sunnuntai 18. toukokuuta 2014

John Green, Maureen Johnson, Lauren Myracle - Let it Snow

The worst blizzard for fifty years
three wintry love stories
one magical night

It's Christmas Eve and Gracetown has been buried by snow. But the weather is more than just an inconvenience. When one girl unexpectedly steps off a stranded train, she sets off a series of life-changing events.

Soon fourteen pumped-up cheerleaders will descend on the local Waffle House, the Duke's DVD night will be rudely interrupted for a Twister mission, and a lovesick barista will determine the fate of a single teacup pig...

As the three stories collide, strangers cross paths and romance blossoms with heart-warming consequences.

Tänään ollaan rikottu hellerajoja ympäri Suomea ja kesäloma lähenee hurjaa vauhtia. Mikä siis parempi aika lukea jouluista kirjaa jossa on pahin lumimyräkkä viiteenkymmeneen vuoteen? Sitähän minäkin.

Let it Snow sisältää kolme lyhyttä, jouluista, suloista, hauskaa ja romanttista höttötarinaa, yksi jokaiselta kirjailijalta.

Pieni Gracetownin kaupunki saa jouluaattona niskaansa pahimman lumimyrskyn viiteenkymmeneen vuoteen. Jubilee Dougalin joulusuunnitelmat kokevat viime hetken muutoksen ja pian tyttö löytää itsensä junasta matkalla Floridaan. Juna kuitenkin juuttuu lumeen Gracetownin kaupungin kupeeseen ja Jubilee suuntaa kinosten keskellä pilkottavaan Vohvelikahvilaan. Samaan paikkaan suuntaavat myös muun muassa neljätoista cheerleaderia. Cheerleaderien joukko sysää liikkeelle operaatio Twisterin joka keskeyttää kolmen ystävyksen leffaillan. Tobin, Duke ja JP suuntaavat lumimyrskyn keskelle tavoitteenaan toimittaa perille Twister ennen kahta muuta kunniaa tavoittelevaa joukkoa - kuka selviää ensimmäisenä kinosten keskeltä Vohvelikahvilalle voittaa. Jouluaaton valjetessa pariskunnat alkavat löytää toisensa, mutta Addie, Gracetownin Starbucksin myyjä kärsii sydänsuruista. Voivatko joulun taika ja yksi minipossu kuitenkin muuttaa kaiken?

Voi tätä romanttisen hötön, onnellisten loppujen, hauskojen sattumusten ja mielipuolisten yksityiskohtien kokoelmaa. Johnson, Green ja Myracle ovat onnistuneet luomaan suloisen kokonaisuuden jonka kanssa viettää mielellään aikaa.

Tarinat kertovat jokainen hiukan eri henkilöistä, mutta nivoutuvat lopulta yhteen varsin nerokkaasti. Ne pysyvät lyhyinä ja suloisina, sellaisina reilun sadan sivun mittaisina pienoisromaaneina. Jokainen tarina oli tavallaan oma kokonaisuutensa, antologian tyyliin. Mutta vaikka tarinoilla olikin yhteytensä, jokaisen osan jälkeen täytyi taas päästä sisälle uuteen tarinaan. Uuteen kirjaan sukeltaminen vie aina ne muutamat sivut kun ei tarkalleen tiedä mistä on kyse ja koittaa saada kiinni kirjan punaisesta langasta. Englannin kielisiä kirjoja lukiessa tämä kujailuvaihe on omalla kohdallani vielä hiukan pidempi ja siksi kirjan lukeminen töksähti aina hiukkasen tarinan vaihtuessa. Ei sillä, että lähtisin kokonaisuutta mitenkään sorkkimaan, juuri tälla lailla Let it Snow oli rakennettu ja juuri niin se toimi.

Kirja on suloinen ja söpöytensä lisäksi täynnä monia kohtia jotka saivat minut nauramaan. Etenkin kaksi ensimmäistä tarinaa olivat melkoisen hullua tavaraa. Jubilee on matkalla isovanhempiensa luokse, koska hänen vanhempansa ovat joutuneet pidätetyiksi. He ovat vuosikaudet keränneet pienistä keraamisista taloista koottavaa joulupukin kylää ja matkustavat joka joulu tilaisuuteen, jossa myydään muutama harva kappale erityisiä keräilyosia. Tänä vuonna paikalla puhkeaa mellakka johon Jubileen vanhemmat osallistuvat ja tytön joulusuunnitelmat menevät uusiksi. Minua naurattaa oikeastaan vieläkin. Ööö, kenen vanhemmat joutuvat jouluna vankilaan, koska taistelevat keraamisesta keräilytalosta? Koko Flobie Santa Village -jupakka on aivan täysin älyvapaa ja loistava juuri siitä syystä.

Entä sitten John Greenin Twister-operaatio? Kaveriporukka suuntaa vuosikymmenien pahimpaan lumimyrskyyn toimittaakseen Twister-pelin joukolle tuntemattomia cheerleadereita - ja vielä ennen kilpailevia ryhmiä? Taivallus lumimyrskyn halki etenee sen verran eeppisiin mittoihin, että minulla oli naurussa pitelemistä. Voi herranjestas mihin näiden kirjailijoiden mielikuvitus oikein riittääkään.

Kaksi ensimmäistä tarinaa, Jubilee Express ja A Cheertastic Christmas Miracle olivatkin loistavia ja minulla oli varsin korkeat odotukset viimeistä tarinaa kohtaan. The Patron Saint of Pigs ei kuitenkaan täyttänyt odotuksiani alkaen ärsyttävästä päähenkilöstä. Addie on todella täynnä itseään ja koko tarinan ajan koitetaan saada hänet tajuamaan se. Minä en erityisemmin edes toivonut hänen romanssilleen onnellista loppua. Addie ei ollekaan sytyttänyt minua ja niinpä viimeinen tarina jäi vaisuksi.

Kirjan kolme tarinaa, kuten sanottua nivoutuvat hauskasti yhteen ja lukija saa seurata päähenkilöiden törmäilyä kunnes kaikki lopulta päätyvät samaan paikkaan. Juonellisesti kirja ei tarjoa yllätyksiä, romanttista hömppää jossa loppuratkaisun arvaa heti muutaman sivun jälkeen. Let it Snow ei kuitenkaan yritä olla muuta kuin se on ja minulla oli hauskaa tämän kirjan kanssa. Sopivan suloista ja hauskaa aivot narikkaan -lukemista. 

Arvosana: ♣♣♣

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)