sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

George R.R Martin - Miekkamyrsky

Tulen ja jään laulu, #3

Vanha susi on poissa, nuori on mennyt etelään pelaamaan valtaistuinpeliä, ja jäljellä on vain aaveita.
Miekkamyrsky jatkaa kertomusta Seitsemän kuningaskunnan kohtalon hetkistä. Muurin takana valtavat ihmisjoukot ovat liikkeellä kannoillaan uhka, jollaista etelässä ei osata enää edes kuvitella. Toisaalla lohikäärmeiden äiti, maanpaossa oleva Daenerys Myrskysyntyinen, hakee omaa rooliaan kuningattarena jonka tehtävä on vallata synnyinmaansa takaisin.

Kaiken keskipisteessä on kuninkaiden koitoksen pirstoma Westerosin valtakunta. Sota on jättänyt jälkensä myös sen asukkaisiin, eivätkä monet haavoista koskaan parane. Aatelissukujen välienselvittely jatkuu, ja uusia liittoja solmitaan yhtä nopeasti kuin vanhoja särjetään. ”Olen oppinut, ettei rakkaus ole aina viisas. Se voi johtaa meidät mielettömiin tekoihin, mutta me seuraamme sydäntämme… minne se sitten ikinä meidät viekin.”


Tulen ja jään laulun kolmas osa, Miekkamyrsky julkaistiin sivumääränsä takia kahtena niteenä, mutta seuraava teksti käsittelee kumpaakin. Miekkamyrsky on yhtenäinen teos ja uskon että saan sanottavani paremmin sanotuksi kun höpisen kummastakin.

Huhhuh. Vaikka luin Miekkamyrskyn jo toiseen otteeseen, olen vieläkin hiukan shokissa kaikesta siitä mitä tässä kirjassa tapahtuu. Paksuudestaan huolimatta Miekkamyrsky on tiivis ja juoni etenee huikaisevaa tempoa eteenpäin. Tämä kolmas osa on hengästyttävä teos ja tähänastinen suosikkini sarjassa.

Martin todellakin räjäyttää lukijan odotukset ja toiveet tässä kirjassa. Henkilöitä poistuu pelistä vauhdilla etenkin toisen niteen aikana ja minunlaiseni henkilöihin kiintyvä lukija on hätää kärsimässä. Etenkin eräs hyvin kuuluisa kohtaus jonka TV-sarjaakin seuranneet takuulla tietävät sai kyyneleet virtaamaan myös toisella lukukerralla. Nostan Martinille hattua kaikesta tästä.

 Kuolemat vauhdittavat sarjaa ja kääntävät olosuhteiden suunnan hyvin äkkiä. Lukija ei voi luottaa mihinkään eikä kehenkään, vaikka näin jälkiviisaana voisikin päätellä miksi juuri kyseiset hahmot eivät olleet tärkeitä ja saivat kuolla. Juonenkehittely on nerokasta, kammottavalla tavalla nerokasta ja vaatii kylmiä hermoja. Itse en kykenisi lahtaamaan hahmoja tällä lailla. Eivätkä juonta vauhdita pelkästään kuolemat, elossa olevat hahmot ajautuvat hekin niin mehukkaisiin tilanteisiin että odotan innolla miten Martin sarjansa jonain kauniina päivänä päättää.

Sen lisäksi että Martin onnistui hämmästyttämään minua kirjallaan, hän onnistui myös muuttamaan mielipiteeni erään hahmon suhteen. Muistan inhonneeni Jaime Lannisteria ensimmäisellä lukukerralla Miekkamyrskyyn saakka, jolloin hänestä tuli yksi kertojahahmoista. Miekkamyrskyssä käänsinkin sitten kelkkani ja nykyään Jaime on yksi suosikkihahmoistani, vaikken Lannistereja noin muuten kannatakaan. Tosin Tyrion Lannister on sen verran mehukas hahmo ettei hänestä voi olla pitämättä edes hiukan.

Miekkamyrsky yksinkertaisesti loistava kirja. Tulen ja jään laulu on eeppinen saaga, maailma on uskomattoman rikas, henkilöhahmot eivät ole mustavalkoisia ja juoni tihenee tässä osassa hengästyttävään tahtiin. Näistä ei vain yksinkertaisesti voi saada tarpeekseen.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Sarjan viidennen osan, Lohikäärmetanssin ensimmäinen nide (kirja siis julkaistaan kahdessa palasessa kuten Miekkamyrskykin) on muuten nyt kaupoissa. Minäkin olen käynyt kiikuttamassa kotiin oman kappaleeni ja tartun siihen heti kunhan saan Korppien kestit luetuksi uudelleen. Enpä malttaisi odottaa.

6 kommenttia:

  1. Se tunne kun tahtoisi ihkuttaa, väittää vastaan tai muuta vastaavaa, mutta kun on niin saamaton eikä jaksa varata kirjastosta edes sitä ensimmäistä.

    Sivistymätön olo. Muut lukevat eeppistä fantasiaa, minä luen Pretty Little Liarseja. Näin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä varaamaan ensimmäisen piakkoin! Sen verran loistavia kirjoja että suosittelen lämpimästi. :)

      Poista
  2. Olen aina pitänyt Kuninkaiden koitosta Tulen ja jään laulun parhaana kirjana, mutta Miekkamyrskyt eivät kyllä jää siitä piiruakaan. Mukavan toiminnallisia ja nopeasti eteneviä kirjoja. Jaimesta tuli myös minun lempihahmoni hänen siirryttyään kertojahahmoksi, jolloin hänestä tuli jotenkin inhimillisempi ja ymmärrettävämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaimesta tosiaan paljastui paljon uutta Miekkamyrskyssä! Ensimmäisissä kirjoissahan hänet kuvataan etupäässä Starkien näkökulmasta, eli harkitsemattomana ja röyhkeänä "Kuninkaansurmaajana." Miekkamyrskyssä hänestä tehtiin paljon inhimillisempi.

      Poista
  3. Tämä on myös oma suosikkin, varsinkin jälkimmäinen nide. Se lunastaa niin monia lupauksia, joita oli tähän mennessä kertynyt, kaikki vihjailu, jännityksen kasvaminen. Tämä on paras kirja, jonka olen koskaan lukenut. Korppien kesti oli mielestäni, valitettavasti, selvä notkahdus. Nyt Lohikäärmetanssi odottaa tässä työpöydän vieressä. Koska sen pariin kerkiäisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en pitänyt Korppien kesteistä niin paljon. Luultavasti osasyy on siinä, että suuri osa suosikeistani lähti lähes 700:n sivun mittaiselle lomalle... Lohikäärmetanssi odottaa myös minua ja sormet jo syyhyäisivät sen kimppuun. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)