perjantai 16. toukokuuta 2014

Veronica Rossi - Yhä sininen taivas

Paljaan taivaan alla, #3

Tunnelma eetteritaivaan alla tihentyy. Aikaa pelolle ei ole.

Dystopiatrilogian jännitävä päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Eetterimuurien lisäksi Perryllä on vastassaan leppymätön Roar, jota painaa suru ja katkeruus Livin kohtalosta. Onnistuakseen huimassa suunnitelmassaan Perry ja Aria tarvitsevat kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä. Mahdottomalta tuntuvan pelastustehtävän panoksena on koko heimon tulevaisuus: löytävätkö he ystävänsä ja onko myytinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

Bestsellerlistoja tykittäneen sarjan aikaisemmat osat Paljaan taivaan alla (2012) ja Halki ikiyön (2013) valloittivat genren ystävät ikää ja kansallisuutta katsomatta. Ekologisen katastrofin näyttämöksi muutuneessa maailmassa tuli on irti ja tunteet räjähdysherkkiä. Virtuaalikulissien romahdettua selviytymistaistelussa vallitsevat uudet säännöt eikä aikaa pelolle ole.

Varoitan, että olen nyt todella herkässä mielentilassa. Olen saanut loppuun yhden lempitrilogiani eikä se pettänyt minua. Olen lukenut viimeiset sivut Ariasta ja Perrystä, Roarista, Cinderistä, Sorenista, Reefistä ja kaikista muista hahmoista. En voi enää odottaa uutta kirjaa, minun on nyt päästettävä irti vaikka sydämeni huutaa: "En ole valmis, en ole valmis, enolevalmisenolevalmis. En. Ole. Valmis." Tästä tulee siis hyvin tunteellinen arvio.

Olen odottanut tätä kirjaa kauan. Olen odottanut ja toivonut, olen pelännyt pettyväni. Eilen säntäsin ostamaan tämän kirjan ja lukemisen ja jääkiekon vahtaamisen lisäksi keskityin fiilistelemään täydellistä sarjakokonaisuutta. Kirjoitin aiheesta postauksenkin. (linkki) Kuten aikaisemmatkin osat, myös Yhä sininen taivas oli todella nopealukuinen ja sainkin sen tässä illan aikana loppuun. Nyt oloni on tyhjä mutta tyytyväinen. Yhä sininen taivas on yksi niistä päätösosista jotka täyttävät lukijan kauttaaltaan tyytyväisyydellä, sydäntä ei särjetä eikä kirja lopu kesken vaikka tunteet pinnassa ovatkin.

Yksi niistä asioista joita odotin tähän kirjaan tarttuessani, oli Aria ja Perry. Kyseinen kaksikko on ollut yksi lempiparituksistani (paritus on muuten melkoisen kauhea termi näin sivumennen sanoen) jo ensimmäisestä osasta lähtien. Heidän suhteensa on alusta asti tuntunut niin kovin luonnolliselta, Aria ja Perry vain kuuluvat yhteen. Yhä sininen taivas tarjosikin minulle ne odottamani Aria/Perry hetket ja huokailin onnesta. Tänäänkin jouduin pyöräilemään kouluun koska en kävellen ehtinyt - viivästymisen syynä Yhä sininen taivas sekä Aria ja Perry, kuinkas muuten.

Lisäksi olen aivan suunnattoman iloinen, ettei tähän trilogiaan ole tungettu turhaa, kökköistä ja raivostuttavaa kolmiodraamaa. Sellainen kun olisi saatu aikaiseksi todella helposti, sillä jo ensimmäisessä kirjassa esitellään Perryn paras ystävä, hauska ja komea Roar. Tästä olisi saanut aikaan todella kätevän pienen kolmiodraaman jossa päättämätön tyttö arpoo kahden ihanan pojan välillä. Mutta käykö niin? Ei. Ariasta ja Roarista tulee ystävät. Todella hyvät ystävät, todella läheiset ja toisilleen mittaamattoman tärkeät. He rakastavat toisiaan syvästi, mutta tunteessa ei ole mitään romanttista. Niin sen kuuluikin mennä.

Ja koska suhtaudun kirjan hahmoihin kuin eläviin henkilöihin, sanon, ettei kolmiodraamasta olisi hahmojenkaan puolesta tullut mitään. Aria olisi ollut tarpeeksi vahva eikä olisi lähtenyt harhateille. Roar ei ikinä olisi iskenyt silmiään samaan tyttöön kuin Perry, eikä oikeastaan kehenkään muuhun tyttöön Livin lisäksi. Kolmiodraama ei olisi toiminut ja onneksi sitä ei yritettykään tunkea sinne, mitä nyt Perry kärsii aiheettomasta mustasukkaisuudesta toisessa osassa.

Hahmot rokkaavat muutenkin tässä osassa. Ariasta on kehittynyt todellinen kick-ass sankaritar joka hoitaa homman kotiin komeasti. Aria ei kaipaa ketään pelastamaan itseään, vaikkei käännäkään selkäänsä hyödylliselle avulle. Perry on vihdoin päässyt sinuiksi veriherruutensa kanssa ja on valmis uhraamaan mitä vain heimonsa eteen. Roar on murtunut Livin menetyksestä ja edellisistä osista tuttu hilpeä hahmo on poissa. Roar, joka on aina ollut yksi ehdottomista lempihahmoista, särki sydämeni tässä kirjassa, etenkin alkupuolella. Elättelin koko ajan aina viimeisille sivuille asti toivoa, että Liv pomppaisi esiin jostain piilosta jossa Sable olisi häntä pitänyt. Toivoin niin kovasti, että Roar nauraisi, vitsailisi, olisi onnellinen. Haluan Roarille kaikkea hyvää, vaikka tiedän, ettei hän tule koskaan löytämään ketään Livin tilalle. Liv oli Roarille kaikki, tämän ainoa rakkaus. Roar ei ehkä löydä ketään uutta, mutta toipua hän voi.

Juoni on Yhä sinisessä taivaassa kaikin puolin upea. Se ei edennyt aivan niin kuin olin odottanut, mutta juonikuviot solmitaan ansiokkaasti. Olin jopa unohtanut yhden taustalla leijuneen sivujuonen joka saikin yllättäen päätöksensä. En arvannut kaikkea tässä kirjassa ennalta ja rakastamieni Aria/Perry hetkien lisäksi sain jännittää toden teolla. (Myönnän, minun oli kerran pakko jopa silmäillä pari sanaa seuraavista luvuista kun olin liian suuren tuskan vallassa. Hyi, kirjoja ei pitäisi ensimmäisellä kerroilla lukea noin.)

Kirjan loppu ei pettänyt minua, ei todellakaan. Se päinvastoin paikkasi halkeilleen sydämeni. Juuri nyt minun tekee mieleni tanssahdella ympäri huonetta, ihan vain siitä syystä, että pidin lopusta. Yhä sininen taivas palautti uskoni siihen, että kirjailijat eivät ole täysin sieluttomia, että jotkut kirjat vielä loppuvat niin kuin haluan. Menetyksittä ei tästä lopusta selvitä, luulenpa että tajuan ne vasta muutaman hetken kuluttua, mutta nyt olen tyytyväinen. Kiitän ja kumarran, Veronica Rossi. Kiitos, ettet pettänyt minua. Ja kiitos ettet [lauseen loppu jota en kerro koska se on spoilaava. Mutta kiitos kuitenkin.]

Nyt menen varmaan lukemaan kirjan lopun uudestaan tai aloitan trilogian alusta. Mahdollisesti kumpaakin. Kirjasarja sai arvoisensa päätöksen ja olen mahdottoman iloinen vaikken tiedäkään mitä teen elämälläni tästä lähin.

Arvosana: ♣♣♣♣½

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä todella hyvältä päätösosalta :) Pitääkin nyt kärsivällisesti odottaa, että saan velvollisuudet pois alta ja pääsen lukemaan vapaasti - tämä kirja on nimittäin lähellä pinon kärkipäätä. Jännityksellä odotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella hyvä päätösosa. :D Odottelen innolla mitä tulet tästä tykkäämään! :)

      Poista
  2. Ah, onneksi tämä päätösosa kuulostaa juuri niin loistavalta kuin sarjan päätösosan pitääkin kuulostaa! :) Pelkäsin kaikkea muuta, mutta hyvä juttu, että kirjan loputtua jää tyytyväinen fiilis. Innolla odotan, että saan tämän kirjastosta!
    Oletko muuten lukenut Lauren Oliverin Delirium -trilogiaa? Olisi mielenkiintoista lukea myös sinun mietteitäsi siitä sarjasta, sillä olen monesta muusta kirjablogista bongannut kyseisen sarjan ja itsekin lukenut sen. Mielestäni mielenkiintoinen trilogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa innolla odottakin, itse ainakin pidin kovasti. Kamppailen paraikaa vieroitusoireiden kourissa... ;)

      Olen lukenut Delirium-trilogian, mutta koska luin ensimmäiset osat ennen blogin perustamista, en ole tullut höpötelleeksi siitä täällä. Trilogia oli minustakin mielenkiintoinen ja nautin sen lukemisesta, vaikkei se suosikkisarjakseni noussutkaan. Kiitos kuitenkin kirjavinkistä, kaikki sellaiset kelpaavat aina. :D

      Poista
  3. Mahtavaa kuulla, ettei päätösosa pettänyt! Niin harmittavan usein juuri se trilogian kolmas osa kun on ollut se, joka on lässäyttänyt tarinan ja jättänyt pahan maun suuhun. :/ Tämä näkyy olevan tulossa minulle kirjastosta statuksella "kuljetuksessa", joten pian.. pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pettänyt, ei todellakaan. Ja onneksi. :D Mahtavaa, että pääset pian käsiksi tähän, odotan innolla mielipidettäsi. :)

      Poista
  4. Itsekkin olen aivan päättömästi rakastunut tähän sarjaan.. Ah, Aria ja Perry.. Sanat loppuvat kesken. Ainut asia, joka jäi itseänikin surettamaan oli Roarin ja Livin suhde. Odotin(toivoin hammasta purren) itsekkin että Liv pomppaisi takaisin elävien kirjoihin, mutta niisk, kaikkea ei voi saada. Kirja on itselläni kirjastosta lainassa, enkä malttaisi millään päästää siitä irti. Olisikohan kolmas uusiminen meneillään.. (säälin sitä raukkaa, joka odottaa kirjaa tulisesti käsiinsä, kun haudon sitä itselläni ü ) no jaa, tämä sarja vaan on täydellinen.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä mahtava sarja - kumma ettei tästä ole tullut suurta hypetystä, ansaitsisi kyllä. Minua houkuttaisi tällä hetkellä sarjan maratoonaus ja uudelleenluku. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)