen viettänyt tämän humoristisen ja lämpimän fantasiasarjan kanssa monta hauskaa hetkeä ja tämä viimeinen Heap oli ehdottomasti lukulistalla. Lisäksi lukuprosessia vauhditti myös 10-vuotiaan pikkusiskoni jatkuva hoputtaminen, Septimus Heap on nimittäin hänen lempisarjojaan ja kirja onkin nyt jo mennyt seuraavaan osoitteeseen luettavaksi.

Tuli ei vain täyttänyt odotuksiani, vaan ylitti ne. Odotin tältä Heapien tapaan tasokasta ja hymyilyttävää lukukokemusta, mutta Tuli osoittautui kerrassaan loistavaksi kirjaksi. Se oli upea päätösosa joka solmi yhteen edellisten osien irtonaiset langanpätkät, pysyi kiinnostavana koko ajan ja oli täynnä Septimus Heapeissa rakastamaani lämmintä kerrontaa ja huumoria mahtavaa taikamaailmaa unohtamatta.

Kuten monissa kirjoissa, myös Septimus Heapeissa olen viehtynyt tavattomasti omaperäisestä ja uskottavasta taikamaailmasta. Luulenpa että erilaiset maailmat ja taikuus tai huikea tekniikka ovat niitä syitä, miksi pidän fantasian ja scifin lukemisesta. Haluan häikäistyä kirjailijan mielikuvituksesta ja upota kokoaan erilaiseen todellisuuteen. Septimus Heap onkin erinomainen fantasiasarja. Kirjan maailma on monikerroksinen ja ehdottoman maaginen. On velhotorni, parasvelho, noitia, alkemiakammio, Manuskriptio, loitsuja ja paljon paljon muuta. Joka kirjassa paljastuu lisää kiehtovan taikamaailman palasia.

Pidän tavattoman paljon myös Sagen kertojanäänestä. Se on lempeä ja kirjat on kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Näiden kirjojen parissa saa nauraa. Septimus Heapit ovat ihania kirjoja, höpsöjä, hauskoja ja suloisia, mutta jännittävät tapahtumat pitävät mielenkiintoa yllä.

Näitä kirjoja voisikin varovasti verrata ensimmäisiin Pottereihin. Taikamaailmassa tai juonessa ei varsinaisesti ole niin samankaltaisia asioita, samanlaisuus on ennemin tunnelmassa. Näissä kirjoissa on Pottereiden tapaan taikamaailman lumoa ja lempeää huumoria.

Erityiskumarruksen annan kuitenkin juuri tästä viimeisestä osasta. Tuli oli ehdottoman loistava päätösosa, kirjailija lopetti kaikki juonikuvionsa ansiokkaasti, lukijaa ei jäänyt häiritsemään mikään irtonainen yksityiskohta. Kirjassa palautellaan uusien juonikuvioiden lisäksi mieleen sarjan edellisten osien tapahtumia ja viedään loppuun kaikki ensimmäisistä kirjoista lähtien kehitellyt suuremmat kuviot. Olenkin hiukan surullinen siitä, ettei uusia Heapeja voi enää odotella ilmestyväksi. Kaikki hyvä loppuu aikanaan eikä tämä sarja tästä enää venyttämällä paranisi, mutta jäähyväiset ovat haikeat. Septimus Heap, me jäämme kaipaamaan sinua!

Arvosana: ♣♣♣♣

6 kommenttia:

  1. Luin ekan osan joskus kymmenvuotiaana ja kakkonen odottaa hyllyssä... Muistan pitäneeni Septimus Heapin paljastumisesta itsekseen (Korjaa jos muistan kuuden vuoden jälkeen väärin x)) ja positiivisuusnegatiivisuuslistoista... Ja hauskaa oli, kun yhdellä meidän entisellä luokkalaisella oli kirjassa kaima, jolla oli vielä samanniminen pikkusisko... ;)

    Pitäneepä kait lukea tämäkin sarja läpi kun kerran loppu on hyvä, vaikka tuskin pääsen tähän niin hyvin mukaan kuin olisin nuorempana päässyt. =/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti lukemaan loppuun! Sarja paranee ja kaksi viimeistä osaa ovat mielestäni ehdottomasti parhaita. Siinä alkaa päähenkilöilläkin olla jo vähän ikää. :)

      Poista
  2. Sain tämän eilen käsiini. Harmillisesti pitää kirjoittaa gradua, mutta soon my friend, soon... Ekan osan luin joskus 2008, ennen kuin pääsin yliopistoon (piti lukea pääsykokeisiin, mutta hairahduin Septimukseen). On siis aika hienoa olla päättämässä yliopisto aikansa sarjan viimeisen osan kanssa. Olen tykännyt kovasti, Tosin keskellä sarjaa oli pieni notkahdus. Esim. Saari ei napannut juuri ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin keskivaiheilla oli vähän heikompi vaihe, mutta Pimeä palautti Heapit taas korkealle tasolle. Tsemppiä gradun kirjoittamiseen! :)

      Poista
  3. Hei vau, sarjako loppui nyt! Luin sarjaa 3-4 kirjaa nuorempana ja sitten kasvoin kirjojen yli samalla kun odottelin uusinta osaa, mutta nyt tuli sellainen olo, että pakkohan yksi lapsuuden suosikkisarja on lukea loppuun :D Tykkäsin tosi paljon sarjan veikeästä maailmasta ja kuvitus oli tosi kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kuvitus tosiaan on mahtavaa! Suosittelen ehdottomasti lukemaan loppuun, oli sen arvoista. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)