maanantai 14. heinäkuuta 2014

Jennifer E. Smith - This Is What Happy Looks Like

If fate sent you an email, would you answer?

It's June - seventeen-year-old Ellie O'Neill's least favourite time of year. Her tiny hometown is annually invaded by tourists, and now there's the added inconvenience of a film crew. Even the arrival of Hollywood heart-throb Graham Larkin doesn't help.

But there is something making Ellie happy. Ever since an email was accidentally sen to her, she's been corresponding with a mysterious stranger, the two of them sharing their hopes and fears. Their relationship is not without its secrets though - there's the truth about Ellie's past... and her pen pal's real identity. When they finally meet in person, things get much complicated. Can two people, worlds apart but brought together by chance, make it against the odds?

Argentiina hävisi maailmanmestaruuden. This is NOT what happy looks like. Ei minulla ole sinänsä mitään Saksaa vastaan, he ansaitsivat mestaruuden, mutta silti. Itseasiassa olen ihan iloinen ajatellessani Saksan voittoa, minusta tulee surullinen vasta kun ajattelen Argentiinan häviötä. Toisaalta juuri tässä on osa turnauksen hohdosta, vain yksi voittaa. Finaalissa on aina häviäjä. (Kamerat olisivat kuitenkin voineet keskittyä vielä enemmän iloitseviin saksalaisiin ja heidän lapsiinsa, kuin itkeviin argentiinalaisiin.)

No niin. Nyt ollan päästetty ulos pakolliset jalkapallohöyryt ja voidaan siirtyä asiaan. (Ja odotella vieroitusoireiden iskemistä... Mitä nyt tehdään iltaisin?)

Jennifer E. Smith on minulle tuttu hänen suomennetusta romaanistaan Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea. Rakastan tuota kirjaa sen suloisen ja siirappisen juonen takia, joka ei kuitenkaan etene äklöttäviin mittoihin. Olenkin jo pitkään halunnut lukea Smithin muita teoksia ja pari päivää sitten en voinut enää estää itseäni ostamasta tätä kirjaa jota olen tiiraillut kuukausia Akateemisessa. This Is What Happy Looks Like olikin juuri sitä mitä odotinkin, suloinen kesäkirja joka saa ajattelemaan sateenkaaria, hiekkarantoja ja yksisarvisia.

Teinitähti Graham Larkin lähtettää vahingossa sähköpostin väärään osoitteeseen. Ellie O'Neill, jolle viesti päätyy, vastaa siihen ja eri mailmoissa elävien nuorten välille syntyy tiivis kirjeenvaihto. He keskustelevat kaikesta maan ja taivaan välillä, vaikkeivat tiedä edes toistensa etunimiä. Sitten Grahamin uusinta elokuvaa aletaan kuvata Ellien kotikaupungissa ja heidän on aika tavata. Grahamin mukana saapuvat kuitenkin myös paparazzit ja Elliellä on syynsä vältellä julkisuutta.

This Is What Happy Looks Like on kirja jonka kanssa kävin läpi niin monia tunteita. Päällimäisenä tietenkin onnellinen huokailu ja haikailu, ärtymys ja myötätunto. Kun Graham ja Ellie tuijottelivat auringonlaskua silmistäni syöksyi sarjakuvamaisesti sydämiä ja kun heillä oli ongelmia, halusin mojauttaa jotakin. Joissain kirjoissa rypyt rakkaudessa täyttävät minut kyynelillä ja tuskalla, joissain kirjoissa haluaisin heidän vain setvivän ongelmansa. This Is What Happy Looks Like tipahti jälkimmäisiin, sillä halusin noiden kahden vain kahlailevan rantavedessä ja etsivän sateenkaaria.

Graham (Olenko muuten ainoa, joka alkaa ajatella paahtoleipää nimen kuullessaan?) Larkin on hahmo jonka tulen varmaankin muistamaan pitkään ihan siitä syystä, että symppasin häntä niin paljon. Grahamista tuli filmitähti puolivahingossa, hän ei koskaan haaveillut tähteydestä ja näyttelemisen yhdessä elokuvassa piti olla vain hauska kokemus. Toisin kuitenkin kävi. Grahamista tuli kaikkien Amerikan teinityttöjen unelmien kohde ja hänen entinen elämänsä oli mennyttä. Nyt hän joutuu sietämään paparazzeja, on etääntynyt kaikista ystävistään ja jopa vanhemmistaan. Viestittely Ellien kanssa antaa hänelle mahdollisuuden normaaliin keskusteluun ja yhden ihmisen joka pitää hänestä vain hänen itsensä vuoksi. Minun kävi Grahamia sääliksi niin kovin, kovin paljon. Hänen osuuksistaan kirjassa tulee niin selvästi esille, kuinka hän haluaisi välillä vain elää normaalia elämää. Ei ole helppoa kun tunnistetaan joka paikassa ja jopa omat vanhemmat kohtelevat eri lailla kuin ennen. Graham on kuitenkin vasta seitsemäntoista. Hän on myös kaikesta julkisuudesta huolimatta onnistunut pitämään jalat maassa ja on yksinkertaisesti suloinen ja ystävällinen. Jos joku kaataa karkkihyllyn kaupassa, Graham on se, joka jää auttamaan.

Elliestä en taas pitänyt niin paljon. Hänellä on hyvät syynsä haluta pysyä erossa julkisuudesta, mutta kaikki se Grahamin välttely kirjan keskivaiheilla ja asian ongelmoiminen joka luvussa kävi paikoittain hermoilleni. Minun teki mieli välillä kurottua kirjaan ja ravistella Ellietä hiukan. Toisaalta Ellien tunteisiin paparazzien kärkkyessä kannoilla on hyvin helppo samaistua. Hän pitää aidosti Grahamista, mutta julkisuus on kova paikka. Luultavasti olin vain vihainen Ellielle aina kun Graham oli hänen vuokseen surullinen, sillä [lukekaa edellinen kappale].

Pidin kirjassa erityisesti siitä, kuinka siinä otettiin esiin julkisuus ja sen tuomat vaikeudet. Leffastaran elämä ei ole ruusuilla tanssimista ja juorulehdistö on oikeasti helvetillinen vaiva. Graham ja Ellie joutuvat pohtimaan suhdettaa myös siltä kannalta mitä sen paljastuminen merkitsee kummallekin. Eikä kahden teinin oikeasti tarvitsisi miettiä tuollaista. Argh, joka kerta kun paparazzit ilmestyivät kuin tyhjästä pilaamaan kaiken halusin lyödä jotakuta. (Kiitoksia vain, Graham.)

Jennifer E. Smith ottaakin esiin myös romanssin ulkopuolisia kuvioita, eikä koko kirja keskity vain Ellien ja Grahamin suhteen etenemiseen, vaikka se onkin pääroolissa. Smith osaa tässäkin asiansa, hän osaa kirjoittaa samaan aikaan tajuttoman suloisen kirjan, joka ei kuitenkaan saa lukijaa oksentamaan liiasta sokerista.

This Is What Happy Looks Like muistuttaa tyyliltään Tilastollista todennäköisyyttä kohdata se ainoa oikea, mutta jotenkin en rakastanut kirjaa aivan niin paljon kuin edellä mainittua. Tunteet ovat ennalta-arvaamattomia (ja kyllä, puhun edelleen kirjoista), eikä tällä kirjalla ollut minuun aivan samanalaista vaikutusta kuin tuolla Smithin tunnetuimmalla kirjalla. This Is What Happy Looks Like oli kuitenkin täydellistä kesälukemista ja aion tutustua Smithin kirjoihin jatkossakin.

Arvosana: ♣♣♣

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)