lauantai 26. huhtikuuta 2014

Cornelia Funke - Reckless: Veljeni peloton

Reckless, #2

Kun koiperhosen kuva lopulta erkanee lihastasi ja lentää tiehensä, sinä kuolet. Ehkä sinulle jää aikaa pari minuuttia, ehkä tunti... mutta pelastusta ei ole.

Jacob on etsinyt keinoa karistaa yltään keijujen kirous, jonka ottamalla hän pelasti pikkuveljensä hengen. Turhaan - hänellä on vain muutama kuukausi elinaikaa. Jacobin palattava Peilimaailmaan kertomaan huonot uutiset Ketulle.

Sitten he kuulevat tarun jousipyssystä, joka voi tappaa tuhansia tai parantaa yhden - jos sen nuolen ampuu läpi sydämen. Jacobin ja Ketun on löydettävä ase ennen kuin muut aarteenmetsästäjät pääsevät se jäljille.

Veljeni peloton on jatkoa kirjalle Reckless - Kiveen kadonnut.

Reckless - Veljeni peloton, oli yksi niistä kirjoista jotka valikoituivat lomalukemisekseni mökille. Edellisen osan lukemisesta oli aikaa, enkä suhtautunut kirjaan erityisen suurin odotuksin. Veljeni peloton onnistui kuitenkin yllättämään minut positiivisesti.

Seuraava teksti spoilaa rankasti sarjan edellistä osaa (tai ainakin sitä mitä kirjasta muistan.) Jos et ole lukenut Reckless-sarjaa, etkä halua spoilaantua, suosittelen jättämään lukemisen tähän. Toisen osan juonesta en kerro enempää kuin takakansi.

 Jälleen kerran lähdin lukemaan kirjaa niistä loistavista olosuhteista, jolloin en muista ensimmäisestä osasta paljon mitään. Muistoni Kiveen kadonneesta voidaankin tiivistää muutamaan lauseeseen: 1. Kirja oli hiukan liian hämärä minun makuuni 2. Siinä oli kettu joka olikin tyttö, haltiattaria ja jotain kivihemmoja 3. Jacob suuteli veljensä tyttöystävää

Ei ihme, että Veljeni peloton onnistui yllättämään.

Vaikken sarjan ensimmäiselle osalle aivan lämmennytkään, pidin erittäin paljon Funken ideasta ja hänen luomastaan maailmasta. Reckless-sarjassa päähenkilö Jacob kulkee isänsä vanhan peilin lävitse Peilimaailmaan, eräänlaiseen rinnakkaistodellisuuteen. Peilimaailma tosin on vuosisatoja meidän maailmaamme jäljessä ja siellä sadut ovat totta.

Olenkin viehättynyt erityisesti kirjaan nokkelasti punotuista satuelementeistä. Sadut ovat eräänlainen Peilimaailman historia. Historikot pohtivat mikä tietyistä kylistä voisi olla Saapasjalkakissan synnyinpaikka ja Tuhkimon lasikenkä, tyhjentymätön rahapussi sekä muut taikaesineet ovat haluttua valuuttaa joita aarteenmetsästäjät jäljittävät. Ja aarteenmetsästäjistä paras on Jacob Reckless.

Muistan, että Jacob kävi hermoilleni ensimmäisessä osassa. Vaikka hahmo oli kiehtova, puolet kirjasta oli hänen itsesäälissä rypemistään ja veljensä Willin tyttöystävän perään haikailua. (Vaikka veli oli paraikaa muuttumasssa kiveksi.) Sen lisäksi että Jacob räytyi kielletyn rakkautensa Claran perään, hän oli myös täysin sokea Ketun tunteille.

Veljeni pelottomassa pidin kuitenkin Jacobista paljon enemmän. Kirja oli ensinnäkin vapaa Jacobin itsesyytöksistä eikä siinä tarvinnut kestää ärsyttävää Jacob/Clara/Will/Kettu -kuviota. Will ja Clara ovat nimittäin turvallisesti meidän maailmassamme. Lisäksi pidin paljon Jacobin nokkelasta aarteenetsijäpuolesta, vaikka kohtalo kyllä hönkii niskaan tässäkin osassa. Ja Willin ja Claran kadottua kirjassa vallitsi Jacob/Kettu -kuvio.

Kettu ja Jacob ovat olleet erottamaton kaksikko siitä lähtien kun Jacob pelasti lapsena Ketun ansasta vieraillessaan Peilimaailmassa. Kettu on kuitenkin tosiasiassa ihmistyttö, joka on aikoinaan saanut lahjaksi turkispuvun. Nyt hän elää kahdessa maailmassa yhtä aikaa, toisaalta hän on ihminen, mutta toisaalta kettu. Jacobin ja Ketun välillä on vahva side ja vuosikausien ystävyys. Molemmat ovat alkaneet tuntea jotain enemmän, mutta kumpikaan ei halua tuhota kummallekin niin arvokasta ystävyyttä.

Minä pidin paljon tästä Jacobin ja Ketun välille hitaasti rakentuvasta romanssista. Se ei hoppuile, vaikka kumpikin välittää toisesta valtavasti ja ehkäpä juuri sen takia. Jacob ja Kettu, oih.

Myös kirjan juoni jossa jäljitetään Jacobin viimeistä mahdollisuutta parantua upposi minuun. Pidän tällaisista aarteenetsintätarinoista joista ei puutu täpäriä tilanteita, kilpailijoita tai kummallisia otuksia. Aikakin on juoksemassa karkuun, kun Jacobin ylle langetettu kirous vahvistuu.

Sarjasta on ainakin Goodreadsin mukaan tulossa viisiosainen. Siitä milloin seuraava kirja ilmestyy edes saksaksi tai englanniksi ei ole mitään tietoa, mutta jatkoa on tulossa, niin kuin Veljeni pelottoman loppu antaa ymmärtääkin. Vaikka sekä Kiveen kadonnut, että Veljeni peloton ovat melko itsenäisiä teoksia, solmimattomia langanpätkiä on vielä jäljellä.

Vaikka Reckless ei suosikkisarjani olekaan, toinen osa antoi viitteitä paremmasta ja odotan innolla mitä tällä sarjalla vielä onkaan annettavanaan.

Arvosana: ♣♣♣½

6 kommenttia:

  1. Itse pidin Kiveen kadonneesta paljon ja tämä odottelee vuoroaan, jahka vain se suvaitsee löytyä kirjastosta. ;) Funken ylimpänä fanina täällä puhun. x)

    Ekasta osasta muistan satujuttuja ja peilin... Varmaan tulee kertailtua vähän kun hyllystä löytyy. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse kyllä pääsin ihan hyvin mukaan tarinaan, vaikken paljon mitään muistanutkaan, tässä kirjassa on uudet kujeet. Ja jos pidit Kiveen kadonnesta, pidät varmaan takuulla tästäkin! :)

      Poista
  2. Oi, onpa hieno kansi! Funken tuotannosta olen lukenut Rosvoruhtinaan (rakastan kirjaa suunnattomasti <3) ja Mustesydämen (joka ei onnistunut voittamaan minua puolelleen). Pidän Funken kirjoitustyylistä paljon. Kiinnostaisi joskus lukaista nämäkin kirjat, koska idea vaikuttaa jännältä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut Rosvoruhtinaan ja Mustesydän-trilogian joskus vuosia sitten. Pidin kyllä paljon, vaikkei minusta Funken ehdotonta fania tullutkaan. Idea tässä trilogiassa tosiaankin on jännä, suosittelen jos yhtään kiinnostaa, sarja paranee toisessa osassa. :)

      Poista
  3. Minä pidin Kiveen kadonneesta juuri sen tietynlaisen hämäryyden ja satuviittausten takia. Ketun ja Jacobin välinen suhde on kyllä hienoa seurattavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettu ja Jacob... Pidin heistä kahdesta niin paljon. Itselleni hämäryys ei ihan uponnut, mutta satuviittaukset kylläkin. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)