tiistai 20. toukokuuta 2014

Marissa Meyer - Scarlet

The Lunar Chronicles, #2

Scarlet Benoit's grandmother is missing. The police have closed her case. The only person Scarlet can turn is Wolf, a street fighter she does not trust, but they are drawn to each other.

Meanwhile in New Beijing, Cinder will become the Commonwealth's most wanted fugitive - when she breaks out of prison to stay one step ahead ofo vicious Queen Levana.

As Scarlet and Wolf expose one mystery, they encounter Cinder and a new one unravels. Together they must challenge the evil queen, who will stop at nothing to make Prince Kai her husband, her king, her prisoner...

Huhhuh. Scarlet on ollut minulla jo parisen viikkoa kesken ja olen lueskellut sitä muutaman sivun pätkissä. Eilen ja tänään tein loppurutistuksen ja sain kirjan loppuun. Pidin sarjan edellisestä osasta, Cinderistä paljon, eikä Scarlet onneksi pettänyt minua. Lunar Chronicles tuntuu sen kuin paranevan, sarja on etenemässä todella jännittävään suuntaan.

Scarlet Benoitin isoäiti on ollut kadoksissa viikkokausia, eikä poliisi aio enää jatkaa jutun tutkintaa. Löytääkseen isoäitinsä, Scarletin on liittouduttava yhteen Suden, salaperäisen katutaistelijan kanssa. Scarlet ei luota mieheen, vaan uskoo tämän olevan yhteydessä isoäitinsä katoamiseen. Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä.

Samaan aikaan Cinderistä on tullut Itäisen Liitovaltion (Eastern Commonwealth) halutuin vankikarkuri. Hän on rikkonut välinsä prinssi Kain kanssa ja on ilkeän Lunar-kuningatar Levanan tähtäimessä. Kun on sekä kyborgi, että Lunar, ystävät ovat vähissä, eikä Cinderin asemaa Lunareiden keskuudessa voi vähätellä. Hän saattaa olla koko maapallon ainoa toivo.

Cinder alkaa selvittää menneisyyttään yhdessä karkuritoverinsa, kapteeni Thornen kanssa. Se johdattaa heidät kohti Ranskaa ja alkaa vaikuttaa siltä, että Scarletin ja Cinderin elämät ovat kietoutuneet toisiinsa.

Koko Lunar Chronicles -sarja on siis satujen uudelleenkerrontoja ja tämä toinen osa, Scarlet on Punahilkka. Aivan kuten Cinderissäkään, myöskään Scarletissa juoni ei seuraa orjallisesti sadun omaa, satuelementit ovat taustalla ja tuovat hauskan lisän tarinaan. Oikeastaan Scarletissa juonellisia yhtymäkohtia on jopa vähemmän kuin Cinderissä. Punahilkasta on otettu mukaan oikeastaan vain isoäiti, susikuvio (joka sekin on hyvin erilainen) ja Scarletin punainen huppari.

Alunperin minulla olikin tästä sarjasta hiukan erilainen mielikuva. Ajattelin kirjojen olevan uskollisempia alkuperäisille saduille ja jokaisen kirjan olevan enemmän itsenäinen kokonaisuus. Näin ei kuitenkaan ole, enkä ole ollenkaan pettynyt. Vaikka jokaisessa kirjassa on oma juonensa, niillä on myös selkeästi havaittava yhtenäinen pääjuoni joka kietoutuu Cinderin ja kuningatar Levanan ympärille. Scarlet jatkaakin myös Cinderin tarinaa.

Cinderillä on edelleen oma, suuri roolinsa tässä kirjassa. Hän on jättänyt taakseen koko entisen elämänsä ja on samalla viimein vapaa ilkeän äitipuolensa otteesta. Toisaalta hän on häijyn kuningatar Levanan tähtäimessä, kaikkien hyljeksimä. Kaiken lisäksi hän on saanut tietää olevansa itsekin Lunar, ja kaiken lisäksi vielä vuosikaudet kadoksissa ollut prinsessa Selene, Levanan sisarentytär ja oikeutettu kuningatar. Cinder kamppailee kasvavien Lunar-voimiensa kanssa ja joutuu aprikoimaan mitä hän haluaa elämällään tehdä. Hän ei ole koskaan halunnut valtaistuimelle, mutta kuningatar Levana täytyy kukistaa. Cinderillä ei todellakaan ole helppoa tässä kirjassa.

Cinderin osuuksia kuitenkin keventää mukavasti kapteeni Thorne. Tämä itserakas, ei aina kaikkein välkyin yhdysvaltalaiskapteeni (tai ainakin mies väittää kiven kovaan olevansa kapteeni) joka lyöttäytyy Cinderin mukaan tämän paetessa vankilasta tuo kirjaan kaivatun huumorilisän. Cinder joka on vakavampimielistä sorttia muutenkin kuin vain tilanteensa pakottamana joutuu tahtomattaan tekemään liiton kapteenimme kanssa, kapteenilla kun on tarjota hänelle avaruusalus. Kirjan myötä näistä kahdesta alkaa kuitenkin tulla aidosti ystävykset eikä kapteeni Thorne ole mikään turhanpantti.

Sitten on vielä Scarlet ja Susi. (Susi on totta kai Wolf, mutta koska Wolf kuulostaa aivan tajuttoman typerältä taivuttettuna, päädyin suomentamaan nimen.) Scarlet on mainio sankaritar jonka vaiheista lukee mielellään. Hän ei suostu antamaan periksi isoäitinsä etsinnässä, hän on valmis menemään minkä tahansa kallion läpi löytääkseen tämän. Hän on valmis liittoutumaan jopa Suden kanssa joka osaa olla aika karmiva tyyppi.

Mutta on Susi kuinka karmiva tyyppi tahansa, hänessä on myös inhimillinen puolensa ja minä pidin hänestä. Ja koko Suden todelliseen olemukseen ja menneisyyteen liittyvä mysteeri on kiehtova eikä sen todellista ratkaisua arvaa helposti. Scarlet oli muutenkin vähemmän ennalta arvattava kuin Cinder.

Scarletin ja Suden välille aletaan totta kai kun nuortenkirjallisuudesta puhutaan, rakentaa romanssia. Ei sillä ettenkö siitä pitäisi, minusta Scarlet ja Susi ovat melkoisen söpö pari. Koko rakkauskuvio otetaan kuitenkin mielestäni mukaan turhan liian aikaisin. Ööö, Scarlet on tavannut Suden noin viikko sitten, epäilee ihan hyvin perustein tämän olevan osallinen isoäitinsä katoamiseen eikä mies ainakaan epäilyksiä vähennä. Susi on syöttänyt Scarletille aikamoisen määrän pajunköyttä ja hänen todellisesta olemuksestaan on selvinnyt muutama vähintäänkin mielenkiintoinen seikka. Ja sitten ollaan rakastuneita?

Hyvä on, myönnän liioittelevani. Scarlet ei ainakaan tunnusta rakkauttaan kovinkaan avoimesti, mutta silti. Itsesuojeluvaisto? (Okei unohdetaan nuo viimeiset, minä tahdon Scarletin ja Suden elävän elämänsä onnellisina loppuun saakka.)

Lienee melkoisen turhaa sanoa, kuinka innoissani olen seuraavasta osasta. Tein Cressistä hankintapyynnön joka meni läpi, joten nyt vain odotellaan suurella mielenkiinnolla, Cressillä kun on kaiken lisäksi huikea keskiarvo Goodreadsissa. Sarja sen kuin tuntuu paranevan, en malta odottaa minne Cress ja 2015 ilmestyvä Winter tarinan vielä vievät.

Arvosana: ♣♣♣♣½

6 kommenttia:

  1. Minä tein tästä hankintapyynnön kirjastoon heti luettuani Cinderin ja ilokseni pyyntö meni läpi. Saan tämän luettavaksi varmaan vielä kesän aikana enkä malttaisi millään odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyväksytyt hankintapyynnöt lämmittävät aina mieltä. Toivottavasti saat tämän pian luettavaksesi! :)

      Poista
  2. Luin tämän loppuun ja pidin kyllä. Kolmas osa on minulla jo lainassakin, joten se tulee varmasti kesän aikana luettua.

    Wolf ja Scarlet on minulle mieleisempi pari kuin Cinder ja Kai. Kai on jäänyt minulle jotenkin etäiseksi hahmoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on kolmas osa lainassa ja odottelen sopivaa mielentilaa tarttua siihen. :)

      Poista
  3. Minulla Scarlet ei aiheuttanut aivan niin lämpimiä tunteita kuin Cinder, mutta hyvin tämän kyllä luki ja odotan kiinnostuksella mihin Cress vie tarinaa. Wolfin hahmosta tykkäsin ja etenkin siitä taustatarinasta, yllätyin vaikka ehkä se olisi pitänyt arvata? Mainio sarja kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cress on omia suosikkejani sarjasta, toivottavasti pidät! Wolf on minustakin mielenkiintoinen hahmo.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)