maanantai 21. huhtikuuta 2014

Hannu Rajaniemi - Fraktaaliruhtinas

Kvanttivaras-trilogia, #2

Mestarivaras Jean le Flambeur on paennut dilemmavankilasta mutta on edelleen ihmiskehonsa vanki. Lunastaakseen lopullisesti vapautensa salaperäiseltä pellegrinijumalattarelta hänen on keksittävä keino murtautua fraktaaliruhtinaan mieleen. Keikka vie Jeanin villikoodin valtaamalle maapallolle, henkiolentojen ja muhtasibsukujen kätkettyyn kaupunkiin. Villikoodiaavikolla ja minareettien varjossa tuhannen ja yhden yön tarinat heräävät henkiin.

Fraktaaliruhtinas on Kvanttivaras-trilogian räjäyttävä toinen osa, aikamatka tulevaisuuden aurinkokuntaan ja ihmissuvun viimeiseen asumukseen.


Fraktaaliruhtinas on ollut minulla kesken varmaankin kaksi kuukautta jämähtäneenä sinne jonnekin sivulle 52. Epäilin jo saisinko koskaan tartuttua kirjaan kunnolla, mutta pääsiäisloma saaristossa pelasti tilanteen  jälleen kerran. (Siellä keskellä merta ulkona sivistyksestä saan aina kaikki lukuprojektit päätökseen.) Ja vaikken vieläkään tunne tajunneeni kaikkea Rajaniemen kirjoista oli Fraktaaliruhtinas mielenkiintoinen lukukokemus ja pidin siitä melkeinpä enemmän kuin ensimmäisestä osasta, Kvanttivarkaasta.

Ihan ensimmäiseksi on sanottava, että henkilöille jotka ovat lukeneet fysiikkaa, Kvanttivaras-trilogia voi aueta aivan eri tavalla. Itse en ole koskaan pitänyt oppiaineesta ja fysiikan tietoni rajoittuvatkin yläasteelle sekä lukion yhteen pakolliseen kurssiin. Rajaniemi sen sijaan on väitellyt tohtoriksi Edinburghin yliopistosta ja tietää siis fysiikasta (ja etenkin teoreettisesta sellaisesta) paljon enemmän kuin minä. Puolet fysiikkaan liittyvistä selityksistä menikin minulta täysin yli hilseen, mutten koe sen erityisesti haittaavan (muutamia tosin kysyin aiheesta enemmän tietävältä isältäni.) Ja vaikka fysiikasta enemmän tietäisikin, Rajaniemi ei aliarvioi lukijoita omien scifi-termien käyttämisessä.

Mutta vaikka asioita ei pahemmin selitelläkään tunnen silti saaneeni Fraktaaliruhtinaasta irti enemmän kuin Kvanttivarkaasta ja luulen tietäväni miksi. Ensinnäkin en edes yrittänyt ymmärtää kaikkea. Keskityin siihen mitä tajusin. Toisekseen luin Fraktaaliruhtinaan yhdessä päivässä hyvin tiivissä tahdissa. Kvanttivarasta sen sijaan luin muutaman viikon ajan pätkissä muiden kirjojen ohella jolloin en ainakaan tajunnut kaikkea. Kun uppoutui kokonaan Rajaniemen upeaan scifimaailmaan, siitä sai enemmän irti.

Pidin myös tavasta jolla kirja oli jaettu usean henkilön näkökulmiin enemmmän kuin ensimmäisessä osassa. Kiinnostuin paljon enemmän myös muiden kuin Flambeurin luvuista ja rakenne oli muutenkin melkoisen nerokas. Flambeurin ja Tawaddudin aluksi irtonaisilta tuntuneet luvut nivoutuivat nimittäin yhteen todella kekseliäästi.

Päätähuimaava maailma saa myös paljon uusia piirteitä. Marsin sijaan liikutaan nimittäin maapallolla josta Rajaniemellä onkin täysin oma visionsa. Vaikka osa palasista onkin vielä omalla kohdallani sumun peitossa täytyy kirjailijalle antaa plussaa hienosta maailmanrakentamisesta. Kaikki tuntuu sekavuudestaan huolimatta loogiselta. Myös Rajaniemen suomalaisuus näkyy tässä kirjassa aivan eri lailla kuin ensimmäisessä. Futuristinen sauna tuskin avautuu ulkomaalaisille kaikessa kekseliäisyydessään.

Kaiken kaikkiaan pidin Fraktaaliruhtinaasta paljon, melkein enemmän kuin Kvanttivarkaasta. Kolmannen osan, Kausaalienkelin pitäisikin ilmestyä syksyllä ja se on ehdottomasti lukulistalla.

Arvosana: ♣♣♣♣

4 kommenttia:

  1. Äh, mulla olisi Kvanttivaras hyllyssäni, pitäisi joskus saada aikaiseksi lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omassa hyllyssä lojuvat lukemattomat kirjat ovat ainainen (tosin positiivinen) ongelma. ;) Suosittelen kyllä lukemaan! :)

      Poista
  2. Kvanttivaras kuuluu minulla kesän lukusuunnitelmiin, mutta siellä alkaa olla jo uhkaavan paljon kaikkea muutakin.. kiinnostavalta tämä trilogia kyllä kuulostaa (vaikken minäkään mitään fysiikasta ymmärrä, inhosin koko ainetta silloin kun koulussa olin). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielunsisar! Fysiikka on oppiaineista kamalin, onneksi minunkaan ei sitä enää tarviste opiskella. Kvanttivarasta voi kyllä vilpittömästi suositella.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)