lauantai 31. toukokuuta 2014

Alexandra Bracken - The Darkest Minds

The Darkest Minds, #1

When Ruby woke up on her tenth birthday, something about her had changed. Something alarming enough to make her parents lock her in the garage and call the police. Something that gets her sent to Thurmond, a brutal government "rehabilitation camp." She might have survived the mysterious disease that's killed most of America's children, but she and the others have emerged with something far worse: frightening abilities they cannot control.

Now sixteen, Ruby is one of the dangerous ones.

When the truth comes out, Ruby barely escapes Thurmond with her life. Now she's on the run, desperate to find the one safe haven left for kids like her-East River. She joins a group of kids who escaped their own camp. Liam, their brave leader, is falling hard for Ruby. But no matter how much she aches for him, Ruby can't risk getting close. Not after what happened to her parents.

When they arrive at East River, nothing is as it seems, least of all its mysterious leader. But there are other forces at work, people who will stop at nothing to use Ruby in their fight against the government. Ruby will be faced with a terrible choice, one that may mean giving up her only chance at a life worth living.


The Darkest Minds on tällä hetkellä iso juttu BookTubessa (BookTube=Youtuben kirjapuoli). Minäkin olen onnistunut koukuttumaan erinäisten kirjavloggarien videoihin ja olin haikaillut tämän kirjan perään jokusen kuukauden. The Darkest Mindsia ei löydy kirjastosta tai kirjakaupoista oikein mistään ja koska en jaksaisi ruveta tilaamaan kirjoja netistä, olin jo lähestulkoon luopunut toivosta, että saisin tämän ikinä näppeihini. Onni kuitenkin saapui luokseni Nina Marin kautta, hän nimittäin oli tilannut The Darkest Mindsin ja haikailinkin kirjan perään kateellisena hänen kirjatilauspostauksessaan. Haikailuni sai kuin saikin onnellisen päätöksen, kun Nina Mari ilmoitti tulleensa tilanneeksi kaksi kappaletta ja kysyi haluaisinko pokkariversion. Eikä tuollaista tarvitse kysellä, lienee selvää, että otin lahjoituksen riemulla vastaan. Suuren suuret kiitokset siis vielä Nina Marille!

Amerikkaa vaivaa mystinen vitsaus, virus, joka tappaa lähes kaikki 8-14 vuotiaat. Riski on suurimmillaan noin kymmennen vuoden iässä, eikä siltä säästy melkein kukaan. Ja nekin, jotka säästyvät, eivät ole entisellään. Viruksesta selviävät lapset saavat nimittäin yliluonnollisia kykyjä ja heidät kuljetetaan pois perheidensä luota. Yksi näistä lapsista on Ruby, joka muuttuu kymmenentenä syntymäpäivänään peruuttamattomasti. Hänet kuljetetaan Thurmondin leirille muiden kaltaistensa kanssa. Leiri ei kuitenkaan ole turvapaikka, etenkään vaarallisimmille lapsille, joiden joukkoon Ruby kuuluu. 16-vuotiaana hänen onnistuu viimein päästä leiriltä pois, mutta kehen ulkopuolisessa maailmassa oikein voi luottaa? Vainottuna ja peloissaan Ruby törmää kolmen nuoren porukkaan, jotka ovat paenneet omalta leiriltään. He etsivät East Riveriä, paikkaa, jossa muuttuneet lapset ovat huhujen mukaan turvassa. Mutta onko paikka pelkkä myytti? Uskaltaako Ruby luottaa muihin, etenkin joukon johtajaan, Liamiin? Entä mitä todella tapahtui Rubyn kymmenentenä syntymäpäivänä ja mihin kaikkeen hän pystyy?

Minun on vaikea eritellä lopullinen mielipiteeni kirjasta. En aivan onnistunut rakastamaan sitä ja alku oli hitaamman puoleinen. Loppua kohti kirja kuitenkin vei todella mennessään, aloin kiintyä hahmoihin ja loppu ravisteli aivojani ja särki sydämeni. En osaa antaa tälle kirjalle tähtiä!

Alkupuoli, kuten sanottua, ei ollut suosikkiosani kirjasta. Hitaus ei sinänsä haitannut, kyllähän siinäkin paljon tapahtui, minulla vain kesti tottua kirjan miljööseen ja henkilöihin. En ollut vielä muodostanut kunnon tunnesidettä Rubyyn, eikä hän ole aivan suosikkipäähenkilöni muutenkaan. Kirja alkoi kuitenkin viedä toden teolla mukanaan, kun Ruby tapasi Liamin ja kumppanit. Mukaan tuli huumoria ja ihania hahmoja. Kirja paranikin loppua kohti todella paljon ja odotan innolla mihin sarja vielä kehittyykään.

Ruby ei ole aivan suosikkipäähenkilöni, vaikka hän kirjassa onneksi kehittyykin. Hän on alkupuolella todella pelokas, eikä osaa puolustaa itseään, mikä otti minua pattiin. Olen viime aikoina viehättynyt yhä enemmän kick-ass sankarittarista, jotka osaavat taistella ja pitää puoliaan. Rubyn pelokkuus on totta kai täysin ymmärrettävää, hänet on kymmenenvuotiaana raahattu pois kotoaan Thurmondin leirille joka ei todellakaan ole mikään lomakeskus ja hänen on pidettävä kykynsä salassa. Hän ei itsekään hallitse sitä mihin kykenee ja pelkää satuttavansa muita. Kirjan loppupuolta lähestyttäessä Ruby alkaa kuitenkin löytää selkärankaansa ja odotan innolla mitä hänestä vielä tulee. Kaikki ovet ovat auki.

Sitten meillä on Liam, ihana Liam. Liam ei ole aivan perinteinen Jace Wayland sankari joka häikäisevällä komeudellaan, taidoillaan ja sarkasmillaan vie päähenkilöltä jalat alta. Hän on kiltimpi, hiukan ujompi ja suloisempi. Hän kärsii perinteisestä päähenkilöille yleisestä sankarisyndroomasta, hän haluaisi pelastaa kaikki lapset ja kokee musertavaa syyllisyyttä pienestäkin virheestä. Liam oli melkoisen hurmaava kaveri ja voimme lisätä hänet ihanteellisten kirjasulhojen pitkään listaan. Myös Liamin suojatit, Chubs ja Zu voittivat sydämeni ja kirjan parasta antia olivat näiden neljän hetkelliset onnen ja rauhan hetket kaikkien vaarojen keskellä.

Maailma on The Darkest Mindsissa todella pelottava. 97% Yhdysvaltain lapsista kuolee ennen neljäätoista ikävuotta? Muilla on pelottavia supervoimia? Huhhuh. Lisäksi valtio kohtelee lapsia todella julmasti, sulkee nämä leireille ja kohtelee kuin saastaa. Koko leirisysteemistä tuli ainakin minulle selvästi mieleen Natsi-Saksa ja keskitysleirit. Lapset raahataan leireille, joiden oloista tavallinen kansa on täysin tietämätön eikä heitä kohdella hyvin. Erityisesti vaarassa ovat tietyt ryhmät. Yliluonnolliset kyvyt on jaoteltu viiteen ryhmään eri värien avulla. Vihreät ovat erityisen älykkäitä, he murtavat koodeja ja heillä on valokuvamuisti. Siniset kykenevät liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla, keltaiset kykenevät kaikenlaiseen sähkölaitteiden kanssa, punaiset sytyttävät asioita tuleen. Kaikista vaarallisimpia ovat kuitenkin oranssit, heillä on kyky lukea ja manipuoloida ihmisten ajatuksia. Oransseja pelätään eniten ja voin kyllä sanoa että ihan syystä, suuri osa oransseista on tunteettomia ja julmia oman edun tavoittelijoita.

Kirjassa ei kuitenkaan perehdytä erityisemmin siihen, mistä koko sairaus, IAAN, on lähtenyt liikkeelle. Tavallaan asia ei ole olennainen, kirjassa ei erityisesti perehdytä lääkkeen etsintään, mutta utelias kun olen, olisin halunnut tietää hiukan lisää. Toivottavasti asiasta selviää lisää seuraavissa osissa.

Sitten on tämän kirjan loppu ja millainen loppu se onkaan. Voi luoja. Luin kirjan loppuun myöhään illalla ja voi sitä kyyneleiden ja epätoivon määrä kun käänsin viimeisen sivun. Alexadra Bracken, eikö sinulla ole sydäntä ollenkaan? Kun vain ajattelenkin loppua tahtoisin käpertyä jonnekin tynnyriin enkä tulla ulos vähään aikaan. Tapa jolla The Darkest Minds loppui toi mieleeni Angelfallin lopun, vaikka tämä oli tietyllä tavalla vielä pahempi. Why, oh why? En ole päässyt siitä vielä ylitse.

Vaikken tätä kirjaa vielä aivan rakastanutkaan, oli The Darkest Minds erinomainen lukukokemus josta nautin suuresti. Odotan innolla mitä tästä sarjasta vielä tuleekaan, edellytykset loistavaksi ovat erinomaiset. Jos saisin sen Never Faden käsiini vaikka nyt heti?

Arvosana: ♣♣♣♣

4 kommenttia:

  1. Hienoa, että tämä kirja tuotti sinulle iloa! Ainakin kaksoiskappaleeni tästä kirjasta pääsi todelliseen hyötykäyttöön :) Itsekin meinaan tähän ihan piakkoin tarttua, sen verran paljon kiinnostaa tämä trilogia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei ollut pettymys, kiitos vielä kerran. :) Minulla on tunne, että tulen rakastamaan tätä trilogiaa jonain päivänä kun pääsen vielä paremmin sisälle tarinaan toisessa osassa. Suosittelen lämpimästi!

      Poista
  2. Ei TODELLAKAAN pettänyt odotuksiani. Tämäkin on BookTube–kohu,
    enkä voinut olla lukematta. Goodreadsissa tämä on saanut todella hyvää palautetta–
    ja ei kuin nettikauppa auki ja tilaamaan...
    Odotin tätä melkein kolme viikkoa, ja kun se saapui, heittäydyin sohvalle
    ja aloin lukemaan. Alku oli hyvä, ja juoni ei tunnu vielä ainakaan tökkivän missään.
    Bracken on saanut aikaan yllättävän tuoreen ja raikkaan idean–ainoa puoli joka
    tuntui pikkuisen kapulana storyn rattaissa oli kuten sanoit, Rubyn avuttomuus, muttei
    se paljoa haitannut. Tässä se ei sentään mennyt ihan Twilightin puolelle...
    Tämä, Outolintu ja Nälkäpeli ovat niitä Best Scifi List Number One:ja. :)
    Aion takuuvarmasti kerätä sarjan kaikki muut kirjat pursuilevaan kirjahyllyyni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin pitäisi vielä hankkia ja lukea tuo viimeinen osa. Odottelen vain pehmeäkantista versiota, jotta se sopisi yhteen muiden osien kanssa :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)