keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Rainbow Rowell - Eleanor & Park

Eleanor is the new girl in town, and with her chaotic family life, her mismatched clothes and unruly red hair, she couldn't stick out more if she tried.

Park is the boy at the back of the bus. Black T-shirts, headphones, head in a book - he thinks he's made himself invisible. But not to Eleanor... never to Eleanor.

Slowly, steadily, through late-night conversations and an ever-growing stack of mix tapes, Eleanor and Park fall for each other. They fall in love the way you do the first time, when you're young, and you feel as if you have nothing and everything to lose.


En tiedä tuleeko tästä tekstistä mitään järkevää, sillä juuri nyt olen melko lailla samanlaisessa mielentilassa kun John Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen jälkeen. Voi Eleanor & Park minkä teitkään.

Rainbow Rowell on nyt pinnalla BookTubessa ja myös kirjan juonikuvaus kuulosti sopivan suloiselta joten päätin lopulta hankkia kirjan omakseni. Eleanor & Park tuntui kuiskivan minulle lupauksia suloisesta rakkaustarinasta ja kesäkirjasta.

Hah. Hah, hah hah.

Eleanor & Park on suloinen kirja ihanien päähenkilöidensä ansiosta, mutta se on myös sydämen särkevä kirja. Juuri nyt haluan vain itkeä ja lukea kirjan uudestaan. Uudestaan ensimmäistä kertaa, niin etten tiedä mitä odottaa. Haluan kokea uudelleen ensimmäisen lukukerran ja tuntea uudelleen sen sydäntä raastavan tunteen viimeisten lukujen aikana. Minusta tuntuu siltä kuin kaikki tunteeni olisi lingottu pesukoneessa ja tungettu sitten takaisin päähäni väärässä järjestyksessä. En tiedä olenko sydän särkyneenä vai onnellinen.

Eleanor on uusi tyttö kaupungissa ja joutuu jo heti koulubussissa silmätikuksi punaisten hiuksiensa, ison kokonsa ja kummallisten vaatteidensa takia. Park puolestaan tekee parhaansa ollakseen näkymätön eikä piittaa muista, etenkään Eleanorista joka on aivan liian kummallinen. Pikku hiljaa, bussimatkojen aikana heidän välilleen alkaa kuitenkin syntyä kummallinen ystävyys ja myöhemmin rakkaus. Se on yhtäaikaa helppoa ja vaikeaa, Eleanor ja Park ovan samaan aikaan niin samanlaisia, mutta niin erilaisia. Lisäksi Eleanorin monimutkainen ja kaaoottinen perhe-elämä tuo matkaan ison mutkan.

Syy, miksi kirja tuli niin lähelle sydäntäni, on varmasti päähenkilöissä. Sekä Eleanor että Park olivat erilaisia kuin odotin, mutta yhtä kaikki hyvin kirjoitettuja ja aitoja. Kummallisia ja suloisia. Etenkin kun he kaksi olivat yhdessä, minulle tuli mieleen Tähtiin kirjoitetun virheen Hazel ja Gus. Samalaisuus ei ole luonteenpiirteissä, ulkonäössä tai aiheessa, se on ennemminkin tunnelmassa.

Eleanor on epävarma itsestään eikä voi ymmärtää, mitä Park hänessä näkee. Hän on isokokoinen, hänellä on paljon punaista tukkaa ja hankala perhe-elämä kahlitsee häntä. Eleanor on isäpuolensa Richien silmätikku ja koko perhe tanssii Richien pillin mukaan. Isäpuolta ei pidä suututtaa, Eleanor sai kokea seuraukset vuosi sitten.

Park puolestaan on puoliksi korealainen, tavallinen poika joka tekee kaikkensa ollakseen huomaamaton. Bussimatkoilla hän hautautuu sarjakuvien ja musiikin maailmaan. Aluksi hän pitää Eleanoria yksinomaan kummallisena, muttei näe keinoa päästä tästä eroonkaan.

Eleanor ja Park olivat uskomattoman suloisia ja huomasin useaan otteeseen lukevani kirjaa typerä, hömelö hymy huulillani. Kun Eleanor ja Park tutustuvat toisiinsa hitaasti, etenevät katseista puhumiseen ja kädestä pitelemiseen, olin kuolla onnesta.

Kirja ei kuitenkaan ole pelkästään romanttista höttöä, siinä missä rakastin Eleanoria ja Parkia, vihasin Eleanorin isäpuolta Richietä suurella vimmalla. Juuri nyt en haluaisi tehdä mitään muuta kuin kuristaa sen paskiaisen ja haudata hänet sitten keskelle metsää. Richie on kammottava, sairas mies, joka pitää koko perhettä otteessaan.

Luin kirjan loppuun tänä aamuna ja vaikka aavistelin kirjaa lukiessani, ettei se tule olemaan siirappinen kuvaus Eleanorin ja Parkin yhteisestä loppuelämästä, se tuli silti niin kovin äkkiä ja iski minua teräaseella sydämeen. Itkin viimeiset luvut yhtä soittoa ja päästyäni loppuun oloni oli tyhjä. Loppu jää hyvin avoimeksi, mutta on murskaavuudestaan huolimatta toiveikas. En tiedä pitäisikö minun olla loputtoman surullinen vaiko onnellinen, tunnen olevani molempia. Lukija saa itse asettaa viimeisen palan tähän palapeliin ja minulle on selvää millainen minun palani on.

Eleanor & Park vakuutti minut Rainbow Rowellin kirjoitustaidosta ja marssinkin tänään ostamaan hänen toisen nuortenromaaninsa, Fangirlin. Takakannen perusteella se vaikuttaa hiukan höttöisemmältä, mutta yhtä kaikki suloiselta. Sitä paitsi juuri nyt suloisuus ja onnelliset loput ovat salvaa sielulleni.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Kirjabingossa viivaan Eleanorin & Parkin avulla yli kohdan ostettu kirja.



11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eikä vain kuulosta. :D Suosittelen, ihana, suloinen ja kamala kirja.

      Poista
  2. Voi Rainbow Rowell, miten suosittuja hänen kirjansa ovatkaan! Mieli tekisi joku näistä kovasti puhutuista kirjoista lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eleanor & Park oli ainakin minun mieleeni ja myös Fangirl vaikuttaa ensimmäisen 50 sivun jälkeen mahtavalta. Suosittelen siis!

      Poista
    2. niimpä, jokainen kirja vloggaaja kehuu rowellin kirjoja maasta taivaaseen joten kaiketi sitä on itekki joskus luettava niitä, jos tästä tulee mieleen tähtiin kirjoitettu virhe niin ei voi olla huono kirja :)

      Poista
    3. Vloggaajat hankaloittavat elämää, he saavat minut aina kirjanostomielelle ja innostavat muutenkin kaikkien kirjojen pariin. Eleanoria ja Parkia suosittelen lämpimästi. :)

      Poista
  3. Oli kyllä sydäntä raastava ja suloinen kirja. Kirjablogit olivat pelotelleet lopulla sen verran, että meinasin ahdistua ajatuksesta että se pitäisi lukea. Onneksi luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas me kirjablogit onnistuimme :D Onneksi kuitenkin tartuit kirjaan. Kiva kuulla, että pidit lukemastasi! :)

      Poista
  4. Löysin vasta nyt tämän kirjan. Olisin lukenut enkuksi, jos olisin tiennyt, että ihastun kirjaan.

    VastaaPoista
  5. Tämä oli kyllä juuri niin ihana ja kamala kuin kerroit. Itkeskelin junassa viimeisten sivujen aikana. Höttöinen, perinteinen ja silti ihan omanlaisensa. Hieno romaani. (ja Fangirl, ah, ja Carry On, ah)

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)