sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kami Garcia & Margaret Stohl - Lumoava pimeys

Loihtijakronikka, #2

Missä olet L?

Aluksi suru tuntuu yhdistävän hiljattain äitinsä menettäneen Ethan Waten ja Macon-enoaan kaipaavan Lena Duchannesin muun maailman pikkumaisuuksia vastaan. Lena oli joka tapauksessa Ethanin unelmien tyttö, jota ilman hän ei edes osaa kuvitella elävänsä. Pian enonsa hautajaisten jälkeen Lena kuitenkin alkaa yllättäen käyttäytyä oudosti ja vetäytyä Ethanin rakkauden ulottuvilta.

Samaan aikaan omituiset näyt piinaavat Ethania, joka ajautuu yhä syvemmälle kotikaupunkinsa Gatlinin menneisyydestä kumpuaviin salaperäisyyksiin. Veistä haavassa kääntelee myös enkelikasvoinen harrikkakundi John, jonka seuraa Lena ei näytä enää haluavankaan vastustaa.

Kun Lena katoaa, häntä epätoivoisesti etsivä Ethan saa vastaansa verenhimoisten inkubusten armeijan. Mutta olisiko tavallisen kuolevaisen pojan ja yliluonnollisuuksiin yltävän loihtijatytön rakkaustaria sittenkään edes ollut mahdollinen?

Minun on todella vaikea mudostaa mielipidettäni tästä kirjasta. Lumoava pimeys oli usein hermoja raastava, mutta sillä oli myös hetkensä... toisinaan. En kuitenkaan vilpittömästi voi sanoa pitäneeni.

En perustanut kovinkaan paljon sarjan edellisestäkään osasta. Lumoava kirous oli laimea lukukokemus, minusta tuntui, ettei sarjalla ollut minulle mitään uutta tarjottavaa. Sama tunne vaivasi myös tätä toista osaa lukiessa, minun oli paikoin hillittävä haluni heittää tämä kirja seinään tai upottaa se jonnekin syvään lampeen mätänemään. Kirja ei koukuttanut oikein missään vaiheessa, en olisi voinut vähempää välittää hahmoista.

On kirjoja, joita ei erityisemmin arvosta, mutta jotka onnistuvat olemaan ihan viihdyttäviä ja lukeminen on helppoa. Esimerkiksi C.J Daughertyn Night School oli minulle tällainen lukukokemus. Lumoava pimeys sen sijaan ei, sain tämän kirjan loppuun silkalla päättäväisyydellä. Teki mieli jättää kirja kesken, mutta jatkoin kuitenkin loppuun saakka. Lumoavan pimeyden lukeminen oli kuin olisi siirapissa uinut.

Suurimmaksi ongelmaksi tässä kirjassa minulle nousivat päähenkilöt. Ethanista jäi todella laimea kuva ja Lena oli totaalisen ärsyttävä. Minun olisi tehnyt mieli kalauttaa molempia kaulimella. Miksi Ethanin pitää roikkua Lenassa ja suhteessa joka aiheuttaa vain ongelmia? Sivulta 168 lainaten:

"Lena oli minun määränpääni. Olin aina matkalla Lenan luo, vaikken ollutkaan. Vaikkei Lena ollutkaan matkalla minun luokseni."

Tuossa on Ethanin ongelma! Tuossa!  Ethan haluatko kuulla vilpittömän neuvon? Hanki elämä. Koko maailma ei ole riippuvainen Lenasta (tai saattaa juonen perusteella lopulta ollakin mikä on melkoisen kulunutta), mutta sinä voisit tehdä muutakin kuin olla Lenan kanssa / etsiä Lenaa jotta voisit olla hänen kanssaan / murehtia sitä ettet ole Lenan kanssa.

En vain kyennyt muodostamaan minkäänlaista tunnesidettä Ethaniin tai Lenaan, eikä heidän kohtalonsa kiinnosta oikein vieläkään.

Kirjan muut hahmot olivatkin yleisesti paljon kiinnostavampia. Etenkin Ridleystä, Lenan Pimeäksi kääntyneestä loihtijaserkusta selviää paljon uutta kirjan aikana. Ridley onkin paljon kiinnostavampi hahmo kuin Lena jolla on taipumus jäädä piehtaroimaan omissa ongelmissaan. Onneksi myös minua edellisessä osassa ihastuttaneet Ethanin isotädit tekivät paluun ja heidän myötään kirjassa oli myös ihan nautittavia hetkiä.

Kirjan maailma on sinänsä ihan kiinnostava kaikkine loihtijoineen, näkijöineen ja muine piirteineen. Valon ja Pimeyden tasapaino -kuvio on kuitenkin melkoisen kulunut ja Lenan ja Ethanin romanssi jo moneen kertaan nähty. Tällä kertaa tyttö on tosin se paranormaali osapuoli, minkä olisi varmaankin tarkoitus tuoda vaihtelua tarinaan, mutta tuo mielestäni hahmojen heikot puolet esiin. Ethanista tulee melkoisen saamaton juntti joka roikkuu Lenansa perässä ja Lena puolestaan on voimiensa kanssa kamppaileva ruikuttaja.

Juonikin tässä on melkoisen kulunut sarjan toisen osan kuvio. Ethanin ja Lenan rakkaudessa on ryppyjä, Lena häipyy ja mukaan astuu myös hiukan kolmio/neliödraamaa. Lena hengailee toisen paranormaalin poitsun kanssa ja Ethan tapaa kauniin kirjastoapulaisen. John Breed saisi minun puolestani viedä Lenan mennessään jotta Ethan pääsisi viettämään normaalia elämää Livin kanssa. Liv oli paljon mukavampi hahmo kuin Lena, joka kuten sanottua otti minua rankasti pannuun. Kuitenkin, ottaen huomioon kohtalon ja kosmisen rakkauden tuo ei kuitenkaan takuulla lopulta tapahdu. Eivätköhän Ethan ja Lena sarjan lopuksi pääse kaikkien ongelmiensa ylitse ja elä elämänsä loppuun saakka toistensa seurassa.

Sarja on neliosainen ja ilmestynyt kokonaan englanniksi, kolmannen osan suomennoksesta minulla ei ole tietoa. Englanniksi en sarjaa ainakaan aio kahlata, mutta jos loputkin osat suomennetaan, luen ne luultavasti kun en sarjaa keskenkään viitsi jättää. Loihtijakronikka ei kuitenkaan ole minun sarjani, nämä kaksi osaa ovat osoittaneet sen.

Arvosana: ♣♣

6 kommenttia:

  1. Mulla onkin ollut epäilyksiä tätä kirjaa kohtaan. Jo takakannessa mainittava kolmiodraama on saanut minut karttamaan kirjaa. Kolmiodraamat ovat minusta se kaikista tylsin draaman muoto. Plaah. Vieläpä kun olen yleensä kirjailijan kanssa eri mieltä siitä, kenen kanssa sankarin tulisi lopulta päätyä yhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran on pakko antaa kirjalle tunnustusta, että kolmiodraama ei tässä etene raivostuttavimpiin mittoihin. Odotan kyllä hiukan kauhulla mitä seuraavassa osassa tapahtuu... En voi tätä kirjaa oikeastaan suositella, mutta jos on ensimmäisestä osasta oikeasti pitänyt niin edellytykset pitää myös tästä ovat luultavasti paremmat. :)

      Poista
  2. Tarkoitus olisi lukea tämä heti kun tulee vaihe, jolloin en siedä laadukasta kirjallisuutta.

    Ekan osan muistan olevan huonosti kirjoitettu, täynnä kliseisiä täytehahmoja, väkinäisiä juonenkäänteitä ja totaalista motiivittomuutta. Tahdon lukea tämän kakkosen ja olla pitämättä siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kopioida kommenttisi ja esittää sen omina ajatuksinani. :D Siksi minäkin luin tämän kakkososan - jotta voisin haukkua sitä ja valittaa sen huonoudesta. ;)

      Poista
  3. En ole missään vaiheessa oikein innostunut tästä sarjasta, mikä on oikeastaan ensimmäiseen osaan pohjautuvan elokuvan syytä. Sattumalta minä sen katsoin enkä oikein pitänyt. Muutamia positiivisia poikkeuksia löysin, mutta se ei kuitenkaa riitä siihen, että tarttuisin kirjoihin. Ehkä joskus tulevaisuudessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole elokuvaa nähnyt, eikä kauheasti kiinnostaka ainakaan kirjan perusteella. :D Maailmassa on myös parempia kirjoja kuin tämä sarja, joten jollei halua viihdyttää itseään lukemalla vaihteeksi jotain ei niin tasokasta, ei mielestäni kannata vaivautua. ;)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)