maanantai 12. toukokuuta 2014

Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo

Räiskyvä romaani kuolemattomasta rakkaudesta

Tämä on tarina Claresta, punatukkaisesta taideopiskelijasta, ja Henrystä, seikkailunhaluisesta ja boheemista kirjastonhoitajasta, jotka ovat rakastaneet toisiaan koko elämänsä. Kun he tapasivat ensimmäisen kerran, Clare oli kuuden vanha, Henry kolmekymmentäkuusi.

Kun he menevät naimisiin, Clare on kaksikymmentäkolmevuotias, Henry kolmekymmentäyksi. Mahdoton yhtälö? Ei, vaan totta, sillä Henry on ensimmäinen ihminen, joka kärsii aikasiirtymähäiriöstä: hän tempautuu tahtomattaan nykyhetkestä menneisyyteen tai tulevaisuuteen, varsinkin kokiessaan tunnemyrskyjä. Omista häistäänkin hän katoaa hetkeksi, mutta palaa juhlapöytään, tosin jollain tapaa vanhemman ja aikuisemman näköisenä.

Kaikki katoamistemput eivät kuitenkaan suju yhtä mallikkaasti. Syntyy sekä hillittömän hauskoja että sydäntä raastavia tilanteita. Vaikka Clarella ja Henryllä on kestämistä vaikean sairauden aiheuttamissa kommelluksissa, he yrittävät sinnikkäästi elää normaalia nuorenparin elämää. He käyvät töissä, kokkailevat, huvittelevat ystäviensä kanssa ja unelmoivat lapsista. Heidän intohimoinen rakkautensa kantaa heitä yli aikarajojen ja saa heidät lopulta uhmaamaan kohtaloa.
 

Törmäsin Aikamatkustajan vaimoon sivistyslistoillani ja idea vaikutti sen verran jännittävältä että päätin kokeilla. Olihan kirja ihana lukukokemus, mutta kuuluuko se kyseiselle listalle? Täytyy myöntää, että Dickensin tai Austenin jälkeen on aidosti sellainen olo, että on harpannut yhden portaa ylöspäin kirjasivistyksen rappusilla. Aikamatkustajan vaimo taasen on vain yksi monista hyvistä lukukokemuksista.

Ideahan tässä kirjassa on tajuttoman jännittävä. Mies joka hyppii tahtomattaan ja sattumanvaraisesti ajassa vaimonsa alituisena huolenaiheena ei edes kuulosta niin jännittävältä. Mutta kun lisätään pöytään se fakta, että Henry vierailee toisinaan aikamatkoillaan silloisen vaimonsa luona tämän ollessa lapsi, kuviosta tulee monimutkaisempi. Ja kun Henry ja Claire tapaavat kahden- ja kolmenkymmenen ikävuoden välillä, Claire on tuntenut Henryn koko ikänsä kun taas Henry ei ole koskaan tavannutkaan tätä. Hänelle heidän menneisyytensä on nimittäin vasta tulevaisuutta.

Tällaiset aikamatkustuskirjat ovatkin usein aikamoista aivojumppaa. Henry saattaa esimerkiksi neuvoa nuorempaa itseään juuri oikein, koska tietää mitä hänen pitää sanoa. Ai miksikö? No koska hän on jo kuullut sen ollessa nuorempi itsensä. Tämä kirja tahtoo saada aivot aluksi melkoiseen solmuun.

Kirja on myös kerrontaratkaisultaan hyppivä, Henry ja Claire ovat milloin minkäkin ikäisiä ja milloin missäkin vuodessa. Onneksi jokaisen luvun alkuun on kuitenkin laitettu selkeästi päivämäärä ja Henryn ja Clairen iät. Kirja aiheutti kuitenkin aluksi päänvaivaa, mutta kun sai kiinni homman nimestä lukemisesta tuli melkoisen helppoa.

Kirjassa ei kuitenkaan perehdytä aikamatkustukseen kovinkaan tarkasti, se on vain Henryn perimässä olevan geenivirheen aiheuttamaa. Ja vaikka Henryn aikamatkustus aiheuttaa nuorelleparille paljon päänvaivaa, aika-avaruusjatkumon tai muiden scifi- ja fantasiaelementtien sijaan Aikamatkustajan vaimo keskittyy kuvaamaan Clairen ja Henryn rakkaustarinaa. 

Kirjaa ei tahtonut päästää käsistään muutamien ensimmäisten sivujen jälken ja myös kirjan loppu täytyy mainita. Aikamatkustajan vaimo eteni kaikesta huolimatta loppujen lopuksi aikalailla erisuuntaan kuin aivan alussa arvelin. Kyyneliltä en (taaskaan) välttynyt, loppukohtaus etenee todella liikuttaviin mittoihin, joten jos on lukijana yhtään tunteellisempi uskallan povata melkoista kyyneltulvaa. Minä kuitenkin pidin lopusta, tarina oli näin jälkiviisaasti ajatellen koko ajan tähdännyt siihen. Mutta silti, jossain takaraivossani pieni tunteiden tuskassa rypevä sielu huutaa eieieieieiei kun tietyistä tapahtumista puhutaan.

Jos ei muuta, niin ainakin Aikamatkustajan vaimosta sai hyvät toimintaohjeet aikamatkustajan kohtaamisen varalle: kannattaa antaa vaatteita ja ruokaa ja kertoa missä ajassa ollaan. Ainakaan en enää hämmenny jos olen niityllä ja eteeni sattuu ilmestymään alaston mies.

Arvosana: ♣♣♣½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)