tiistai 1. heinäkuuta 2014

Abigail Gibbs - Illallinen vampyyrin kanssa

The Dark Heroine, #1

K-16! Rakkaus ylittää kuoleman rajat - Twilightin romantiikka on jalostunut lihaksi ja vereksi.

Violet Lee joutuu kammottavan verilöylyn silminnäkijäksi keskellä öistä Trafalgar Squarea. Vampyyrit ovat kohdanneet metsästäjänsä ja tehneet heistä selvää. Nyt he vievät Violetin mukaansa maailmaan, jollaisesta hän ei ole osannut edes uneksia.

Kauniit, joutilaat pedot elävät kartanossaan kuin jollain toisella aikakaudella: viini virtaa ja silkki kahisee. Peloissaan Violet yrittää paeta, mutta hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet kuin antiloopilla leijonalaumassa. Lopulta hän taipuu jäämään, jotta hauras rauha ihmisten ja vampyyrien välillä säilyisi rikkumattomana.

Abigail Gibbs (s. 1994) alkoi kirjoittaa romaaniaan 14-vuotiaana ja julkaisi sen netissä pala palalta, aivan loppua lukuun ottamatta. 18-vuotiaana hän teki kahdesta kirjasta kuusinumeroisen sopimuksen HarperCollins-kustantamon kanssa. Jatko-osa on jo tekeillä.


Huokaus. Illallinen vampyyrin kanssa on kirja, josta kuulee ristiriitaisia mielipiteitä. Toiset rakastavat, toiset vihaavat. Kun jokin kirja jakaa mielipiteitä, minun on usein pakko lukea se jotta tiedän kummalla puolella olen ja kuten hieman arvelinkin, päädyin sille puolelle joka ei erityisemmin pitänyt lukemastaan. Luoja, kuuntelen tällä hetkellä tyhjänpäiväistä musiikkia, koska en halua yhdistää mitään hyvää kappaletta tähän kirjaan. (Pyrin aina valitsemaan hyvän kirjaa kuvaavan biisin arvostelun kirjoittamisen taustalle.)

Kaikki lähti liikkeelle Abigail Gibbsin netissä julkaisemasta tarinasta ja sen, samoin kuin kirjailija nuoruuden huomaa. Olen lukenut jonkin verran fanfictionia ja useaan otteeseen minulla oli sellainen tunne, kuin olisin lukenut kirjaa tietokoneen näytöltä. Illallinen vampyyrin kanssa ei vain tuntunut tarpeeksi hyvältä julkaistuksi materiaaliksi. Onnittelut kuitenkin Gibbsille, oman kirjan julkaisu nuorena on aina hieno asia.

Kirja on täynnä kliseitä ja kohtia jotka saivat minut pudistamaan päätäni a) noloudesta ja myötähäpeästä b) siitä etten uskonut mitä Gibbs minulle koitti selittää. Jo sivulla kaksitoista menin Goodreadsiin valittamaan epäuskottavuudesta. Violet on Lontoon keskustassa Trafalgarin aukiolla kello yksi yöllä ja päätyy vampyyrien hyökkäyksen ainoaksi todistajaksi. Anteeksi mitä? Trafalgarin aukio, Lontoon keskusta, autio? En niele tuota, ei noin keskeinen paikka suurkaupungissa ole tyhjä edes yöllä. Kyllä siitä edes joku auto ajaa ohi tai humalainen kävelee. Lisäksi Violet oli selvästi lähdössä jonnekin juhlimaan, joten luulisi muutamalla muullakin olevan samat suunnitelmat.

Toisen kerran minun teki mieli mojauttaa jotakin kun Violet, mokoma idiootti ei lähde juoksemaan karkuun, vampyyrien ja metsästäjien saapuessa paikalle. Haloo, edessäsi suoritetaan juuri joukkomurhaa!? Kuka tahansa tervejärkinen ihminen olisi lähtenyt lipettiin ja äkkiä. Lisäksi Violetilla on aikaa huomata vampyyrien vatsalihakset siinä vaiheessa kun hänen pitäisi juosta henkensä edestä. Sitten hän vielä paljastaa itsensä idioottimaisesti kun ei osaa olla hiljaa silloin kuin pitäisi.

Tämän kirjan maailmakaan ei vakuuttanut tippaakaan. Minä en uskonut sitä, mitä Gibbs minulle kertoi. Koko vampyyrit/pimeyden olennot/yhdeksän ulottuvuutta -kuvio ei vain toiminut minun kohdallaani. Minä en yksinkertaisesti uskonut sitä.

Kun luen hyvää kirjaa, jossa on taitavasti rakennettu maailma, luen silmät ymmyrkäisinä ja maailma tuntuu todelliselta. Minä uskon kirjan maailmaan sydämessäni. Abigail Gibbs ei onnistunut minun kohdallani tässä, vampyyrejä lukuunottamatta maailma tuntui aika irralliselta ja epäuskottavalta. Okei, vampyyrit elävät satojatuhansia vuosia ja Kasparkin on yli sata. No miksi hitossa hän sitten käyttäytyy kuin 6-vuotias jos ei saa mitä haluaa heti? Ja sama muiden aivokääpiöhahmojen kanssa, kaikki olivat laimeita ja käyttäytyivät mielivaltaisesti. Ainoa hiukankin täysjärkinen tuntui olevan Kasparin pikkuveli Cain ja arvatkaa mitä? Se vampyyri on oikeasti vasta 16-vuotias. Hah, ironia.

Ja jotta kaikesta saataisiin vielä kliseisempää, mukaan on vedetty myös Suuri ja Mahtava ennustus yhdeksästä pimeästä sankarittaresta. Yhtäkkiä tämä teiniromanssi onkin osa maailman kohtaloa. (Kuuletteko huokausteni kaiun?) Miksi. Ihmeessä. Tämäkin. Piti. Ottaa. Mukaan. Voi luoja, jos minun kohtaloni on Violetin käsissä, niin rukousten lukeminen on tarpeen. Lisäksi koko ennustus-kuvio tuntui täysin irralliselta. Yli puolet kirjasta on Violetin ja Kasparin suhteen setvimistä, torahampaita ja muuta. Sitten mukaan vedetään maailman kohtalo.

Sitten kirjassa on totaalisen puuduttavia politiikkaosioita. Ja kun tarkoitan puuduttavia, tarkoitan todella unettavia. Kaiken lisäksi minä yleensä pidän kirjoissa kohdista joissa rakennetaan mailmaa tai pohdiskellaan sen tilannetta. Ongelma oli vain se tosiseikka, etteivät vampyyrien ja ihmisten väliset ongelmat kiinnostaneet minua tippaakaan. Huijui, suuri sota tulossa. Huijui, neuvosto vaikeuksissa. *haukotus* Voidaanko vain hypätä tämän luvun yli?

Sitten meillä on Violet ja Kaspar. Violet on uppiniskainen ja hölösuinen sankaritar jolla ei ole itsesuojeluvaistoa. Okei, pidän yleensä omapäisisä ja rohkeista sankarittarista jotka uskaltavat pistää sankareille kampoihin, mutta pidän myös terveestä järjestä. Violet on uppiniskainen niin että saattaa itsensä aina vaaraan ja minun teki oikeasti mieleni takoa hänen päähänsä tervettä järkeä.

Ja totta kai meillä on ihana vampyyripoitsu Kaspar, jolla suoraan sanottuna viiraa päästä ja pahasti. Sitten meillä on romanssi.

Okei, viha-rakkaus -suhde on ihan jees, en vaadi, että päähenkilöt kaatuvat toistensa syliin välittömästi. Esimerkiksi Veronica Rossin Paljaan taivaan alla -kirjassa Aria ja Perry ovat aluksi vihollisia, mutta se ei estä Perryä käyttäytymästä jotenkin ihmismäisesti. Perry ei yritä pahoinpidellä tai raiskata Ariaa, vaikka ei tästä heti pidäkään. Aplodit sinne, Veronica Rossi on selviytynyt hienosti. Toisin kuin Abigail Gibbs.

Kasparin kieroutunutta luonnetta perustellaan traagisella äidin menetyksellä, mutta se ei ole mikään tekosyy. Ei ihmisen tarvitse olla enkeli tai entisellään rakkaan kuoleman jälkeen, mutta ei se ole tekosyy muuttua sekopääksi murhaaja-raiskaajaksi. Loppua kohti Kaspar on kuitenkin ah niin parantunut ja hänelle annetaan anteeksi. Voi kuinka traagista ja kaunista. (Kuuletteko sarkasmini?)

Lisäksi Kaspar on vampyyriprinssi eikä kykene ymmärtämään muiden ihmisten toiveita itsensä ohi. Koska hän on prinssi ja kruununperijä, hänen on saatava kaikki nythetioitisvälittömästi. Ah, haluan juoda Violetin verta joten annetaan mennä koska olen prinssi ja se kuuluu minulle. Voimmeko me vain heittää Kasparin kauas pois?

Se, että vampyyri kuvataan hirviönä, ei aiheuta minulle ongelmia. Niinhän kaikki vanhoina "ennen Twilightia aikoina" olikin. Se missä ongelma piilee on se tosiseikka, että hirviömäisyydestä tehdään hyväksyttävää juuri sillä tekosyyllä, että henkilö on vampyyri. Koska Kaspar on niin komea vampyyriprinssi, hän ei ole oksettava murhaaja, vaan kuuma mies. Miksi, oi miksi?

Tämän vuodatuksen jälkeen voidaankin sitten kysyä oliko kirjassa mitään hyvää. Minä en kauheasti kehumisen aihetta löytänyt, mutta ainakin kirja oli nopealukuinen eikä ollut silkkaa kidutusta. Paikoittain ihan viihdyttävä, mutten voi sanoa pitäneeni paljoakaan.

Illallinen vampyyrin kanssa aloittaa The Dark Heroine -sarjan ja toinen osa, Autumn Rose on jo ilmestynyt englanniksi. Kuinka pitkä sarjasta on tulossa, siitä minulla ei ole aavistustakaan, mutta tuskinpa jaksan lukea pidemmälle. Ehkä jos suomennetaan... (Heroine on muuten sankaritar eikä heroiini, kuten aluksi aivopierun vallassa ajattelin :D)

Arvosana:

Kirjabingossa Illallinen vampyyrin kanssa menee kohtaan kuuluu kirjasarjaan.



20 kommenttia:

  1. Tämä kirja tosiaan on jakanut mielipiteitä, mutta itse taidan kallistua siihen ryhmään, jonka mielestä kirja on hyvä. No minulla on kylläkin aika pienet vaatimuksen. Fantasiaa ja romantiikkaa, niin kunnon kirja on siinä, mutta täytyy kyllä myöntää, että pari kohtaa oli aika ärsyttävää. Inhoan itse sydämmeni pohjasta Violetia, juuri noiden samojen syiden takia. Olen myös samaa mieltä siitä, että Lontoossa oleva puisto ei vain voi olla autio. Hyvä kirja silti niin nuorelta, se täytyy sanoa.
    P.S Sain taas nauraa, kun mielipiteitäsi luin. Ihanan piristävää arvostelua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos :D Mielipideasoitahan nämä aina ovat, mitä toinen rakastaa, sitä toinen inhoaa. Kirjailijalle minäkin kyllä nostan hattua, oma kirja niin nuorena on kuitenkin hieno saavutus.

      Poista
  2. Olen täysin samaa mieltä kaikesta! Minusta tämä kirja ei millään ollut vain valmis tällaisenaan. Tämä oli niin levällään eikä editointia ollut tehty yhtään (tai ainakin tuntui siltä). Mikään ei minulla toiminut tämän kirjan suhteen enkä kyennyt näkemään mitään muuta kuin sekamelskaa karmeilla hahmoilla ja tuulesta temmattuja "juonikuvioita", joissa ei sittenkään ollut mitään järkeä.

    En voi oikeastaan muuta sanoa kuin että tämä ei ollut valmis. Kirja muistutti enemmänkin raakaversiota käsikirjoituksesta, johon oli koottu kaikki ideat sekalaiseen järjestykseen. Sitten mikä unohtui oli se ylimääräisen karsiminen, terävöittäminen ja oikean juonikaavion suunnittelu. Tämä oli juuri pelkkää fanfiction-materiaalia, joka oli vain printattu kirjaksi. Onnittelut kuitenkin Gibbsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tässä tuli selkeästi esille fanfictionin ongelmia. Kun tekstiä kirjoittaa ja julkaisee samaan aikaan ja pitkällä aikavälillä, lopputuloksesta tulee helposti aika rönsyilevä. Tästä olisi saanut paremman kun olisi hiukan suoraviivaistanut juonta.

      Poista
  3. En ole missään vaiheessa oikein innostunut tästä kirjasta, vaikka olen joitakin kehujakin kuullut. Kirja ei vain kuulosta yhtään minun jutultani ja taidan jättää edes kokeilematta. Arvosteluasi oli kuitenkin hauska lukea niin kuin jollakin kieroutuneella tavalla tällaisia joskus on. Huomaa, että kirja sai aikaan aika intohimoisen suhtautumisen, vaikka tunteesi olivatkin negatiivisia. Ihailen kuitenkin Gibbsiä siitä, että hän on saanut noin nuorena kirjoitetun kirjan julkaistua. Ehkäpä hän vielä kehittyy kirjailijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin pitkään jättää suosiolla lukematta, mutta päädyin lopulta tarttumaan tähän silkasta uteliaisuudesta. Ja, no jaa. Eipähän ainakaan kestänyt kauaa tämän kanssa, joten pääsen jatkamaan uusille poluille. :)

      Joko todella lyttääviä tai todella ylistäviä arvosteluita on hauska kirjoittaa ja tykkään lukea niitä myös itse. Tuntuu, että ihmisen sanainen arkku on luovimmillaan tunteiden ääripäiden kuvaamisessa. :D

      Poista
  4. Näiden mielipiteiden siivittämä on varmaan pakko etsiä tuo kirja jostain. Ajatus kuulostaa hyvältä, mutta ilmeisesti totetus ei niinkään. :D

    Kirjotat hyvin ja tätä arvostelua oli hauskaa lukea! Sulla on muutenkin ihana blogi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos ♥ Ihana kuulla, että sinulle on ollut tästä iloa! Etsi kirja ihmeessä käsiisi ja tule toki kertomaan mitä tykkäsit! :)

      Poista
  5. Oli erityisen virikistävää lukea tämänlainen purkaus! Piristi päivää oikein mainosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jollain muullakin on ollut minun lisäkseni hauskaa. :D Tätä oli ratkiriemukasta kirjoittaa koska sai päästää sellaiset määrät höyryjä ulos...

      Poista
  6. tää oli kiva postaus ! :) musta koko kirjan idea kuulosti jotenkin tyhmältä ja sen takia oon jättänyt lukematta ja tämän postauksen myötä ihan varmasti jää lukematta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Tämä kirja ei kyllä omaperäisyydellään huimaa, enkä voi sitä vilpittömästi suositella, mutta ovat ihmiset tästä toki pitäneetkin. Ei vain ollut minun kirjani tämä.

      Poista
  7. Miksi ->kaikkea<- vampyyri- aiheista kirjallisuutta ja tv-sarjojakin verrataan aina Twilightiin? Twilightissa ei ole edes vampyyreita -> pikemminkin keijuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Totta. Twilight vain oli niin iso juttu ja on vaikuttanut paljon vampyyrikirjallisuuteen, niin siitä tuo vertailu varmaan lähtee.

      Poista
  8. Ihana kirja eikä mun mielest mitää vikaa 400 sivulla vast menos ja oon lukenu valtavia määriä kirjoja, mutta tää oli vaan parhaimpia! Ymmärrän kyllä miks k16 mut en kyl oo nii vanha ja todellakin pidin kirjasta että terveisiä vaan sille joka tohon on ikärajan laittanu :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikäraja oli mustakin vähän hassu idea, vaikka tavallaan tajuan miksi. Kiva jos sinä tästä pidät, minä ja tämä kirja ei vaan tultu toimeen ;)

      Poista
  9. Tämä enemmänkin muistutti TVD:tä (vampyyrin päiväkirjoja) kuin Twilightiä koska 1. TVD eka osa ilmesty jo 1991 ja on vampyyriromantiikan alkioita ja Kasparin ja Violetin suhteet muistuttavat paljon Damonin ja Elenan suhteita. Mun mielipide on ett Illallisella vampyyrin kanssa on typerä parodia TVD:stä. Muuten kirja oli aika pervo ja hämmentävä + luin sen kun oli 13v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, TVD:hen tässä on varmasti myös paljon yhteyksiä. Minäkin olen sarjaa joskus lukenut, mutta siitä on jo niin monta vuotta, etten enää muista oikein mitää, joten kunnon vertaily on vaikeaa. Minäkään en tästä pitänyt.

      Poista
  10. Pieni juoni pajastus seuraavassa tekstissä...

    Otetaan huomioon kirjailijan nuori ikä ja kokemattomuus silloin kun tämä aloitti. Ei se ole mikään ihme, että joistain ihmisistä kirja on sekava. Minullakaan ei oikein omat tarinat aina ole järjestyksessä, mutta asia hieman selvenee toisessa osassa jonka luin englanniksi, että Violet ei ollut se joka aloitti tämän kaiken. Vaikka jo ensimmäisessä kirjassa sekin tuli selväksi.

    Tämä kirja ei selvästikkään ollut kaikkien suosikki, mutta mitä väliä?
    Pidin kirjailijan yrityksestä ja kirja oli omalle mielikuvitukselle hyvä pala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinä nautit lukemastasi! Kirjailijan nuori ikä on tosiaan hyvä muistaa ja minusta on edelleen hienoa, että hän on saanut kirjansa julkaistua. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan vain yksinkertaisesti pitänyt kirjasta, mutta mukava kuulla, että jollakin on ollut parempi onni tämän kanssa.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)