maanantai 7. heinäkuuta 2014

Laini Taylor - Karou, savun tytär

Karou-trilogia, #1

Kuka Karou on? Miksi hänellä on hamsatatuoinnit kämmenissään? Miksi hänestä tuntuu, että jossakin on toinen elämä, jota hänen kuuluisi elää?

Karou opiskelee Prahan taidelukiossa ja hengaa kahviloissa kuten kuka tahansa nuori. Mutta Karou ei ole tavallinen tyttö. Hän osaa puhua 20 kieltä ja on loistava piirtäjä, jonka luonnoslehtiöt ovat täynnä hirviöiden kuvia. Muut eivät tiedä, että kimeerit ovat oikeasti Karoun ystäviä: Issa, joka on käärme vyötäisistä alaspäin ja nainen vyötäisistä ylöspäin; Yasri, jolla on papukaijan nokka ja ihmisen silmät. Ja Brimstone, oinaansarvinen toivomuskauppias, jonka salaperäinen firma on Karoun koti. Ihmeellistä kyllä, ihmiset näyttävät kimeerien silmissä vajavaisilta, sillä tavallinen keho ilman muilta lajeilta lainattuja osia on heidän mielestään hukattu mahdollisuus.

Karou auttaa Brimstonea ja käy salaisilla matkoilla ympäri maailmaa. Yhdellä näistä matkoista Karou kohtaa Akivan, enkelin. Akivan on tarkoitus surmata Karou, joka kuitenkin pääsee pakoon. Akiva lähtee etsimään häntä ja huomaa pian rakastuneensa palavasti.

Yllätyksellinen tarina suuresta rakkaudesta, kohtalosta, toivosta ja toiveista, itsensä etsimisestä, rinnakkaismaailmoista ja ikiaikaisesta sodasta enkelien ja hirviöiden välillä.

Olen lukenut Karou, savun tytär -kirjan muutama vuosi sitten, samoin kuin jatko-osan, Aika taistelun ja tähtivalon. Muistan pitäneeni niistä melkoisen paljon ja kun viimeinen osa on nyt ilmestynyt englanniksi päätin lukea kaksi ensimmäistä osaa uudestaan. Lisäksi Nina Mari kehuu sarjaa jokaisessa käänteessä ja on koko ajan lisännyt minunkin intoani sarjan päätöksen suhteen. Saa nähdä jaksanko odotella viimeisen osan suomennosta vai pitääkö siinä vaiheessa vaihtaa alkuperäiskielelle. (Olen myös kuullut, ettei suomennos aivan tee oikeutta Taylorin kielelle.)

Olin unohtanut kuinka koukuttava Karou, savun tytär olikaan. Se oikeasti liimautuu näppeihin ja lukemisen lopettaminen on työn ja tuskan takana. (Ja minä sentään tiesin mitä tulee tapahtumaan.) Luinkin kirjan yhdessä päivässä ja aion jatkaa suoraan toiseen osaan.

Idea kirjassa on todella omaperäinen ja kiinnostava. Enkelit eivät ole uusi juttu nuortenkirjallisuudessa, mutta kimeerit ovatkin sitten jotain täysin erilaista. He ovat rotu, joilla ihmisruumiiseen yhdistyy eläinten osia, päästä voivat kasvaa sarvet ja jalat muuttua antiloopin kavioiksi. Töksäytettynä ajatus saattaa tuntua todella kummalliselta, mutta kirjassa kimeerit ovat persoonia, eivät hirviöitä. Ja sitäpaitsi, onhan enkeleilläkin siivet?

Kimeerien lisäksi kirjassa on todella kiehtovia elementtejä Brimstonen toivomuskaupan kautta. Brimstone on Karoun kasvatti-isä, kimeeri joka ottaa vastaan ihmisten ja eläinten hampaita ja antaa vastineeksi toivomuksia. Karou on kasvanut pienten toiveiden kanssa, hän on toivonut itselleen sinisen tukan ja jokaisena syntymäpäivänään hän saa lahjaksi uuden kielen. Minusta koko toivomus-kuvio oli uskomattoman kiehtova, etenkin kun siihen päästään syvemmälle kirjan loppupuolella.

Myös kirjan toivomuskaupan ulkopuolinen miljöö on kiehtova. Praha on kaupunki jota harvemmin näkee nuortenkirjallisuudessa, kaikki kun tuntuu pyörivän aina Amerikan ympärillä. Taas yksi piristävä ja tuoreempi elementti, joita onkin kirjassa paljon.

Karou on kiinnostava päähenkilö ja muuttuu yhä kiinnostavammaksi kun loppua kohti päästään. Hän ei ole avuton tyttönen jonka maailma kääntyy päälaelleen ihanan enkelipojun saapuessa. Ei, Karou on ensinnäkin elänyt koko elämänsä kimeerien parissa eikä yliluonnollinen ole hänelle uutta. Lisäksi hän on saanut koulutusta taistelulajeissa ja joutunut käyttämään sitä juostessaan Brimstonen asioilla ympäri maailmaa. Kirjassa onkin muutama kohta, missä minun teki mieli taputtaa sankarittarellemme joka osaa huolehtia itsestään.

Romanssi etenee kirjassa todella nopeasti, mutta ei siitä loppuun päästyä voi oikein nipottaakaan ja kohtalonomainen rakkaus tuntuu oikealta. Karoun ja Akivan välillä on niin paljon muutakin kuin äkkiä leimahtava romanssi enkelin ja teinitytön välillä.

Kirjan loppu onkin se, mikä erottaa sen massasta ja tekee kirjan alkupuolesta paremman. Karoun hahmosta tulee syvempi ja romanssi saa merkitystä. Muistan suhtautuneeni ensimmäisellä lukukerralla siihen ristiriitaisemmin, en ollut varma pidinkö siitä vai en. Toisella lukukerralla se oli mielestäni kirjan parasta antia. Se muuttaa esimerkiksi muuten melko tavallisen ensisilmäyksellä rakastumisen joksikin aivan muuksi.

Karou, savun tytär oli sitä mitä odotinkin, erittäin hyvä. En kuitenkaan rakastunut kirjaan täydellisesti, enkä usko, että tulen koskaan. Se ei kerro kirjan tasosta mitään, mutta joistain kirjoista vain tulee itselle mittaamattoman tärkeitä arvosteluasteikosta riippumatta. Jotkut kirjat astelevat suoraan sydämeen. Karou, savun tytär ei ollut sitä minulle, mutta nautin kirjan lukemisesta suuresti.

Arvosana: ♣♣♣♣

6 kommenttia:

  1. Kenties tämä trilogia ei ole täydellinen, mutta minulle ehkä rakkain viime vuosina löytämäni aarre! Olen niin häkeltynyt ja rakastunut kaikkeen tuohon Laini Taylorin luomaan upeuteen. Ja suosittelen ehdottomasti lukemaan englanniksi nämä kirjat, sillä vasta silloin Taylorin kieli tulee esille kaikessa hienoudessaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein viimeisestä osasta hankintaehdotuksen kirjastoon, toivottavasti toteutuu ja pääsen lukemaan lopun alkukielellä. :)

      Poista
  2. Sain ostettua kympillä omaan hyllyyn ja toinen osa on lainassa (kolmatta kuukautta). Toivon mukaan saisi pian luettua ekan uusiksi ja päästä viimeisessä eteenpäin. Tämä on erittäin hyvä kirja. Ihanan persoonallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei paha hinta :D Tämä on hyvä kirja, toivottavasti pääset pian käsiksi toiseen osaan!

      Poista
  3. Aion lukea tämän syksyn aikana. Jatkokin odottaa, mutta kolmas osa pitää tilata eng.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen osa on minullakin lukematta kun en ole jaksanut enkuksi hommata...

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)