lauantai 3. toukokuuta 2014

Dan Brown - Da Vinci -koodi

Robert Langdon, #2

Mikä on salaisuus, jonka paljastumista mahtava Vatikaani pelkää eniten?

Sitä on varjellut vuosisatojen ajan salaseura, jonka jäseniin on kuulunut eräitä maailman kuuluisimpia taiteilijoita ja tiedemiehiä. Miksi he kätkivät töihinsä monia vihjeitä, mutta eivät uskaltaneet paljastaa tietämästään enempää?

Da Vinci -koodi on mestarillinen trilleri, joka on kukkuroillaan kiehtovaa kulttuuri- ja taidehistoriaa mystisistä salaseuroista ja salaperäisistä symboleista. Ennen kaikkea se on erinomaisen vetävää jännitystä, joka pitää tiukasti otteessaan. Uskallatko selvittää Da Vinci -koodin?

No jaa. Da Vinci -koodi komeilee melkeinpä jokaisessa näkemässsäni "Lue nämä sata kirjaa ennen kuin kuolet" -listassa. Olen kuullut siitä ylistäviä sanoja ja minun on pitänyt lukea se jo kauan. Kun meidän sitten äidinkielen toisella kurssilla piti lukea jokin dekkari tartuin härkää sarvista ja päätin selvittää mistä Da Vinci -koodissa oikein on kyse. Ja olihan kirja melkoisen hyvä lukukokemus, vaikkein sitä nyt mailmankaikkeuden parhaaksi romaaniksi nimeäisikään. Vetävä juoni, kiinnostavia historiallisia faktoja ja paljon toimintaelokuvien ja trillerien kliseitä. Kyllähän tämän ihan mielellään luki.

Kirjan pääosassa on Robert Langdon, symbolintutkija joka tahtomattaan joutuu vedetyksi mukaan murhatutkimukseen. Louvren taidemuseon intendentti Jaques Sauniére on murhattu ja kuollessaan mies on jättänyt jälkeensä joukon toinen toistaan hämärämpiä vihjeitä. Pian Langdon huomaa olevansa korviaan myöten mukana salaisuuksien verkossa, jota on piiloteltu vuosituhansien ajan.

Da Vinci -koodi on erittäin mukaansatempaava ja jännittävä kirja. Tapahtumat eivät seisahdu hetkeksikään, koko ajan joko selviää uutta tai sitten juostaan poliiseja karkuun. Ja välillä kuvaillaan rakennusten arkkitehtuuria tai historiaa.

Minä pidän nerokkaista suunnitelmista ja arvoitusten ratkaisemisesta ja siinä mielessä Da Vinci -koodi olikin minulle erittäin antoisa ja nautinnollinen kirja. Lukija saa pohdiskella arvoitusta Langdonin ja tämän apurin, Sophie Neveaun mukana ja yllättyä usein. Koko arvoitus ja siihen liittyvä salaliittoteoria olivatkin erittäin kiinnostavia. Lisäksi Brown lyö pöytään aikamoisen määrän historiallista ja arkitehtuurista informaatiota, josta nautin. (Vaikkakin kirjaa lukiessa joutui välillä pohdiskelemaan mikä fakta nyt onkaan salaliittoteoriaa ja mikä oikeaa historiallista tietoa.)

Da Vinci -koodia lukiessani jouduin tosiaan paikoitellen muistuttamaan itseäni, että kysessä todellakin on romaani. 520 sivua fiktiota. Kirjailija on ehkä tehnyt taustatyönsä vakuuttavasti, mutta se ei tee kaikesta totta. Silti minulta menee luultavasti muutama päivä ennen kuin kykenen suhtautumaan normaalisti Raamattuun, Leonardo Da Vinciin, Vatikaaniin tai Disneyn elokuviin.

Vaikka Da Vinci -koodissa on vetävä juoni ja kiinnostavia yksityiskohtia, se ei ainakaan minulle ollut mikään maailmaa mullistava kirja. Mukana on sen verran paljon kaavamaisuuksia trillereistä, etten kyennyt suhtautumaan siihen täysin henkeäni haukkoen. Otetaan esimerkiksi Robertin uusi tuttavuus ja apuri, Sophie Neveau.

Jos trillerin miespuolinen päähenkilö joutuu tahtomattaan osaksi monimutkaista juonta, saako hän apurikseen toisen miehen? Tai vanhan naisen? Ei kuulosta kovin houkuttelevalta, vai mitä? No miten olisi kaunis, nuori, naimaton punapää joka on kaiken lisäksi poliisi ja koodinmurtaja? Johan alkaa kuulostaa paremmalta. Ja entä sitten kun jännitys tiivistyy ja juoni tihenee? Symbolintutkija onkin naimisissa ja kutsuu uuden ystävättärensä kylään ja tytöstä tulee miehen esikoispojan kummi? Tai sitten ei. Olisiko symbolintutkija sittenkin poikamies? Niinpä niin. Ei yllätyksiä sillä saralla.

Ei sillä, että tällaiset kliseet erityisesti vauhtia haittaisivat, kyllähän minäkin myönnän että Sophie Neveau tuo tarinaan lisää potkua ja on hänellä oikeasti tärkeä osa tarinassa. Da Vinci -koodi ei vain ollut minulle sellainen elämää mullistava ja erityisen loistava lukukokemus. Kyllähän tätä ihan mielellään luki, mutta siihen se sitten jäi.

Dan Brown on kirjoittanut enemmänkin Robert Langdonista kertovia romaaneja, neljäs ja ainakin toistaiseksi viimeisin, Inferno, ilmestyi toukokuussa 2013. Da Vinci -koodi on sarjassa toinen, enkä ole lukenut ensimmäistä osaa, Enkelit ja Demonit. Se ei kuitenkaan mainittavasti haitannut, alussa Langdonin edelliseen seikkailuun viitattin muutamaan otteeseen, mutta Da Vinci -koodi toimi kyllä itsekseenkin.

Arvosana: ♣♣♣

15 kommenttia:

  1. En tunne ketään, joka olisi lukenut nämä "oikeassa" järjestyksessä. x) Jotenkin kaikki tuntuvat aloittavan DaVinci-koodista.

    Olen jäänyt auttamatta jumiin näiden kanssa. Tästä osasta pidin aika paljon, mutta Enkelit & Demonit tökki moneen otteeseen aika tiuhaan tahtiin... Kadonnutta symbolia olen päässyt kolme sivua eteenpäin. Kokeilin muita herran kirjoja, Meteoriitti oli **krhm* tylsä ja Murtamatonta linnaketta en edes ole päässyt aloittamaan, vaikka sekin hyllyssä komeilee.

    Mukava kirja, viihdyttävä ja avartaa vähän maailmankatsomusta (vaikka olikin valtava pettymys, kun kuulin Brownin vääristelleen faktoja tähän...). Ymmärrän kyllä, miksi tämä löytyy noilta listoilta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Da Vinci -koodi on kuuluisin ja kaikilla listoilla joten veikkaan kaikkien aloittavan siitä siksi. Saa nähdä jos joskus luen muutkin Langdonit, pakottavaa tarvetta ei kyllä tullut. ;)

      Poista
    2. Minäkin olen lukenut ne tuossa samassa järjestyksessä, ja Kadonneeseen symboliin se minullakin tyssäsi! :D En ole kyllä edes yrittänyt lukea muita Dan Brownin kirjoja...

      Da Vinci -koodin luin innoissani, ja olin todella vaikuttunut kirjan esittämistä väitteistä. Enkelit ja demonit vielä meni, osittain varmaan siitä syystä että kuuntelin sen äänikirjana, ja puuhasin samalla kaikkea muuta, niin ei tarvinnut kahlata läpi kirjaa. Mutta Kadonnut symboli alkoi jotenkin tökkiä heti alusta asti, täsmälleen samanlainen kuvio kuin aikaisemmissa kirjoissa.

      Ja kyllähän sen perjaatteessa ymmärtää, miksi kirja niillä listoilla on, mutta en ole ihan varma onko se paikkaansa ansainnut... Tai siis, onhan se ehkä hyvä lukea, mutta jos olisi "100 parasta kirjaa" -lista, niin ei tämä mielestäni sinne kuulu! :)

      Poista
    3. Olen melko samoilla linjoilla kanssasi. (Vaikken kyllä muita Brownin kirjoja olekaan lukenut.) Maailmassa on parempiakin kirjoja! :)

      Poista
  2. Aihepiiriltään tämä tarina on hurjan kiinnostava ja käsittelee vuosituhansien takaista teoriaa, johon luultavasti ei koskaan saada varmoja vastauksia. Aihepiiriltään tämä on kuin hunajaa sielulleni, mutta minäkään en vakuuttunut kirjasta. Minun ongelmani pohjautui Brownin kirjoitustyyliin, joka oli niin persoonatonta, että hahmot muuttuivat kliseisiksi, karikatyyrisiksi ja nimenomaan persoonattomiksi, tapahtumat toiminnasta huolimatta olivat mielestäni tylsästi kerrottu ja sitten nämä suuret teoriat ja salaisuudet ja arvoitukset olivat kuin jotain selontekoa. Sanon ihan suoraan, että vaikka Brown osuu kirjoissaan nappiin aiheiden suhteen, hän ei ole mielestäni kovinkaan hyvä kirjoittamaan.

    Olen tämän suhteen monien mielestä outo, kun tunnustan pitäneeni elokuvasta enemmän :D minusta elokuvassa juoni käsiteltiin paremmin ja erityisesti loppu oli paljon parempi mitä kirjassa. En yhtään tykännyt kuinka kirjassa lopun suuri paljastus käsiteltiin - kuin säätilasta olisi puhuttu sivulauseessa. Niin isosta asiasta on kyse eikä sen suurempaa reaktiota kenestäkään irtoa? Olin niin pettynyt kirjan loppuun!

    En ole muuta kuin tämän Brownilta lukenut, vaikka periaatteessa kiinnostaisi. Saa nähdä jos joskus antaisin Brownille uuden mahdollisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe tässä todellakin on kiinnostava! Hahmot jäivät minunkin kohdallani hiukan tasapaksuiksi, he vain olivat, tekivät jotain ja sanoivat jotain. Eivät herättäneet tunteita. Leffa on minulta vielä näkemättä, pitäisi katsastaa joskus. :)

      Poista
  3. Muistan, kuinka Da Vindi -koodi lisäsi huimasti kiinnostustani taide- ja kirkkohistoriaa kohtaan, eli jotain hyvää kirjassa on pakko olla :) Enkelit ja demonit luin viime keväänä ja se oli ihan vetävä lukukokemus, vaikka elokuvamainen katkonainen kerronta välillä häiritsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Da Vinci -koodi sai minutkin tutkailemaan Da Vincin Viimeistä ehtoollista tietokoneen näytöltä. Historiallisesti kiinnostavia juttuja. :D

      Poista
    2. Oli muuten kiinnostavaa huomata, että kun olin katsomassa Jesus Christ Superstar -musikaalia, viimeisen ehtoollisen kohtauksessa Magdalan Maria istuu siinä paikassa, missä hänen väitetään olevan maalauksessa.

      Poista
    3. No jopas. :D Da Vinci -koodi saa huomaamaan tällaisia asioita! ;)

      Poista
  4. Hei niin ootko sä siis katsonut tuon elokuvana ollenkaan? Tai aiotko katsoa? Itse katsoin joskus ja se elokuva vaikutti hurjan sekavalta, etten sitten ole usklatautunut tuohon kirjaankaan tarttua...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffaa en ole toistaiseksi katsonut, tarkoituksena kyllä olisi jonain päivänä. Voin kuvitella, että elokuva saattaa olla kirjaa lukemattomalle sekavahko, sen verran paljon historiaa ja salaliittoja on selitettävänä. Kirjasta ei kuitenkaan jäänyt yhtään sekava vaikutelma, joten jos kiinnostaa niin sitä ei tarvitse pelätä. :)

      Poista
  5. Da Vinci koodi on ihan hyvä kirja. Se ei aivan vetänyt vertoja Enkelit ja demonit & Inferno–kirjoille,
    mutta tykkäsin silti.
    Heti tuli kuuma vimma googlata Viimeisestä ehtoollisesta ja muista kirjassa esiintyvistä
    maalauksista sekä muistomerkeistä.
    Aion kyllä tämän jälkeen lukea Meteoriitin, Kadonneen symbolin sekä Murtumattoman linnakkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Brownilta lukenut kuin tämän, eikä enempi suuremmin kiinnosta. Katsotaan jos joskus innostuisin, mutta juuri nyt maailma on pullollaan täynnä kaikkea muuta kiinnostavampaa :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)