sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Yann Martel - Piin elämä

Usko uskomattomaan

Onko mahdollista, että nuori poika elää pelastusveneessä aavalla merellä yhdessä bengalintiikerin kanssa 277 vuorokautta? Yann Martel kertoo tarinan, joka ei millään voi olla totta, ja kuitenkin lukija uskoo kaiken.

Piin elämä on paitsi syntymäpäivälahja siskoltani, myös yksi Kirjallisen sivistyksen projektinin listoilla komeilevista kirjoista. Lisäksi olen nähnyt kirjasta vuonna 2012 tehdyn elokuvan. Syitä lukea Piin elämä oli siis paljon, mutta silti olen onnistunut lykkäämään sitä noin vuoden verran. Kirja oli minulle viime kesänä lainassakin varmaan kaksi kertaa enkä siltikään saanut aikaiseksi. Viime viikon mökkireissulla otin itseäni viimein niskasta kiinni ja otin maaliskussa omaksikin saadun kirjan mukaani.

Piin elämän peruskonsepti on varmaankin kaikille tuttu. Nuori intialaispoika on perheineen matkalla Intiasta Kanadaan, kun laiva haaksirikkoutuu. Pii on ainoa selviytyjä Richard Parkerin, perheen eläintarhan bengalintiikerin lisäksi ja joutuu tämän kanssa samaan pelastusveneeseen. Alkaa uskomaton matka ja selviytymistarina.

Piin elämä on palkintoja voittanut, monien ylistämä ja elokuvakin oli hyvä. Minulle kirja ei kuitenkan ollut elämää mullistava, ainostaan sellainen perusmukava lukukokemus. Ehkäpä se, että olin jo nähnyt elokuvan pilasi lukukokemusta hiukan, kirja ei yllättänyt ja omassa päässänikin näin etupäässä elokuvan maisemat ja hahmot. (Ei sillä että niissä mitään vikaa olisi, leffan hienoimpia puoliahan on juuri se visuaalisuus.)

Kirjan parhaimpia puolia on ehdottomasti päähenkilö. Mielipiteeseeni vaikuttaa takuulla jälleen kerran elokuva, sillä siinä Pii esitetään niin sympaattisena ja hauskana, mitä hän on toki kirjassakin. Pii on älykäs, sisukas ja omalaatuinen. Hän on hauska ja hänen kertojanäänestään nauttii. Pii oli minulle kirjan parasta antia.

Kirja oli kuitenkin paikoin melko tylsä. Osasyynä on varmasti se, että olen nähnyt elokuvan ja tiesin mitä tulee tapahtumaan. Yann Martelin kirjoitustyyli sisältää kuitenkin paljon ah niin älykästä jaarittelua, johon suhtauduin ristiriitaisesti. Mukana oli todella hyviä ajatuksia ja välillä sitä on mielentilassa jolloin kirjailijan kahden sivun jaarittelu laiskiaisen elämäntavoista jaksaa hymyilyttää. Minä en kuitenkaan ollut aina sillä tuulella ja ärsyynnyin ajoittain. (Lisäksi olin juuri lukenut Clockwork Angelin uudestaan ja aivoni askartelivat yhä vuoroin demonien tappamisessa ja Will Herondalessa... Ei hyvä juttu tälle kirjalle.) Mutta sen voin sanoa, että kun Piin elämä oli kiinnostava, se oli todella kiinnostava ja kun se oli hauska, se oli todella hauska.

Lisäksi minulla on aina pienestä pitäen ollut tietty vastenmielisyys tositarinoina esitettyjä fiktiivisiä kertomuksia kohtaan. Kirjailija selittää esipuheessaan kuulemastaan uskomattomasta tarinasta ja kirjan alkuosa koostuu myös haastatteluista joissa päähenkilömme Pii Patel kertoo kirjailijalle tarinaansa. Minulle tällaiset tapaukset ovat aina hankalia.

Muistan jo pienenä hämmentyneeni Surkeiden sattumusten sarjasta jossa kirjailija Lemony Snicket (kirjailijan "taiteilijanimi") kertoo omakohtaisesti kirjanneensa ylös kaikki surkeat tapahtumat. Missään ei mainita onko kaikki fiktiivistä vai onko kaikki keksittyä. Tiesin kyllä maalaisjärkeni avulla, että kyseessä oli fiktiivinen sarja, mutta pieni epäilevä ääni takaraivossani halusi aina uskoa kaiken.

Piin elämän kanssa tulin saman "ongelman" äärelle, en osaa suhtautua kirjoihin joissa faktan ja fiktion raja on häilyvä. Tahdon sanoa: "Tämä kirja on fiktiivinen" tai "Tämä on tositarina". Muuten jään aina hämmentyneeksi vaikka kuinka tolkuttaisin itselleni tämän olevan vain kirjailijan ovela temppu häikäistä lukijaa. Siispä Piin elämän lukeminen oli minulle aina paikkapaikoin ongelmallista.

Kaiken kaikkiaan Piin elämä oli mukava, muttei mikään ihmeellinen lukukokemus. Olen lukenut parempiakin.

Arvosana: ♣♣♣

Kirjabingossa Piin elämä kuittaa kohdan palkittu kirja. (Kirja on voittanut mm. Man Booker -palkinnon vuonna 2002. )



2 kommenttia:

  1. Minäkään en kokenut Piin elämää mitenkään loistavana lukukokemuksena. Ihan OK, mutta ei mitenkään mullistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, etten ole yksin! :D Monille ihmisille tämä kun on jotain todella suurta.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)