maanantai 3. maaliskuuta 2014

Stephen Chbosky - Elämäni seinäruusuna

Charlie on lukion ensimmäisellä luokalla. Hän on ikäistään älykkäämpi, mutta ujo ja sisäänpäin kääntynyt, mikä tekee uusiin ihmisiin tutustumisesta vaikeaa. Charlie on seinäruusu, joka haluaisi heittäytyä mukaan elämään, mutta oman pään vangiksi on helppo jäädä. Väistämättä Charlien on kuitenkin kohdattava tuntematon maailma: ensimmäiset treffit, suudelmat ja bileet, uudet ystävät, seksi, huumeet ja The Rocky Horror Picture Show. Ne maagiset hetket, kun äärettömyyden tunteeseen riittää ajokortti ja täydellinen kokoelmakasetti. Mutta vaikka seinän vierustalta näkee kaiken tarkasti, Charlie ei voi jäädä sivustakatsojaksi loppuelämäkseen. Joskus on otettava selvää, miltä elämä tuntuu keskellä tanssilattiaa.Elämäni seinäruusuna on kirpeä kasvutarina ja syvällisen herkkä kuvaus vuoristoradasta, jota myös aikuistumiseksi kutsutaan.

Tartuin tähän kirjaan paristakin syystä. Ensimmäinen on se, että siskoni rakastaa tätä kirjaa ja on ylistänyt sitä minulle aina kun mahdollista. Lisäksi siskoni myös omistaa tämän opuksen, joten kirja oli myös helposti saatavilla. Toinen syy on se, että Elämäni seinäruusuna on yksi niitä harvoja tapauksia, joista olen nähnyt elokuvan, mutten ole lukenut kirjaa. Ja koska elokuva oli ihana, kaunis ja rankka piti kirjakin katsastaa.

Elämäni seinäruusuna ei ole mukava kirja. Se on surullinen, kaunis ja myös hauska. Mutta ei mukava. Sen kanssa voi nauraa vitseille ja itkeä samaan aikaan, koska vitsit ja olosuhteet ovat kauhealla tavalla koomisia. Ja koska niin monissa lauseissa piilee totuus. Se on kirja joka jää kaihertamaan sydämen pohjaan ja joka ei oikein jätä lukijaa rauhaan.

Kirjan keskiössä on Charlie, syrjäänvetäytyvä teinipoika, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. Kirja koostuu päiväkirjan tapaan kirjoitetuista kirjeistä, joita Charlie lähettää lukijalle. Kirja seuraa Charlien kasvua kohti aikuisuutta lukuisten ongelmien lävitse.

Charlie onkin uskomattoman sympaattinen hahmo johon kiintyy helposti. Hän on ehkä sisäänpäin kääntynyt, mutta uskomattoman ihana ihminen, joka kuuntelee ja näkee enemmän kuin useimmat. Charlie seuraa asioita ja ajattelee. Jos Charlie saisi päättää, kaikki ihmiset olisivat onnellisia. Minä todella vilpittömästi pidin Charliesta ja olisin toivonut hänelle pelkkää hyvää.

Siksi kirjaa ei ollut koko ajan mukavaa lukea, sillä Charlie joutuu kamppailemaan psyykisten ongelmiensa lisäksi myös lähipiirinsä ongelmien kanssa. Hän on herkkänä usein väärinymmärretty ja sopeutuvaisena usein alistuva. Charlien vuoksi lukijan sydämeen sattuu.

Charlien lisäksi myös muihin hahmoihin kiintyi tai jos ei kiintynyt, heitä kykeni kuitenkin ymmärtämään. Henkilöt tuntuivat eläviltä, he olivat ihmisiä eivätkä paperinukkeja. Erityisesti mieleen jäivät Charlien uudet ystävät, Sam ja Patrick. Sam ja Patrick, jotka ovat sisaruksia ja Charlieta paria vuotta vanhempia, ottavat  tämän mukaan porukkaansa. Heidän maailmassaan Charlie ei ole vain outo friikki. Minusta oli ihanaa lukea näiden kolmen epätavallisesta ja lukusia vaikeuksia kohtaavasta ystävyydestä. Luultavasti alitajunnassani vaikuttaa myös elokuva, jossa pidin pääkolmikosta tavattomasti.

Vaikka Elämäni seinäruusuna ei ole juonellisesti nopeatempoinen, se on silti erittäin nappaava. Charlien kertojanääni kaappaa mukaansa ja liimaa lukijan kirjan sivuille. Huomasin eläväni mukana kirjan tapahtumissa, tarina sykki samassa tahdissa sydämeni kanssa. Kirjan lukemista ei hidastanut edes se, että, kuten sanottua, olin nähnyt elokuvan ja tiesin siis minne tarina tulisi päättymään.

Elämäni seinäruusuna oli hyvin vaikuttava kirja joka jäi kummittelemaan takaraivooni seuraavaksi päiväksi. Se on surullinen tarina, mutta myös toiveikas. Se kertoo vaikeista asioista, kuinka suru ja uskomattomat vaikeudet muuttavat ihmistä, milloin mihinkin suuntaan. Se kertoo siitä, kuinka kaikesta voi selvitä, mutta kuinka polku perille ei aina kulje suorinta tietä.

Arvosana: ♣♣♣♣

10 kommenttia:

  1. Kansi oli vaisumpi kuin oletin nimen perusteella, mutta onhan tuo nyt katsastettava. ;) Psyykkiset ongelmat viimeistään liimasivat kirjan lukulistalle, mahdollisesti aika korkeallekin. Todella kiinnostavaa. ;)

    Paljonko tässä on sivuja? Pidemmälle kirjalle pitäisi varata enemmän aikaa, jota en omista, mutta lyhemmän (about alle 400 sivua) ehtisi varata kirjastosta... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on minustakin vähän pliisu. Ihan nätti ja kivat värit mutta ei erityisen säväyttävä. Sivuja oli muistaakseni reilu 200, eli ohut tapaus. Ehtii siis vallan mainiosta varailla ja lukea nopeasti. :)

      Poista
    2. Olenko vaikutteille avoin kun ostin kirjan tässä heti pari päivää postauksen jälkeen? ;)

      Poista
    3. Haha! xD Ehkä olet, mutta jos minulta kysytään, niin tässä tapauksessa ihan hyville vaikutteille. ;)

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta. Hahmot olivat sympaattisia, Charlie koki paljon elämää ja hänelle avautui aivan uusi maailma, kirja käsitteli vakaviakin teemoja ja antoi lukijalle paljon. Mutta en onnistunut rakastamaan tätä kirjaa. Annoin tälle kolme tähteä, mutta nyt minusta tuntuu, että enemmänkin olisi ansainnut. Tästä pidin, mutta siihen rakastumiseen asti en päässyt. Voisin kuitenkin korottaa tähtiä neljään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin on joskus käynyt kirjojen kanssa noin. Olen lukenut sen, pitänyt siitä ja olen tiennyt sen olevan hyvä. Jokin henkilökohtainen taso jää kuitenkin puuttumaan ja kirja ei tunnu omalta.

      Mutta tämä on kyllä ihana kirja joka tapauksessa. ;)

      Poista
  3. Kuulostaa hyvin samaistuttavalta kirjalta.. Taidan pistää lukulistalle. :D

    VastaaPoista
  4. Oi ihanaa, oon lukenu tän kirjan kaiketi puoltoista vuotta sitten ja se on kyl siitä asti kuulunu lemppareihin. Musta oli ihanaa löytää tällanen hyvä arvostelu (tai siis mun mielestä hyvä), tää kuvastaa tosi hyvin munkin ajatuksia. Se nimittäin on oikeesti tosi tunnerikas ja hmm... sanoisinko vaikka, että laajan skaalan tarina (selkeästi ilmaistu tosiaan), ja nyt tulikin mieleen, että voisin vaikka lukasta sen uudestaan :D Itse asiassa oon tässä viimesen viikon aikana tehny tän elokuvaversiosta "elokuvapuheenvuoroa", joten teemoja ja semmosia on tullu mietittyä ekaa kertaa vähän syvemmin ja oon vast tajunnu, kuinka monesta eri näkökulmasta tota tarinaa voi tutkia. Muttamutta, pointti oli että tää on ihan uskomattoman ihana kirja ja täytyy myöntää, et hirveen hyvin oot siitä kirjottanu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Ihana kirja tosiaan kyseessä, tunnepuoli kuten sanoit, on isossa osassa. Minua taas huvittaisi katsoa leffa uudelleen kirjan avaamin silmin. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)