keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Marie Lu - Champion

Legend, #3

He is a legend. She is a prodigy.

They thought their country was on the brink of a peaceful existence. But a plague outbreak deadlier than any other has arisen and war threatens. June is the only one who can save her country. But Day would lose everything he has as a consequence.

Who will be champion?

Surullista kyllä, kuten myös sarjan edellisen osan, Prodigyn, myös Championin lukeminen jämähti minulla samaan kohtaan muutamaksi kuukaudeksi. Ja mikä vielä surullisempaa, kumpikaan näistä kirjoista ei ansainnut sitä. Jos haluaa lukea toimivaa ja laadukasta nuortendystopiaa, Marie Lun Legend-trilogiaa voi nimittäin suositella hyvällä omallatunnolla.

Junen ja Day ovat uhranneet paljon Tasavallan selviytymisen eteen. Uusi hallitsija, Elector Anden on saatu vakaasti vallankahvaan ja June on Princeps-Elect, ehdolla Electorin tärkeimmäksi neuvonantajaksi. Junen ja Dayn polut ovat kuitenkin eronneet Dayn muutettua veljensä kanssa San Franciscoon ja lisäksi Day on salannut Junelta nopeasti etenevän sairautensa. Kun June tekee parhaansa selviytyäkseen poliittisen vallan keskiössä, Dayn terveys heikkenee nopeasti. Rauhakaan ei kestä kauaa, kun Tasavallan aikaansaamat ruttoepidemiat leviävät Siirtokuntiin jotka lähtevät vimmaiseen vastahyökkäykseen vuosikausia kestäneessä sodassa. Saadakseen rauhan Tasavallan on löydettävä lääke. Avain selviytymiseen piilee aivan Junen nenän alla, mutta samalla se tuhoaisi kaiken jolla on Daylle merkitystä. Juoni tihenee ja ratkaisunhetket ovat käsillä. Selviävätkö June ja Day lopulta kaikista vastoinkäymisistä?

Jälleen on saatu yksi sarja päätökseen. Legend-trilogia ei ehkä ole oma suosikkisarjani, mutta olen viettänyt monia antoisia hetkiä tämän sarjan kanssa.

Ensiksi on sanottava, että pidän tavattomasti tämän sarjan päähenkilöistä. June ja Day ovat molemmat onnistuneita hahmoja, he ovat itsenäisiä henkilöitä joilla on omat ajatukset ja tunteet. He kykenevät tekemään vaikeitakin ratkaisuja mutteivat toisaalta ole haavoittumattomiakaan. Ja heidän romanssinsa on kaukana ärsyttävästä teinirakkaudesta jota suurennellaan kohtuuttomiin mittoihin. June ja Day kykenevät ajattelemaan tunteidensa ulkopuolellakin. Lukijana olen kiintynyt näihin kahteen hahmoon ja minusta on surullista päästää irti.

Juoni etenee tasaisesti kohti loppua ja irtonaisia langanpätkiä solmitaan mukavasti, vaikka osa asioista avoimiksi jääkin. Tämän kirjan ja samalla kirjasarjan loppu ansaitseekin minun kohdallani erityismaininnan. Se on nimittäin aivan loistava. Se jättää asioita avoimiksi, mutta toiveikkaalla tavalla. Tarinan lopullinen loppu jää lukijalle ja ainakin itselleni on selvää, kuinka päähenkilöiden loppuelämässä käy. Tämä ei ole perinteinen loppu, vaan sopivan avoin, sopivan surullinen, sopivan toiveikas. Täydellinen. Heti suljettuani kirjan minun teki mieli alkaa tanssia villiä voitontanssia. (Ja kyynelehtiä samalla.) Loppu oli se joka ansaitsi tälle kirjalle puolikkaan tähden lisää. En vieläkään pysty erittelemään kaikkia tunteitani, pidin tästä lopusta niin tajuttoman paljon. Se ei ole sitä mitä ensimmäisen osan perusteella odottaisi, mutta ehäkäpä myös juuri siksi minä pidin siitä niin paljon.

Kaiken kaikkiaan olen viettänyt Legend-trilogian parissa mukavia hetkiä, vaikkei sarja lempikirjojeni listalle aivan ylläkään. Suosittelen silti tätä sarjaa lämpimästi!

Arvosana: ♣♣♣♣½

2 kommenttia:

  1. Minun teki mieli kiljua EI!!!! kun suljin kirjan. Loppu tuntui silloin aivan kamalalta iskulta vasten kasvoja. Mutta sitten pureskelin sitä pari päivää ja yhtäkkiä tajusinkin, että se oli täydellinen lopetus ja rakastuin siihen lopulta :D Minäkin pidän Junesta ja Daysta aivan suunnattomasti - he ovat yksi lempi paritukseni ikinä. Heidän hahmonsa ovat yksinkertaisesti niin hyvin kehitettyjä ja kokonaisia eikä mitään lemmenkipeitä hölmöjä, jotka menettävät toimintakyvyn jos eivät ole yhdessä. Legend-trilogia on yksi parhaista nuorten aikuisten dystopioista, mitä olen lukenut, ja Marie Lun uusin kirja, The Young Elites, päätyy heti luettavaksi, kun kirja suvaitsee ilmestyä lokakuussa. Pitää joskus palata uudelleen Junen ja Dayn maailmaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että minultakin olisi puoli vuotta sitten mennyt muutama päivä loppua sulatellessa. Nyt olen karaistunut Allegiantin myötä ja alkanut suhtautua muutenkin eri lailla ei niin absoluuttisen onnellisiin loppuihin. The Yougn Elites kiinnostaa kyllä minuakin! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)