keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Evelyn Waugh - Mennyt maailma

Kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat

Romaani varakkaan aatelisperheen elämästä vuosisadan alun Englannissa huokuu hillittyä charmia ja dekanssia

Charles Ryder on varaton opiskelija, kun hän ystävystyy Oxfordissa railakasta elämää viettävän aatelisen Sebastian Flyten kanssa. Kun hurmaava Sebastian kutsuu hänet perheensä kartanoon, Charles joutuu perheen äveriään elämän pauloihin - ja Sebastianin sisaren viettelemäksi.

Charles Ryderista tulee kuuluisa taidemaalari, maailmanmatkaaja ja perheenisä. Mutta Flyteistä hän ei pääse eroon. Sebastianin toteuttaessa surullisen repaleista elämänkohtaloaan Afrikassa Charles kohtaa uudelleen vastustamattoman Julian.

Mennyt maailma on osa sivistyslistojani, mutten kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota ennen kuin sain tämän tädiltäni joululahjaksi. Kirjan kansilehdelle oli kirjoitettu muun muaasa seuraavaa "The cover of this edition is horrible and simply wrong. Keep it out of your sight." (Tätini on muuten sivumennen sanoen supisuomalainen.) Takakannen yliviivaukset oli myös tehty minulle valmiiksi.

Kirjan luettuani olen täysin samaa mieltä melkeinpä kaikesta edellä mainitusta. Takakansi on melkoista sontaa melkeinpä kaikilta osin eikä pokkaripainoksen alkuperäinen kansikaan ole erityisen hieno. (linkki) Katselen mielummin Charlesia ja Sebastiania nalleineen, kuin täysin väärän näköisiä ihmisiä kekkaloimassa hienoissa puvuissaan. (Katsoin muuten äsken kirjasta 2000-luvulla tehdyn leffan trailerin ja vaikuttaa siltä että takakansi on tehty elokuvan eikä kirjan mukaan. Elokuvalla kun ei ainakaan näin nopean vilauksen jälkeen tunnu olevan mitään tekemistä kirjan kanssa. Vanhan TV-sarjan sen sijaan haluan nähdä.)

Mikä takakannessa sitten mättää? No se, että koko kirjasta maalataan siirappinen rakkaustarina jossa Charles rakastuu Juliaan ensisilmäyksellä. Hah, hah. Tuhotkaa harhaluulonne. Charlesin ja Julian rakkaustarina alkaa varsinaisesti vasta kirjan puolen välin jälkeen. Sitä ennen kirja on enemmän Charlesin ja Sebastianin ystävyydestä ja nuoruuden huumasta. Vasta sivulla 175 Julia otetaan oikeasti esiin.

"On aika kertoa Juliasta, jolla on tähän saakka ollut Sebastianin draamassa vain ajoittainen ja jossain määrin arvoituksellinen osa." Siinäs kuulitte.

On takakannessa jotain oikeaakin. Charles Ryder on nuori opiskelija Oxfordissa ja ensimmäisenä vuonnaan hän tutustuu kummalliseen, riehakkaaseen ja hurmaavaan Sebastian Flyteen. Sebastian on rikkaan suvun vesa ja Charles huomaa pian olevansa olevansa erottamaton osa perheen elämää. Vuosien vieriessä eteenpäin Charlesin ja Flyten suvun jäsenten kohtalot kietoutuvat toisiinsa yhä erottamattomammin. Mukaan liittyy myös rakkaustarina, mutta se ei ole itsestäänselvästi Charlesin ja Julian välillä. Kirjan alkupuolella Charles on huumaantunut ennemminkin Sebastianista kuin Juliasta.

Montakohan kappaletta sain väsättyä kirjan juonesta ja kyseisen pokkarin takakannen surkeudesta? Ja haukkujen kohteena on tosiaan vain ja ainoastaan kyseinen yksilö, minä todellakin pidin Menneestä maailmasta. Tämä purkaus oli kirjan sielun puolesta, ei sitä vastaan.

Kirjan kerrontatapa on hidas ja teksti vaatii keskittymistä, mutta tylsäksi kirja ei mene. Kuvailut ja verkkainen kerronta ovat osa kirjan tunnelmaa, ne juuri tekevät Menneestä maailmasta mieleenpainuvan lukukokemuksen. Lukija kiintyy hahmoihin ja saa seurata heidän vaiheitaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.

Erityisesti minun sydämeeni asteli päähenkilön lisäksi Sebastian. Sebastian on hurmaava, sydämen särkevä hahmo. Hän ei osaa päästää irti lapsuudestaan, hänen on vaikea kohdata vastoinkäymisiä ja omaa perhettään. Lukija saa katsoa, kuinka kirjan alussa niin railakas ja huomisesta huolehtimaton hahmo alkaa hitaasti kuihtua. Sitä mukaa kun Charles aikuistuu, hän ja Sebastian alkavat ajelehtia yhä kauemmas toisistaan. Sebastianin vaiheista lukeminen ei aina ollut helppoa, mutta kaikkki mitä hänelle tapahtui, tuntui väistämättömältä. Eivät Sebastianin kaltaiset elä muuttumattomina ikuisesti.

Kirjan tunnelma ja loppu jättivät minuun kummallisen tunteen. Olin samaan aikaan hymynkare huulillani ja surullinen. Charles Ryder olisi mielestäni ansainnut ihmisenä paremman kohtalon, mutta ehkei kaikki toivo ole vielä menetetty. Charles jää elämään vielä kirjan jälkeenkin ja maailmaa on Bridesheadin ulkopuolellakin.

Mennyt maailma oli erinomainen lukukokemus jonka pariin haluan palata vielä uudestaankin. Toistaiseksi se jää kuitenkin vielä odottelemaan viidettä tähteään. Haluan antaa sen sille kun olen lukenut sen uudelleen ja rakastanut vielä enemmän.

Loppuun vielä eräs lainaus kirjan alkupuolelta.

"I should like to bury something precious in every place where I've been happy and then when I'm old and ugly and miserable I could come back and dig it up and remember."

"Minä haluaisin haudata jotain kallisarvoista jokaiseen paikkaan, jossa olen ollut onnellinen ja palata sitten joskus vanhana, rumana ja surkeana kaivaakseni sen takaisin ylös ja muistellakseni."

Arvosana: ♣♣♣♣

Kirjabingossa Mennyt maailma osuu ruutuun historiallinen.

6 kommenttia:

  1. Ahh mikä kirja ja mitkä muistot. Ei voi muuta sanoa. Ihana kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Siinä se kaikki kiteytettynä. :D

      Poista
  2. Laitoin sinulle 11 kysymyksen haasteen, jos ehdit osallistua.
    http://ullankirjat.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Oijoi, ihana teksti tästä kirjasta! Ehdottomasti nostatti lukuhaluani!

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)