keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Marissa Meyer - Cinder

The Lunar Chronicles, #1

A forbidden romance. A deadly plague. Earth's fate hinges on one girl...

Cinder, a gifted mechanic in New Beijing, is also a cyborg. She's reviled by her stepmother and blamed for her stepsister's sudden illnes. But when her life becomes entwined with the handsome Prince Kai's she finds herself at the center of a violent struggle between the desires of an evil queen - and a dangerous temptation.

Cinder is caught between duty and freedom, loyalty and betrayal. Now she must uncover secrets about her mysterious past in order to protect Earth's future.

Voi veljet. Olin kuullut Marissa Meyerin The Lunar Chronicles -sarjasta paljon hyvää ja odotin kirjan lukemista innolla. Enkä todellakaan pettynyt, Cinder oli kekseliäs, erikoinen, upea lukukokemus.

The Lunar Chronicles -sarja on satujen uudelleenkerrontoja ja ensimmäinen osa, Cinder, on Tuhkimo. Tämä jo itsessään nostaa kiinnostuspisteitä hurjasti.

Cinder on paitsi Uuden-Pekingin paras mekaanikko, myös kyborgi, eli osa hänen kehostaan on korvattu koneen osilla. Kyborgit ovat tulevaisuuden maailmassa toisen luokan kansalaisia ja Cinder onkin täysin äitipuolensa käskyvallassa. Hän tuo perheelle rahaa korjaamalla ihmisten koneita ja eräänä päivänä hänen puotiinsa tupsahtaa itse Kai, valtakunnan tavoiteltu prinssi rikkoutuneen androidinsa kanssa. Kai on hankalassa tilanteessa, sillä maapallolla riehuvan ruton, letumosiksen, johdosta keisari on sairas ja lisäksi valtakuntaa uhkaa kunigatar Levana, kuuhun aikoinaan muuttaneen siirtokunnan julma kuningatar.

Myös Cinderin siskopuolista kiltimpi, kaikille rakas Peony sairastuu ruttoon, Cinderiä syytetään tapahtuneesta. Cinder tuupataan osaksi kyborgijoukkoa, joita testaamalla koitetaan löytää ruttoon lääkettä. Hänen perimästään paljastuu kuitenkin jotain poikkeuksellista ja alkaa näyttää siltä, että Cinder voisi olla avain maapallon ongelmiin.

Ei kuulosta tavalliselta Tuhkimolta vai? Eikä se paljon sitä olekaan ja juuri se tekee Cinderistä niin mahtavan kirjan.

Kaikille tuttu Tuhkimo on saatu väännettyä tässä aivan uuteen muottiin, mutta niin, että satu on kuitenkin kaiken alla nähtävissä. Juoni ei noudata orjallisesti sadun omaa, mutta satuelementtejä on havaittavissa ja ne on muokattu maailmaan sopivaksi kekselisäästi pilke silmäkulmassa. Hassua kyllä, kaikki tässä kirjassa loksahtaa loistavasti yhteen, vaikka idea varsin villiltä vaikuttaakin.

Erityisesti Cinderin maailma oli kerrassaan upea. Neljännen maailmansodan jälkeinen maailma, jossa on jännittävää tekniikkaa, kyborgeja, androideja ja muita kiehtovia pikkufaktoja. Lisäksi osa maailmaa ovat lunarit, jotka todella ovat jotain aivan uutta. Vuosisatoja sitten ihmiskunta perusti siirtokunnan kuuhun ja lunarit ovat heidän jälkeläisiään. He eivät kuitenkaan ole enää ihmisiä, vaan heille on kuussa kehittynyt yliluonnollisia kykyjä. Lunarit, etenkin kuningatar Levana todella karmivat selkäpiitä, heihin ei haluaisi kadulla törmätä.

Cinder on onnistunut päähenkilö josta oli helppo pitää. Häntä käy todella sääliksi kun joutuu todistamaan kuinka kammottavasti hänen äitipuolensa häntä kohtelee, mutta hän on myös rohkea ja pystyvä sankaritar. Cinderissä kaikki on kohdallaan. Ja sitten Kai. Kai todella voittaa lukijan sydämen puolelleen, hän osaa olla todella hauska, mutta myös tiedostaa vastuunsa tulevana keisarina. Hän on valmis tekemään mitä tahansa pitääkseen kansansa turvassa, hän todella välittää ihmisistä. Mutta samalla hän on kuitenkin vasta nuori poika joka laukoo epäkohteliaita vitsejä maailman johtohenkilöiden kokouksissa. Cinderin ja Kain kohtaukset olivat mahtavaa luettavaa ja heidän välilleen hitaasti rakentuva romanssi kruunaa kaiken. Tässä rakkaustarinassa ei nimittäin hötkyillä, jo yksistään se tosiseikka, että Cinder on kyborgi ja siten toisen luokan kansalainen mutkistaa asioita todella paljon.

Juoni oli todella nappaava ja pysyi jännittävänä koko ajan, vaikka ennalta-arvattavuutta olikin aika paljon. Tietenkin jo Tuhkimosta napatut raamit antavat viitteitä siihen mihin tarina on menossa, mutta muitakin juttuja saattoi päätellä todella helposti. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Cinder ei ollut niitä kirjoja joissa puupäisiä päähenkilöitä tekee mieli mäjäyttää päin taulua, se oli niitä kirjoja joissa rakentelee mielessään teorioita ja hymyilee tietäväisenä kun ne osoittautuvat oikeiksi. (Ja aivan tarinan loppu meni hiukan eri lailla kuin olisin arvellut, ei aivan niin helposti kuin Tuhkimossa.)

Cinder, kuten sanottua, aloittaa The Lunar Chronicles sarjan. Kirjoja on ilmeisesti kaiken kaikkiaan neljä ja viimeisen pitäisi ilmestyä ensi vuonna. Käsitykseni mukaan jokaisessa kirjassa on uusi päähenkilö ja jokainen kirja pohjautuu eri satuun. Cinderin tarina saa kuitenkin jatkoa myös niissä ja universumi ja ajankohta ovat totta kai samoja. Seuraava, Scarlet on Punahilkan uudelleenkerronta enkä malttaisi odottaa, että pääsen tarinan pariin. Kirja on minulla varauksessa kirjastosta ja sen pitäisi onneksi saapua luettavakseni pian.

Arvosana: ♣♣♣♣½

8 kommenttia:

  1. Jospa sitä uskaltaisi. ;) Kuinka pahaa enkkua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei erityisen vaikeaa. Termistö vaatii totta kai totuttelua eikä kaikkia koneenosasia voi ymmärtää, mutta sellaista perus nuortenkirjaenkkua. Suosittelen! ;)

      Poista
  2. Cinder oli kyllä aivan loistava ja maailma aivan uskomattoman kiehtova! Ennen kuin aloin lukea tätä mietin, että millainen sekametelisoppa tämä Tuhkimon uudelleenkerronta olisi kyborgeineen, androideineen ja kaikkineen, mutta että vielä kuussa asustavia lunareita? Huhhuh, tässä on kyllä tavaraa kerrakseen. Mutta tämä oli kyllä niin hienosti rakennettu maailma, että kaikki sopi tarinaan saumattomasti. Laitoin hankintapyynnön Scarletista kirjastoon, mutta himottaisi niin kovasti hankkia nämä kirjat itselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cinder on tosiaan todella jännä sekametelisoppa, jonka ei edes pitäisi toimia, mutta joka toimii juuri sen takia. Minäkin odottelen innolla pääsyä Scarletin pariin!

      Poista
  3. Itsekkin olen törmännyt tähän kyseiseen kirjaan pariinkin otteeseen. En vaan millään tiedä uskallanko aloittaa. Englanniksi lukeminen on aina kammottanut minua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan! Englanniksi lukeminen on aluksi raskasta mutta helpottuu muutaman kirjan myötä. Tällaiset nuortenkirjat selvittää hyvällä peruskouluenglannilla mainiosti! :) Kannattaa rohkeasti kokeilla, vaikka ensimmäisellä kerralla ei aina onnistu. Minäkin yritin lukea useampaa kirjaa englanniksi ennen kuin pääsin yhden loppuun asti. Alussa on tuskien taival mutta voitontunne ensimmäisen englanniksi luetun kirjan jälkeen on sen arvoinen. :)

      Poista
  4. LUEN EHDOTTOMASTI!! Tämä tiiliskivi on saanut BookTubessa sekä bloggareiden maailmassa
    niin suurta huomiota ja suosiota, että en voisi välttyä lukemasta!
    Harmin paikka, ei täältä Oulun seudulta ainakaan vielä ole The Lunar Chronicles–kirjoja
    löytynyt, mutta ajattelimpahan hankkia kirjahyllyyn, sillä tämän VARMASTI luen! (Ja koko sarjankin jos satun pitämään tästä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä mahtava sarja! Suosittelen niin paljon! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)