tiistai 29. heinäkuuta 2014

Victoria Schwab - The Archived

The Archived, #1

Imagine a place where the dead rest on shelves like books.

Each body has a story to tell, a life seen in pictures that only Librarians can read. The dead are called Histories, and the vast realm in which they rest is the Archive.

Da first brought Mackenzie Bishop here four years ago, when she was twelve years old, frightened but determined to prove herself. Now Da is dead, and Mac has grown into what he once was, a ruthless Keeper, tasked with stopping often—violent Histories from waking up and getting out. Because of her job, she lies to the people she loves, and she knows fear for what it is: a useful tool for staying alive.

Being a Keeper isn’t just dangerous—it’s a constant reminder of those Mac has lost. Da’s death was hard enough, but now her little brother is gone too. Mac starts to wonder about the boundary between living and dying, sleeping and waking. In the Archive, the dead must never be disturbed. And yet, someone is deliberately altering Histories, erasing essential chapters. Unless Mac can piece together what remains, the Archive itself might crumble and fall.

In this haunting, richly imagined novel, Victoria Schwab reveals the thin lines between past and present, love and pain, trust and deceit, unbearable loss and hard-won redemption.


Tiedän, toissapäivänä pohdiskelin päättämättömänä luettavaa, kysyin mielipidettänne ja nyt olen lukenut jotain aivan muuta. (Mutta koska olen suuri ja mahtava diktaattori en välitä.) Ei vaan, Unwind on kyllä aloitettu, mutta The Archived saapui noudettavaksi kirjastosta jonne jäin pitämään sadetta (oli aivan järkyttävä ukkosmyrsky jonka keskelle tietenkin osuin pyörällä...), ehdin lukea kolmisenkymmentä sivua ja jäin koukkuun. Luen Unwindin kyllä, kunhan ensin urakoin vielä tämän sarjan toisen osan heti perään. Sen verran loistava The Archived nimittäin oli.

Mackenzie Bishop elää kaksoiselämää. Tavallisessa maailmassa hän elää salaisuuksia piilotellen ja valehtelee, kun ei muutakaan voi. Tavallisessa maailmassa hän on juuri muuttanut uuteen taloon, entiseen hotelliin jonka alakertaan hänen perheensä on avaamassa kahvilaa. Tavallisessa maailmassa hän vanhempineen koettaa rakentaa uudelleen elämänsä pirstoutuneita perustuksia perheen nuorimmaisen, Benin kuoleman jälkeen. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki.

Kuoleman jälkeen jokaisesta ihmisestä jää jäljelle historia, kopio ruumiista kaikkine muistoineen. Nuo kopiot on varastoitu Arkistoon ja vain kirjastonhoitajat osaavat lukea heidän muistojaan. Kuolleet, historiat, nukkuvat Arkiston kätköissä, mutta heräävät aina silloin tällöin. Mac on Vartija, jonka tehtävä on saattaa heidät takaisin, sillä jos kuolleet pääsevät arkistoon linkittyneestä käytäväverkostosta ulkomaailmaan, seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Vartijana toimiminen on vaarallista, mutta nyt Macin on vielä selvittävä veljensä kuolemasta. Mac tietää veljensä historian olevan Arkistossa, mutta kuolleita ei saa herättää, ei missään tapauksessa. Ei vaikka tämä olisi kuinka rakas. Samaan aikaan heränneitä historioita alkaa kuitenkin olla yhä enemmän ja joku on poistanut osia heidän muistoistaan. Entä mitä on tapahtunut Coronadossa, Macin perheen uudessa kodissa, viisikymmentä vuotta sitten? Ja miten Macin tulisi suhtautua Wesleyyn, uuteen tuttavuuteen, ainoaan ihmiseen, jolle hänen ei tarvitse valehdella todellisesta elämästään?

Vau. Antakaahan kun vedän syvään henkeä. Vau. The Archived oli aivan uskomattoman kiehtova ja todella loistava kirja, joka vei mukanaan. Onneksi sarjan toinen osa, The Unbound saapui noudettavaksi samaan aikaan ja pääsen jatkamaan tarinaa heti perään. (Ja myönnetään, että olen lueskellut muutaman lauseen aina tässä kirjoittamisen keskellä... Heehohe.)

Alunperin kuulin kirjasta jostakin kirjavlogista ja koska idea kuulosti todella kiehtovalta, tein kirjasta hankintaehdotuksen kirjastoon. Olen niin iloinen, että se hyväksyttiin, sillä The Archived todella on kaiken hypetyksensä arvoinen. Ja luottakaa minuun, jos kirjan idea tuntuu teistä jo tämän perusteella kiehtovalta, ette ole nähneet vielä puoliakaan. Luin kirjaa välillä suu auki ja silmät säihkyen, melkeinpä hyperventiloiden kaikista uusista tiedonmurusista. Halusin ja haluan tietää kaiken Arkistoiden upeasta maailmasta. Ja jokainen tiedonmurunen sai minut huumaantumaan maailmasta vieläkin enemmän. Vastaan ei tullut yhtään yksityiskohtaa, josta en olisi pitänyt ja maailma tuntui minusta todella johdonmukaisesti ja taidokkaasti rakennetulta.

Maailman ja sen pienten yksityiskohtien keskus on Arkisto, jota rakastin. Vaikka paikkaan onkin Arkistoitu kuolleita kirjojen sijasta, Arkistosta huokuu hyvin kirjastomainen tunnelma. Jokainen kuollut on oma historiansa, oma tarinansa ja heidät on varastoitu nimikoituihin hyllyihin. Arkistossa asuvat ja työskentelevät kirjastonhoitajat ja siellä pitää olla hiljaa. Käsitätte varmaankin, mitä tarkoitan? Arkistojen lisäksi meillä Kapeikko (The Narrows), välitila Arkistojen ja ulkopuolen välissä. Kapeikko on käytävien sokkelo, joka on täynnä ovia. Osa ovista johtaa Arkistoon, osa ulos ja osa palauttaa heränneet historiat Arkistoihin. Ovista pääsee vain avaimilla, jollainen Macillakin on. Historiat harhailevat käytävillä, etsien tietä ulos. Ja heidän tiensä ulos on Vartija, tai oikeammin hänen avaimensa, jonka saadakseen he ovat valmiita mihin vain. Minusta Kapeikkokin oli jotain uskomattoman kiinnostavaa. Oi kyllä aivan kaikelle. Olen vieläkin aivan sekaisen tämän kirjan maailmasta.

The Archivedin juoni ei päästä otteestaan, kun siihen kerran pääsee kiinni. Arkistoissa muhii vaara ja Mackenzie koettaa selvittää mysteeriä. Minä luin kirjaa välillä kuin dekkaria, yritin arvailla pahista ja ratkoa Conoradossa muhivaa salaisuutta. (Aavistukseni olivat oikeassa suunnassa...) Loppua kohti jännitys vain lisääntyi ja huomasin oikeasti pelkääväni kuollakseni niin Macin kuin Wesleynkin puolesta. Pahis on nimittäin ainakin minusta aika helvetin pelottava ja pelkään hänen palaavan toiseen osaan.

Pidin Macista päähenkilönä todella paljon. Hän ei ole uusavuton, vaan kykenee puolustamaan itse itseään, mutta tekee myös virheitä. Hänelle voisikin antaa saman neuvon kuin suurimmalle osalle päähenkilöistä: "Puhu. Kerro kaikki. Muuten ei hyvää seuraa." Minun kävi myös Macia todella paljon sääliksi. Minulla on samanikäinen pikkusisko, kun Macin veli oli kuollessan ja pystyin sitä kautta samaistumaan hänen tunteisiinsa todella paljon. The Archived olikin välillä todella synkkä, kun Mac koettaa selvitä veljensä menetyksestä. Lisäksi salaisuudet ovat ainaisena taakkana hänen yllään ja ymmärsin todella hänen satunnaiset haaveensa tavallisesta elämästä.

Kirjassa on myös romanssinpoikanen, mutta se ei todellakaan ole etualalla, eikä edes suoraviivaisimmasta päästä. Keskivaiheilla ehdin jo pelätä kolmiodraamaakin, mutta lopun juonenkäänteet pelastivat. Sanotaan vain seuraavaa: Wesley Ayers on uusi rakkauteni.

The Archived ei ole myöskään sarjan aloitusosa missään perinteisessä mielessä. Tässä ei vedetä suuria suuntaviivoja koko sarjan päätöstä ajatellen, vaan kirja on melko itsenäinen. Mackenziellä ei ole kosmista tehtävää, hän on vain yksi Vartija muiden joukossa ja työ on hänelle arkipäivää. Tavallaan The Archived olisi voinut jäädä myös yksittäiseksi kirjaksi, mutta otan jatkon mielelläni. Macin tarina ei ole vielä ohi ja maltan tuskin odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Jos tämä vuodatus ei teitä ole vakuuttanut, olen tehnyt kaiken voitavissa olevan. Ne, jotka kuitenkin vakuuttuivat, menkää etsimään tämä käsiinne jos suinkin voitte. The Archived oli loistava kirja, joka täytti kaikki odotukseni. Maailma, juoni, hahmot, loppu, idea - kaikki oli loistavaa. Taidan tästä siirtyä suoraan toisen osan pariin.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

8 kommenttia:

  1. Selitetäänkö kirjassa myös se miksi näitä historioita on ja miksi he haluavat pois lokeroistaan, vai onko se vain niin ihmeellinen. että pitää odottaa jatko-osien kertovan lisää? :D

    VastaaPoista
  2. Oon ollut jo jonkin aikaa kiinostunut tästä sarjasta ! En vain oo saanu aikaiseksi ostaa tätä ensimmäistä kirjaa, mut ehkä muistan ensi kerralla kuin teen ostoksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, tämä oli loistavaa luettavaa! :)

      Poista
  3. Ei kai tämä syönyt kommenttiani? No höh, Blogger on tehnyt viime aikoina niin aika usein enkä silti ikinä muista varmuuden vuoksi kopioida kommenttejani vaan joudun kirjoittamaan uudestaan.

    Tämä oli yksi kirjoista, jotka ostin syntymäpäivälahjarahoilla ja olin varsin tyytyväinen valintaani. Tunnelma oli varsin karmiva ja salaperäinen, ja kirja oli erilainen kuin muut lukemani YA-kirjat. Haluaisin niin lukea The Unboundinkin, mutta en ole vielä raaskinut hankkia sitä itselleni. Lisäksi tämä on yksi kauneimpia ikinä näkemiäni kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei syönyt ainakaan tällä viimeisellä kerralla, tuttu tilanne täälläkin kyllä. ;)

      Hauska kuulla, että sinäkin pidit tästä! Oletko blogannut kirjasta? (Jos olet, se on mennyt minulta kokonaan ohi...) Tunnelma oli minustakin yksi kirjan vahvuuksista, se oli melkoisen karmiva ja ihanan mystinen. Ah, en olisi halunnut päästää irti... Kannesta puhumattakaan, kuten sanoit, The Archived on yksi kauneimmista. The Unbound oli myöskin ihanaa luettavaa suosittelen hankkimaan senkin!

      Poista
    2. Joo olen täällä: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/victoria-schwab-archived.html
      Minultakin meinasi jäädä huomaamatta tämä bloggauksesi, koska olen viime viikkoina lukenut blogeja aika huonosti, mutta kävin vakoilemassa Goodreadsista, oletko saanut Unwindin jo luetuksi ja sitten huomasin, että olet ennättänyt lukea nämä. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)