keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Robert Galbraith - Käen kutsu

Cormoran Strike, #1

Kun kaunis, ongelmien piinaama mallityttö putoaa lumen peittämältä parvekkeelta Mayfairissa, kaikki viittaa itsemurhaan. Veljellä on kuitenkin epäilyksensä, ja hän palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimaan tapausta. Strike on Afganistanin sodan sekä ruumiillisesti että henkisesti rampauttama veteraani, joka kamppailee saadakseen otteen elämästään. Uusi tapaus turvaa hänen taloudellisen toimeentulonsa, mutta vaatii myös veronsa: mitä syvemmälle Strike sukeltaa nuoren mallin mutkikkaaseen maailmaan, sitä synkemmäksi se paljastuu - ja sitä lähemmäs vaaraa hän itse joutuu…

Kiehtova, hienostunut mysteeri, jonka taustana on Lontoo, Mayfairin hiljaisilta kaduilta East Endin pimeisiin pubeihin ja Sohon vilinään. Käen kutsu on J.K. Rowlingin ylistetty, ensimmäinen Galbraith-salanimellä julkaistu dekkari.


Aluksi voin kertoa niille jotka eivät sitä vielä tiedä, että olen suuri Harry Potter -fani. Pottereilla on ollut valtava vaikutus minuun, rakastan niitä täydestä sydämestäni ja J.K. Rowling tulee varmasti aina olemaan jonkin sortin kuningatar silmissäni. Enkä silti ennen Käen kutsua ollut lukenut yhtään hänen uudempaa, ei-Potteria teostaan. Häpeäisit, Kirjaneito.

Paikka vapaana, Rowlingin ensimmäinen Potterien jälkeen julkaistu teos ilmestyi jo 2012 enkä ole vieläkään lukenut sitä. Käen kutsukin ilmestyi viime vuonna. Vähän aikaa sitten havahduin siihen, että näitä Galbraithin nimellä julkaistuja dekkareita on juuri ilmestynyt toinenkin ja Silkkiäistoukan suomenkielisen laitoksenkin pitäisi ilmestyä elokuussa. Silloin päätin tarttua härkää sarvista ja lukea viimein Käen kutsun.

Robert Galbraith on salanimi, jonka J.K. Rowling loi halutessaan julkaista kirjan ilman valtavia ennakko-odotuksia ja paineita. Salaisuus ei kuitenkaan pysynyt kätköissä muutamaa kuukautta kauempaa ja Käen kutsun myynti nousi heti pilviin. Olihan kirjalla pyyhkinyt hyvin ennen sitäkin, mutta henkilökohtaisesti en usko, että siitä olisi tullut aivan samanlaista ilmiötä ilman Rowlingin nimeä. Minäkään en sitä luultavasti olisi tullut lukeneeksi. Tämän kirjan jälkeen aion kuitenkin lukea kaikki tulevatkin Cormoran Striket, Rowling osaa myös dekkarin kirjoittamisen taidon.

Kun tartui Käen kutsuun, en ollut lukenut dekkaria pitkään aikaan. En oikeastaan lue kauheasti kyseisen genren kirjoja Agatha Christietä lukuun ottamatta, sillä huolimatta kaikesta fantasiasta ja scifistä jota ahdan kitaani, juuri dekkarit saavat minut menettämään yöuneni. En minä pelkää demonien, vampyyrien tai ihmissusien hyökkäystä, mielipuoli murhaaja tuntuu paljon todennäköisemmältä. Onneksi Käen kutsu ei ole sen tyylin dekkari jossa murhaaja jahtaa joka hetki myös etsivää ja joudun aina pelkäämään hyökkäystä kun päähenkilö tutkii vanhoja kellareita. Ei, Käen kutsu on lähempänä Christien tyyliä, rikoksen ratkaisu koostuu etupäässä ihmisten haastatteluista ja johtolangoista. En siis nähnyt painajaisia.

Sen sijaan sain muistutuksen, kuinka hauskaa dekkarin lukeminen voi olla. Minä olen niitä lukijoita, jotka rakentavat koko ajan huimia teorioita päässään ja koittavat ottaa selvää sotkuisesta johtolankojen, alibien ja motiivien vyyhdistä. Tavalliseen tapaan arvasin monia pikkuseikkoja, mutta kokonaisuus jäi hämäräksi ja murhaajakin tuli aika puun takaa. Eikä se, etten ikinä onnistu arvaamaan murhaajaa, latista mitään lukukokemusta. Pienten juttujen huomaaminen vakuuttaa minut nerokkuudestani (Hah, hah) ja se, etten tajua kaikkea, tekee kirjasta vain paremman.

Kirjan päähenkilö, yksityisetsivä Cormoran Strike on jalkapuoli Afganistanin sodan veteraani, jonka elämä on rahatilanteesta ihmissuhteisiin melkoisen rempallaan. Käen kutsu ei keskitykään pelkästään rikoksen ratkaisemiseen, vaan myös Striken henkilökohtainen elämä tulee tapauksen aikana esille. Strike ei myöskään ole se kaikista tavallisin salapoliisi, mutta Rowlingilla on taito luoda eläviä hahmoja ja Strike tuntuu hyvin todelliselta henkilöltä.

Kirjan toinen päähenkilö on Robin Ellacott, nuori ja vastakihlautunut nainen, joka päätyy välitystoimiston kautta Striken sihteeriksi. Robin on monessa suhteessa Striken vastakohta, mutta teräväpäinen neito josta tulee nopeasti korvaamaton apun Striken tutkimuksiin. Heidän toverillista suhdettaan on hauska seurata ja kirjan parissa saa myöskin nauraa.

Kuten sanottua, Käen kutsu aloittaa Cormoran Strike -dekkarisarjan. Odotankin innolla millaisia tapauksia Strike ja Robin päätyvät vielä ratkaisemaan, he ovat kaksikko joiden seurassa tulen varmasti viihtymään.

Käen kutsu ei kuitenkaan ole uusi Harry Potter, niin kuin ei ollut Paikka vapaanakaan. J.K. Rowling osoittaa kuitenkin olevansa erinomainen kirjailija, hänen tekstiään on ilo lukea. Jos siis odotat lisää Tylypahkan taikaa, ei kannata vaivautua. Jos haluat lukea hyvin kirjoitetun, kiinnostavan dekkarin hienoilla henkilöillä, suosittelen kokeilemaan.

Arvosana: ♣♣♣♣

Kirjabingossa Käen kutsu menee kohtaan dekkari.



12 kommenttia:

  1. Pidin tässä kirjassa erityisesti Robinista. Toivon, että häntä on enemmän seuraavassa osassa, sillä Käen kutsussa häntä oli harmittavan vähän lupaavan alun jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Robinista paljon. Itse uskon, että pääosa tulee edelleen olemaan Strikessa, mutta toivottavasti Robinillakin on osansa.

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä kirjasta kovasti. Ja onneksi tässä ei haikailtu Potterien perään, vaan oltiin ihan reilusti dekkarilinjalla. Pituutta olisi voinut vähän lyhentää, minusta juoni ei olisi siitä paljon kärsinyt. :) Mutta ehdottomasti aion lukea seuraavankin osan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei tästä mittaa ainakaan puuttumaan jäänyt. :D Toisaalta kaikki soljui yhteen aika saumattomasti, eikä pitkästymisestä ollut pelkoa, joten en minä hirveästi karsimaankaan lähtisi. Onneksi seuraavaa osaa ei tarvitse odottaa kauaa!

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä! Tarkoituksena olisi tutustua tähän kesän aikana... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tämä olikin! Suosittelen lämpimästi, dekkarit ovat yleensäkin oivaa kesälukemista. :)

      Poista
  4. Suurin osa on ylistänyt tätä kirjaa, mutta minun piti kamppailla tämä läpi. Kirja eteni aivan liian hitaasti minun makuuni, enkä voinut samaistua kehenkään kirjan henkilöistä. Minusta murha mysteerikin oli aika tylsä, ja vasta lopussa alkoi oikeasti valjeta asioita. En ole lukenut vielä Paikka Vapaana- kirjaa, mutta en tiedä olisiko sekään sitten minun tyylini. Mulla oli hirveäit ennakkoluulot ehkä parisen vuotta sitten Pottereita kohtaan (olin nähnyt vain satunnaisia pätkiä elokuvista), mutta yleissivistyksen vuoksi panin toimeksi noin vuosi sitten ja luin Viisasten kiven - ja rakastuin. Nyt säästelen Kuoleman varjeluksia parin viikon päähän lomalukemiseksi, enkä malta odottaa! Leffat ovat edelleen mielestäni jotenkin tylsiä, enkä syty niille yhtään. En vain tajua miten yksi kirjailija voi kirjottaa niin upean sarjan ja sitten (minun mielestäni) hyvin pitkäveteisin ja tympeän kirjan. Olen ihmeen kaupalla säilynyt spoilereilta, enkä oikeasti tiedä mitä Kuoleman varjeluksissa tapahtuu. Jännityksellä odotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat aina mielipideasioita, hauskaa kuulla toisenlainen näkökanta! Kirjassa oli myös minun mielestäni ei niin kiinnostavia kohtia, mutta kokonaisuudesta pidin kovasti. Paikka vapaana on minultakin lukematta.

      Pottereista sen sijaan olen samaa mieltä! :D (Minä tosin pidän yleisesti leffoistakin, vaikkeivat ne kirjoille pärjääkään.) Kuoleman varjelukset on loistava päätös sarjalle, ah kun pääsisin itsekin lukemaan sen ensimmäistä kertaa! Onnittelut upeasta spoilereiden välttelystä. ;)

      Poista
    2. Paikka vapaana lukemisen jälkeen en enää pelkää tarttua Rowlingiin, sillä tiedän (kopkokpkop) etten tule pettymään :) Tämäkin yllättäen löytyy huiman korkeasta kesälukemispinosta ;D

      Poista
    3. Paikka vapaana pitäisi kyllä lukea pikapuoliin. En usko, että tulet pettymään tähänkään! :)

      Poista
  5. J. K. Rowling taitaa kirjoittamisen. Piste.
    En voi ymmärtää, miten hän osuukin aina napakymppiin! Harry Potterit=yliluonnollisen nautinnollinen, maaginen sekä rakastettava lukukokemus–
    Paikka vapaana–huih mikä kirja!
    Ja Käen kutsu.
    Tämä on yksi parhaista lukemistani dekkareista sitten Agatha Christien Askel tyhjyyteen ja
    Kuolema Niilillä.
    Aion rynnätä ostamaan heti kun vain saan tilaisuuden Silkkiästoukan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rowling todellakin tietää mitä tekee kun kirjoittamisesta puhutaan. Dekkareiden saralta Cormoran Strike on minunkin suosikkejani! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)