sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Jane Austen - Viisasteleva sydän

Jane Austenin hurmaava klassikko vie lukijan vuoteen 1814. Anne Elliott, 28-vuotias aatelistyttö, on kahdeksan vuotta sitten purkanut kihlauksensa nuoren meriupseerin kanssa velvollisuudentunnon ja kuuliaisuuden vuoksi. Sattumalta nuoret tapaavat uudelleen. Vanha rakkaus elää molemmin puolin, mutta ennen kuin he saavat selville toisensa tunteet, he sotkeutuvat ylpeydestä, mustasukkaisuudesta ja epävarmuudesta aiheutuvien väärinkäsitysten vyyhteen.

Viisasteleva sydän kuvaa lämpimällä ja mieliinpainuvalla tavalla tunteiden jännittäviä pyörteitä. Kepeän elegantin tyylin, romanttisen juonen, huumorin ja osuvan ihmiskuvauksen yhdistelmä on valloittanut sukupolven toisensa jälkeen.


Kierrellessäni eilen kirjastossa (taas vaihteeksi) minuun iski äkillinen innoitus lukea klassikoita, lukea jotain jossa ei ole vampyyrin vampyyriä, enkelin enkeliä tai mitään muutakaan paranormaalia. Lukea jotain jossa on aivan erilainen kieli, pitää vähän lomaa fantasian ja nuortenkirjallisuuden maailmasta jossa niin hyvin viihdyn. Mukaan tarttui Austenin lisäksi myös Dickensiä ja Dostojevskikin, mutta päätin aloittaa Austenilla. Lisäksi Viisasteleva sydän on ainoa sivistyslistoillani mainittu Austen jota en ole vielä lukenut. Nyt olen siis saavuttanut ainakin itseäni tyydyttävän sivistyksen sillä saralla.

Viisasteleva sydän oli positiivinen yllätys. Olen kyllä pitänyt suhteellisen paljon jokaisesta lukemastani Austenista, mutta oikeastaan Ylpeys ja ennakkoluulo on ainoa, josta oikeasti nautin ja joka ei missään vaiheessa kyllästyttänyt. Järki ja tunteet sen sijaan takkusi viime kesänä useaan otteeseen, mutta asiaan saatta kyllä vaikuttaa se, että olin nähnyt elokuvan eikä kirja siis tuonut mukanaan yllätyksiä. Viisasteleva sydän sen sijaan oli erittäin nopealukuinen ja huomasin suorastaan ahmivani sivuja.

Rakastan Austenin kirjoitustapaa ja hänen kirjojensa henkeä. Luultavasti Viisasteleva sydän osui luettavaksi myös otolliseen aikaan, mutta huomasin todella nauttivani Austenin nykyään vanhahtavasta tyylistä. Ilmaisut, kuten "Te hyvä, suurenmoinen olento!" joita ei nykykirjoissa enää näe, saivat minut hymyilemään.

Lisäksi Austenin kuvausta aikansa aatelisista on huvittavaa lukea. Mukaan mahtuu monta turhamaista ja monta omanonnensa tavoittelijaa, muutama hengenlahjoissaan heikompi ja totta kai ihailtava sankaritar. Jane Austen tekee selvästi selkoa jokaisen henkilönsä luonteenlaadusta turhia kaunistelematta.

Anne Elliot on todella sympaattinen päähenkilö johon lukijana kiintyy helposti, etenkin kun hänen perheensä ei häntä mainittavasti arvosta. Kun perheen pitää ryhtyä toimenpiteisiin vararikon partaalla, on eräs siskon säästöehdotuksista se, ettei Annelle hankittaisi lahjaa. Mokoma kammotus! Silti sankarittaremme jaksaa väsymättä tehdä työtä perheensä ja muiden läheistensä hyväksi.

Juoni ei Viisastelevassa sydämessä pääse suuremmin yllättämään. Alusta alkaen on selvää kuinka pääparille lopulta käy, mutta se ei haitannut minua hiukkaakaan. Mutkat matkassa ovat ne olennaiset ja mahtuu mukaan pari yllättävääkin avioliittoa Austenin tapaan. Silti nautin Viisastelevan sydämen lukemisesta ja romantiikannälkäni on hetkeksi tyydytetty.

Viisastelevasta sydämestä tulikin heti toinen suosikki-Austeneistani Ylpeyden ja ennakkoluulon rinnalle. Ihana kirja!

Arvosana: ♣♣♣♣

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)