sunnuntai 17. elokuuta 2014

John Green - Paper Towns

Who is the real Margo?

Quentin Jacobsen has spent  a lifetime loving the magnificent, andventurous Margo Roth Spiegelman form afar. So when she opens his bedroom window late one night and summons him to join her on an ingenious campaign of revenge - he follows.

After their all-nighter ends and a new day breaks Q arrives at school to find Margo has not. Always an enigma, she now becomes a mystery and Q soon learns that there are clues to be followed in his search for Margo.

Paper Towns on John Greenin kolmas romaani ja viimeinen joka minulta oli vielä lukematta. Aloitin kirjan ilman sen suurempia odotuksia, sillä vaikka rakastan Tähtiin kirjoitettua virhettä ja Will Grayson, Will Graysonia (yhdessä David Levithanin kanssa kirjoitettu) edelliset lukemani Greenit eivät ole olleet erityisen ihmeellisiä. Ja neutraalit odotukset palkittiin, päädyin pitämään Paper Townsista todella paljon. Sanoisinkin, että Tähtiin kirjoitetun virheen ja Will Grayson, Will Graysonin jälkeen Paper Towns on suosikkini Greeniltä.

Quentin Jacobsen on ollut rakastunut Margo Roth Spiegelmaniin lapsuudestaan lähtien. Naapurissa asuva Margo on kaunis, seikkailunhaluinen ja yksinkertaisesti upea. He eivät ole puhuneet keskenään sitten lapsuuden, kunnes eräänä iltana Quentinin saapuessa kotiin, Margo on hänen huoneessaan. Hän kutsuu Quentinin mukaansa kostoretkelle ja seikkailuun. Yhdessä he ajavat pitkin Orlandon öisiä katuja ja tekevät kepposen toisensa jälkeen. Taianomainen yö muuttuu kuitenkin toiseksi, kun Margo ei seuraavana aamuna ilmesty kouluun. Hän on karannut, mutta jättänyt jälkeensä joukon vihjeitä, joita Quentinin ystävineen on seurattava. Onnistuuko Quentin löytämään Margon?

Täytyy sanoa, että olin hiukan epäileväinen kirjan juonikuvauksen perusteella. Margo Roth Spiegelman vaikutti hahmolta josta en pitäisi ja muutenkin kirja vaikutti yksinkertaisesti todella samantapaiselta muiden Greenin romaanien kanssa. Periaatteessa molemmat oletukset osoittautuivat tosiksi, Margo oli etupäässä ärsyttävä ja kirja hyvin tyypillistä John Greeniä, mutta jotenkin kumpikaan fakta ei häirinnyt lukemista. Mitä en ollut odottanut, oli kirjan muuten ihana hahmokaarti ja uskomattoman hauskat hetket. Vaikka keskiosa hiukan hidastempoinen olikin, alku ja loppu olivat puhdasta kultaa.

Kirjan parasta antia olivat ehdottomasti Quentin ystävineen. John Green on jälleen onnistunut luomaan kasan hauskoja, kummallisia hahmoja joiden elämä on täynnä mitä hauskimpia ja oudoimpia yksityiskohtia. Porukan sanailua oli tajuttoman hauskaa lukea ja kaikki huipenee lopun eeppisellä road tripillä. Olin lukenut kirjaa aina sellaisissa noin viidenkymmenen sivun pätkissä, mutta tänä aamuna päädyin lukemaan viimeiset sata sivua yhtä soittoa. Ah, sivulta 240 lähtien kaikki on puhdasta kultaa. Suuria suunnitelmia, aikatauluja ja niitä romuttavaia sattumia. Yes, please.

Kuitenkin, siinä missä rakastin melkein kaikkia hahmoja, mysteerinen ja upea Margo Roth Spiegelman lähinnä ärsytti minua. Ei niinkään kirjan alussa, jossa Q ja Margo toteuttavat nerokkaita suunnitelmiaan, vaan keskivaiheilta loppuun saakka jolloin kaikki Quentinin elämä tuntuu pyörivän Margon olemassa olon ympärillä. Minun teki muutamaan otteeseen mieleni ravistella Quentinia, Margo ei ole niin ihmeellinen. Minusta tuntuu, että kaikki juontaa juurensa siitä, etten oikein uskonut Margon hahmoon. Siinä missä kirjan muut hahmot tuntuivat todellisilta, Margo oli jotenkin... liikaa. Liian omaperäinen, seikkailullinen ja hulluna mysteereihin. Lisäksi minulla on aina tapana ärsyyntyä hahmoihin, joita päähenkilöt palvovat.

Lisäksi suhtaudun hiukan ristiriitaisesti kirjan keskiosan täyttävään mysteeriin, Margon jättämien johtolankojen seuraamiseen ja mietiskelyyn. Toisaalta nautin vihjeistä todella paljon, olen aina pitänyt nerokkaista suunnitelmista ja mysteereistä. Kirjan tylsimmmät hetket olivat kuitenkin juuri keskivaiheilla, sillä johtolankojen ratkaisemisen lisäksi keskiosassa on paljon Margon perään haikailua ja John Greenille tyypillisiä syvällisiä, elämän tarkoitusta pohtivia vertauskuvia. Syvällisyys ei minua haittaa, mutta kun tunteeni Margoa kohtaan olivat mitä olivat, keskiosa ei vain ollut niin kiinnostava. En myöskään tainnut olla aivan oikealla mielellä pohtimaan syvällisiä. Minulle Paper Townsin parhaat hetket olivat ne hauskat hetket, joita kuten sanottua, riitti. John Greenin huumori vetoaa minuun ja hänen kirjojensa parissa saan aina nauraa. Jos jostakin, niin huumorista täytyy tälle kirjailijalle antaa tunnustusta.

Nyt olen kuitenkin lukenut kaikki John Greenin kirjoittamat kirjat Let It Snow -novellikokoelmaa myöten ja koen olevani tarpeeksi asiantunteva toteamaan seuraavan seikan. John Greenin kirjan tunnistaisi, vaikkei hänen nimensä etukannessa komeilisikaan. Kirjoitustyyli tietenkin pysyy useimmilla kirjailijoilla melko samanlaisena, mutta Greenin kohdalla hänen teostensa samanlaisuus ei rajoitu vain siihen. Samanlaisuutta on hahmoissa, juonissa, yksityiskohdissa, oikeastaan kaikessa. Poika, joka ei kuulu massaan, tapaa sen erilaisen tytön. He käyvät älykkäitä keskusteluja runoudesta, elämästä tai kummallisista tutkimuksista ja tarinaan liittyy myös sekopäinen ystävä/kaveriporukka. Tarina kertoo yleensä itsensä löytämisestä. Usein myös joku kuolee. Minulla ei kyllä ole mitään kyseistä konseptia vastaan, enhän minä itseäni kiduttaakseni ole jokaista John Greenin romaania lukenut. Toiston vain alkaa huomata kun hänen kirjojaan lukee tarpeeksi.

John Green on myös tiedoittanut, että kirjasta on tulossa elokuva. Elokuvan oikeudet on ostanut Fox 2000 (sama yhtiö joka tuotti Tähtiin kirjoitetun virheen) ja pääosaan on kaiketi valittu Nat Wolff, eli Tähtiin kirjoitetun virheen Isaac. Hivenen hämmentävää ehkä. No, minä jään ainakin innolla odottelemaan uusimpia uutisia leffan tiimoilta. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee, kaikki on kuitenkin vasta suunnitelmien asteella.

Yhteenvetona Paper Towns oli todella hauska ja hyvä lukukokemus josta nautin suuresti. Jos pidät John Greenin kirjoista ja haluat lukea kirjan joka ei särje sydäntäsi tuhanneksi sirpaleeksi, suosittelen Paper Townsia lämpimästi.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Paper Towns
Kirjailija: John Green
Kustantaja: Bloomsbury
Julkaisuvuosi: 2008
Sivuja: 305 (pokkari)
Luettavaksi: kirjastolaina

4 kommenttia:

  1. Tahtoisin kovasti lukea jonkun John Greenin kirjan, mutta tuo ainut suomennettu Tähtiin kirjoitettu virhe ei niin kiinnostavalta vaikuta joihinkin muihin hänen kirjoihinsa verrattuna. Englanninkielisiin kirjoihin olen huono tarttumaan, koska niiden lukeminen vie liikaa aikaa. Pitää siis toivoa, että Greenin kirjoja älyttäisiin suomentamaan lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähtiin kirjoitettua virhettä on kyllä pakko suositella ;) Kustantamoiden kannattaisi kyllä tarttua John Greenin kirjoihin, ne ovat nyt niin suosittuja, että lukijoita riittäisi! :)

      Poista
  2. Olen varannut tämän kirjan, mutta sijoitukseni varausjonossa ei tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan...Tykkäsin Tähtiin kirjoitetusta virheestä niin paljon, että pelkään pettyväni, mutta toivottavasti en. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähtiin kirjoitetun virheen tasoisena en tätä pidä, mutta todella hyvä kuitenkin. Toivottavasti sinäkin tykkäät! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)