keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

George R.R Martin - Valtaistuinpeli

Tulen ja jään laulu, #1

Tulen ja jään laulu alkaaVuosia kestänyt kesä on päättymässä, kun kuningas Robert Baratheon saapuu pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä lordi Eddard Starkia ja tarjoaa tälle valtakunnan vaikutusvaltaisinta virkaa. Viran edellinen haltija koki ennenaikaisen kuoleman, ja lordi Eddard päättää ottaa tapauksesta selvää. Starkit ovat karua ja omissa oloissaan viihtyvää sukua, mutta nyt he ajautuvat mukaan valtakunnan poliittiseen vehkeilyyn.

Samaan aikaan meren takana maanpaossa olevat hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset suunnittelevat paluuta isänsä valtaistuimelle. Vanhat kaunat ajavat valtakuntaa kohti sekasortoa ja sisällissotaa, ja vain harvat katsovat omaa miekanvarttaan pidemmälle. Etelän lämmössä on helppo olla uskomatta kertomuksiin valtakuntaa pohjoisessa rajoittavan Muurin takana heräävistä unohdetuista voimista. Synkät enteet puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Talvi on tulossa. 


Martin-fanien seurassa odotetaan nyt kuumeisesti Lohikäärmetanssia, Tulen ja jään laulun viidettä osaa jonka pitäisi ilmestyä suomeksi vihdoinkin tänä keväänä. Itsekin kuulun tuohon joukkoon ja päätin tässä odotellessa aloittaa uusintakierroksen ja palauttaa mieleen viimekeväiset muistot. Muuten tulen nimittäin olemaan täysin pihalla Lohikäärmetanssissa, sillä kun Tulen ja jään laulusta puhutaan, suuressa osassa ovat takuulla edellisten kirjojenkin tapahtumat, hahmot ja nimistöt. Muistojen virkistäminen on siis takuulla hyvä idea.

Tulen ja jään laulun ensimmäinen osa, Valtaistuinpeli osoittautuikin toisella lukukerralla aivan yhtä lumoavaksi ja nappaavaksi lukukokemukseksi kuin ensimmäisellä, ellei jopa paremmaksi. Vaikka tiesikin jo mitä tulisi tapahtumaan, jännittävyys ja minuun vetoava eeppisyys säilyttivät vetovoimansa.

Erityisesti minuun sarjassa vetoavatkin Martinin luoma upea maailma ja ei niin mustavalkoinen hyvä-paha -asetelma. Tulen ja jään laulussa ei ole yhtä sankaria, jonka harteille on laskettu maailman pelastaminen ja joka kulkee sädekehä päänsä yllä loistaen haasteesta toisen ollen kaikin tavoin kunniakas. Sen sijaan Tulen ja jään laulussa on kyse enemmänkin vallasta, sen tavoittelusta, yrityksestä pitää se ja ihmisistä jotka joutuvat tahtomattaan mukaan juonittelun sotkuisiin verkkoihin.

Tulen ja jään laulussa onkin paljon hahmoja. Kertojaääniäkin on useita ja tarina seuraa samojen tapahtumien eri puolia, mikä on ehdottomasti loistava ratkaisu. Ensinnäkin Tulen ja jään laulu on niin massiivinen teos jossa tapahtuu paljon ja kaikkialla, ettei yhden tai kolmenkaan kertojan panos olisi ollut tarpeeksi. Lisäksi tapahtumat näytetään useampien kuin yksien lasien läpi ja lukijalle tulee erittäin vaikeaksi päättää kenen puolella seisoo. Kukaan hahmoista ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha. Toki muutama selkeä inhokki löytyy nopeasti ja minä olen oman puoleni valinnut, mutta se ei ollut helppoa.

Kumarran kunnioittavasti Martinille myös upeasta maailmasta, kirjailija on tehnyt sarjaan liittyvän taustatyönsä kunnolla. On karttoja, sukujen vaakunoita ja valtavia nimilistoja. Lukijalle kymmenet nimeltä mainittavat ei niin tärkeät sivuhenkilöt, kuten sepät sumenevat yhdeksi sumuiseksi massaksi, mutta Martin tuntuu tietävän mistä puhuu. Ei ole hatusta vedettyjä ja seuraavalla sivulle nimeä vaihtavia epämääräisiä hörhöjä. Lukija voi luottaa kaiken loogisuuteen vaikka ei jokaista yksityiskohtaa muistaisikaan. Ja näin toisella lukukerralla jaksoin paneutua paremmin kaikkiin sukujen historioihin ja pieniin yksityiskohtiin joiden yli luisteli ensimmäisellä kerralla huolimattomammin jännittäen ketkä selviävät hengissä.

Tulen ja jään laulu onkin varsin tunnettu hahmojen kuolleisuudesta. Martin on säälimätön, ne, joilla ei ole koko sarjan suuressa juonenkaaressa suurta merkitystä, heittävät todennäköisesti veivinsä. Jos siis olet hahmoihin herkästi kiintyvää tyyppiä (kuten allekirjoittanut) annan ystävänneuvon. Älä kiinny kehenkään. Tai jos kuitenkin tulet tehneeksi niin (kuten minä, huoh) varaudu shokkeihin ja tuskaan.

Toinen lukukerta olikin hyvin mielenkiintoinen juuri tästä syystä. Tiesin ketkä tulisivat kuolemaan, mutta se ei valitettavasti tehnyt asioista yhtään helpompia. Hahmot tuntuivatkin vanhoilta tutuilta ja heidän turmioon kulkemistaan oli välillä aika tuskallista seurata. Teki mieli huutaa: "Ei! Älä tee sitä idiootti! Et luota siihen syylään! Mene kotiin ja kokoa joukkosi!", mutta eipä se kauheasti auttanut. Olisi mennyt muutamalla kaverilla paremmin kun olisivat kuunnelleet.

Mutta huolimatta tulevista tapahtumista Valtaistuinpelin alku oli mukavaa luettavaa. Ne nostalgiset tunteet kun kaikki ovat vielä hengissä, perheet kasassa, kaupungit ja linnat ehjiä ja ihmiset terveitä. Pääsin rikkomaan sydämeni uudelleen.

Valtaistuinpeli ja Tulen ja jään lalu eivät ole mitään kevyttä tai valoista fantasiaa. Väkivaltaa ja raakuuksia on paljon, eikä kovinkaan monen kohtalo ole onnellinen. Pidän siitä, ettei kaikki etene sovitulla kaavalla ja ole liian ruusuista, mutta tästäkin varoituksen sana. En tarkoita sanoa, että Tulen ja jään laulu olisi jotenkin kammottavaa luettavaa, mutta kannattaa tietää mihin tarttuu.

Raskaamman ja eeppisen fantasian lukijoille tätä voi sen sijaan vilpittömästi suositella. Valtaistuinpeli on loistava teos joka toimii kaikissa suhteissa ja upea avaus upealle sarjalle.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

6 kommenttia:

  1. Tunnen itseni sivistymättömäksi, kun en ole lukenut näitä... ;) Onko se todella niin vaikeaa varata se kirja? Pitääkö aina odottaa että "ehkä se on ensi kerralla hyllyssä?"

    Pelottaako tuo lupailtu hahmokato? Pelottaa. Mutta huono syy olla lukematta. =/ Varsinkin, kun kerrankin pidän enemmän suomalaisista kuin enkkulaisista kansista.

    Seuraavan kerran, kun tulee eeeeeeeeeeppisen fantasian kausi, pyhästi lupaan lukea tämän(kin). ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin suomalaiset kannet ovat paljon hienommat! Eeppistä fantasiaa etsivälle tämä on kyllä loistovalinta. Ja kuolemista pääsee yli, ainakin melkein. ;)

      Poista
  2. Ostin tämän joskus pari vuotta sitten puolisolle, mutta hän ei innostunutkaan sarjan perusteella tätä aloittamaan. Olen ajatellut tämän olevan liian sotaisa ja äijä kirja minulle, mutta olenkin lukenut yllättävän paljon naisten ihastuneita arvioita tästä!
    Suomalaisessa olisikin myynnissä tästä ihana kirjapaketti 30 eurolla myynnissä, mutta ehkä pitäisi aloittaa suomenkielisestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Valtaistuinpeli sotaisa ja tietyssä mielessä myös äijä kirja, mutten näe sitä syynä miksei nainenkin voisi tästä pitää. Jos eeppisestä fantasiasta pitää, suosittelen ehdottomasti.

      Poista
  3. Olit toinen kirja-arvontani voittajista. Onnea! :) Lähetäthän minulle sähköpostia (annaminunlukea (at) gmail.com) ja ilmoitat, minkä kirjan haluaisit ja mihin osoitteeseen kirjan voisi lähettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! (Minulla on viime aikoina alkanut käydä ihmeellinen arpaonni vähän kaikissa arvonnoissa... :D)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)