torstai 24. huhtikuuta 2014

George R.R Martin - Lohikäärmetanssi 1

Tulen ja jään laulu, #5

Rautavaltaistuimelle riittää tunkua, vaikka valtaistuinpelin nappuloita poistuu pelistä kovaa vauhtia. Tyrion Lannister haluaa kuitenkin päästä mahdollisimman kauas hovista ja etenkin kuningattaresta. Westeros jää taakse, ja Tyrion saa kokea millaista on olla etsintäkuulutettu kääpiö vieraalla maalla.

Muurilla Yövartion ylikomentaja Nietos on vaikeiden valintojen edessä. Yövartio ei ota osaa Valtakunnan politiikkaan, mutta Stannis joukkoineen häärää ympärillä kuninkaan elkein. Muukalaisten uhka voimistuu ja työsarkaa olisi loputtomasti, mutta vihollisia on Muurin molemmin puolin, eikä omista joukoistakaan tiedä keneen voi luottaa. Ainoastaan talven tulo on varmaa.
Ja joukossamme on monia, jotka eivät näe kevättä.

Orjakauppiaanlahdella Daenerys Targaryen puolestaan oppii, ettei ole helppoa olla kasvavien lohikäärmeiden äiti, varsinkaan yksinhuoltajana. Sulhastarjokkaita kyllä riittäisi, mutta onko kukaan heistä luottamuksen arvoinen? Lohikäärmetanssin tahti kiihtyy, ja askelkuviot käyvät monimutkaisiksi. Kompurointiin ei ole varaa, eikä pysähtyä saa. Jos katson taakseni, olen hukassa.

Lohikäärmetanssi on jaettu julkaistessa kahteen niteeseen, joista toistaiseksi vasta tämä ensimmäinen on ilmestynyt. Arvosteluni koskee siis vain tätä ensimmäistä puoliskoa, kirjan alkuosaa.

Lohikäärmetanssi 1 on varmasti ollut monelle yksi kevään odotetuimmista uutuuksista. Näin oli myös omalla kohdallani, en olisi malttanut odottaa, että saisin näppini kiinni tähän uutuuteen. Nyt on taas uusin Martinin suomennos luettu, mutta onneksi Lohikäärmetanssin toisen niteen pitäisi saapua kauppoihin jo toukokuussa.

Lohikäärmetanssi on taattua Martinin laatua, sitä saa mitä tilaa. Hahmot ovat omia ilkeitä itsejään, tapahtumat eivät jätä kylmiksi ja taistelu rautavaltaistuimen herruudesta jatkuu.

Taisin jo Korppien kestien arvostelussani mainita tämän poikkeuksellisen kahtiajaon Kestien ja Lohikäärmetanssin välillä. Martin leikkasi tarinansa pituuden ja laajuuden vuoksi kahtia, muttei kronologisesti, vaan kerronnallisesti. Hän jätti puolet hahmoista Korppien kesteihin ja toisen puolen Lohikäärmetanssiin. Kirjojen tapahtumat ovat siis päällekkäisiä. Kestejä lukiessani en vielä aivan lämmennyt ratkaisulle, mutta mieleni muuttui hiukan tämän viidennen osan parissa.

Myönnän, että osasyynä on varmasti omien suosikkieni palaaminen kuvioihin. Jon Nietos ja Daenerys pitivät nimittäin kuudensadan sivun mittaisen loman Korppien kesteissä ja heidän palaamisensa nosti tämän kirjan pisteitä. Toinen syy miksi aloin lämmetä tälle kahtiajaolle on se yksinkertainen seikka, että yhdessä Korppien kesteissä ja Lohikäärmetanssissa on aivan valtava määrä materiaalia. Kertojahahmoja on järkyttävä määrä ja edellisiin kirjoihin eroten osa hahmoista saattaa esiintyä vain yhdessä luvussa. Osa kertojista on myös uusia, edellisten kirjojen hahmojen rinnalle on tuotu paljon tuoreempia tuttavuuksia. Jos kirjat olisi siis pätkäisty kahtia kronologisesti, en tiedä olisivatko tapahtumat ehtineet edetä missään oikein suuntaaan tai toiseen. Tällainen kahtiajako on siis loppujen lopuksi erittäin järkevä ja säästää myös lukijaa jonka aivot joutuvat muutenkin koetukselle Martinin hahmoviidakossa harhaillessa.

Aivan tauotta en kuitenkaan Lohikäärmetanssiinkaan pystynyt syventymään. Välillä minun oli pakko pitää muutaman päivän mittaisia taukoja aivan siitä syystä etten masentuisi täysin. Martin nimittäin, kuten monet varmasti tietävät, on melkoisen säälimätön hahmojaan kohtaan. Lohikäärmetanssi 1 ei ole kuolleisuusprosentiltaan tähänastisien osien kärjessä, mutta niin moni hahmo on ajautunut niin ilkeisiin tilanteisiin, että minun herkkä sieluni joutui koetukselle. Lopulta uteiliaisuus kuitenkin aina voitti.

Lohikäärmetanssi 1:ssä ehtii tapahtua melkoisen paljon. Minun kulmakarvani sai kohoamaan eräs täysin uusi hahmo joka ilmestyi tyhjästä ja romutti aika paljon valtaistuinpelin asetelmia. En spoilaa, mutta sanonpahan vaan, että huhhuh. Odotan suurella mielenkiinnolla mihin suuntaan Martin lähtee tarinaansa kuljettamaan. (Ja rukoilen suosikkieni puolesta. Sanonpahan vain, että jos Jon lähtee niin kenelläkään ei ole enää kivaa...)

Lohikäärmetanssi 1 oli antoisaa luettavaa, Martin ja Westeros eivät pettäneet. Kirja toimi omalla kohdallani paremmin kuin Korppien kestit, muttei kuitenkaan aivan suosikkiosieni listalle yltänyt. Nyt odottelen innolla toukokuuta, sillä toisessa niteessä pitäisi muidenkin kertojien Korppien kesteistä palata takaisin kuvioihin. (Jaime ja Sansa!) Talvi on tulossa ja me odotamme.

Arvosana: ♣♣♣♣½

6 kommenttia:

  1. En kehtaa sen mahdollisuuden mukaan, että siellä on pienintäkään spoileria! KAIKKI MITÄ KIRJASTA SANOTAAN ON SPOILERIA.

    Tyydyin katsomaan pisteet. Olen tyytyväinen, hyvä valinta. Huomenna aloitan kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Pyrin spoilerittomuuten arvosteluissani, mutta mitään paljastamattahan kirjasta on mahdotonta kirjoittaa.

      Poista
    2. En tarkoita, että arvosteluissasi olisi juonipaljastuksia, lähinnä sitä vaan kun on odottanut kirjaa jo - montako vuotta? No, liian monta, joten ei halua tässä kohti, kun on jo NIIN lähellä, kuulla mitään kirjasta. Katsotaan sitten uudestaan!

      Poista
    3. Juu, en minä niin ajatellutkaan. ;) Olen itsekin vältellyt arvosteluja joidenkin odottamieni kirjojen kohdalla. Toivottavasti saat Tanssin hyvään alkuun :)

      Poista
  2. LIEVIÄ SPOILEREITA KO. KIRJASTA!
    Tarkoitatko tyhjästä ilmetyneellä hahmolla sitä, joka värjäsi hiuksiaan siniseksi ja jonka Tyrion jossain vaiheessa kohtasi? Ihan uteliaisuudesta kysyn, että olemmeko samaa mieltä. :)

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)