torstai 28. elokuuta 2014

Lukeminen ja syksyn kiireet

Syksy on saapunut, vaikkakaan syyskuu ei aivan vielä. Kesä katosi ainakin Tampereelta melkein päivälleen silloin kun koulut alkoivat ja sade on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Tänään tosin paistoi aurinko, koska laitoin viimein kumisaappaat jalkaan. Pari vuotta vanhat, saumoista rikkinäiset tennarit ovat nimittäin olleet kovilla sateessa, eikä mutavesi sukissa ole kivaa. Mutta tänään siis aurinkoinen sää ja meikäläinen marssii kumisaappaissa... Mutavellin ja syksyn mukana on kuitenkin tullut myös koulu enkä ole ollut pitkään aikaan näin väsynyt.

Viisi lukuainetta ja joka päivä kahdeksaan ei ole aivan kukkapellolla temmeltämistä. Eilinen päiväni meni jokseenkin seuraavasti. Viisi oppituntia, eli yhteensä seitsemän tuntia koulussa. (Yksi tunti liikuntaa, luojan kiitos.) Aamu alkoi psykologialla ja vaikka aihe kiinnostaa, opettajan rauhallinen ääni ja videot tekevät hereillä pysymisestä vaikeaa. Liikunta kuitenkin piristää ja loppupäivä sujuu suhteellisen kivuttomasti. (Vaikkakin piti raahata läppäriä ympäri koulua. Miksi opettajat ovat saaneet innostuksen vaatia opiskelijoita ottamaan omia laitteita mukaan?) Puoli neljältä suuntaan pikapikaa ostamaan eväät ja syön ne soittotuntia odotellessa lukien samalla psykologian kappaleen.

Soittotunnin jälkeen kirjastoon puoleksitoista tunniksi tekemään enkun esitelmää kavereiden kanssa. Kotona lähempänä puoli kahdeksaa, syön ja teen läksyt. ("Iskää, mitä mulla menee tässä laskussa pieleen?" "Tossa pitäis olla kakkonen." Korjaan. "Mikä tässä vieläkin on pielessä?" "Älä tota ratkaisukaavan nelosta korjaa." Ai jaa kappas vaan. Vähän väsynyttä.) Surffailen netissä, katson YouTube-videoita, luen blogeja kuuntelen musiikkia. Oho, kellohan on jo puoli kymmenen.

Syön iltapalaa, juon teetä ja luen viisi sivua Jonathan Strangea ja herra Norrellia. Muistan huomisen koulukuvan. Juon lisää teetä, pesen hampaat ja olen aikeissa mennä nukkumaan. Juttelen puolituntia niitä näitä mukavia siskon kanssa. Ai jaa, kello onkin jo yksitoista. No minäpä luen jotain vielä hiukan. Jonathan Strange ja herra Norrell? Hmmmeeööäääblaah. David Copperfield? En kykene. The Lies of Locke Lamora? Liikaa termistöä ja masentavuutta. Katie McGarry: Crash Into You? Nyt kuulostaa paremmalta. Juoni pyörii romanssin ympärillä ja olen jo lukenut tämän. Voin siis selailla tylsien kohtien yli ja lueskella mitä huvittaa. Ei aivotoimintaa.

Oho, kello on puoli kaksitoista, mennäänpä nukkumaan. Torkahtelen, pyörin sängyssä. Voihan vietävä, kello on jo puoli yksi. Pyöriskelen sängyssä vielä vähän aikaa ja nukahdan ilmeisesti jossain vaiheessa, sillä herään aamukuudelta herätyskellon piipitykseen.

Havainnollistava kuva iltojeni seuralaisista.

Siinä tunnelmia tiistailta ja keskiviikoaamulta. Vireystilani koulussa on usein väsymysenergialla ja silkalla sisulla eteenpäin tahkova otus tai vaihtoehtoisesti kuollut ameeba. Unelmoin hartiahieronnasta ja kolmesta lisätunnista vuorokauteen.

Okei, lievästi kärjistettynä. Tiistai-ilta esimerkiksi oli mainio, koska soittotuntini sujui loistavasti ja tanssahtelin pilvissä loppupäivän. Väsymyskin katoaisi varmasti kun menisi aikaisemmin nukkumaan. Teen joka aamu unenpöpperössä pyhän päätöksen sammuttaa valot joka ilta kymmeneltä ja rikon sen neljäntoista tunnin kuluttua.

Kaikella kiireellä on kuitenkin yksi vaikutus. Tajuan, kuinka tärkeää lukeminen minulle on ja kuinka arvokkaita lukuhetket voivat olla. Ne viisi sivua tiistai-iltana Jonathan Strangen ja herra Norrellin kanssa olivat ihanaa aikaa. Lämmin teekuppi käsissä ja loistava tarina silmien alla olen onnellinen. Omat murheet unohtuvat kun hihittelen kirjan kerronnalle. (Olen melkoisen varma, että kyseessä on uusi lempikirja.) Kiireellä ja stressillä on kuitenkin yksi vaikutus lukemiseeni. Uusien kirjojen ja etenkin yhtään aivotoimintaa vaativien lukemisesta tulee lähes mahdottoman raskasta.

Jokin vaaleanpunainen höttöhattarakirja tuntuu paljon houkuttelevammalta kuin David Copperfield. Höttöromaanissa luet joka toisen rivin ja pysyt mainiosti kärryillä. Dickensissä skippaat yhden kappaleen ja tajuat, ettet tiedä mistä viimeiset kaksi sivua on jaariteltu. Myös uudelleen lukeminen on houkutteleva vaihtoehto. Ai vitsit, nyt tiedän mikä minua piristää. Luen Fangirlin läpi selaillen vain lempikohtaukset. Levi saa minut aina paremmalle tuulelle. Oi, luenpa City of Heavenly Firen epilogin niin voin mennä tyytyväisenä nukkumaan.

Tajuatteko mitä tarkoitan?

Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Raskaan päivän jälkeen kymmenen luettua sivua David Copperfieldistä (eli kotoisammin Taavetti Kuparikentästä) tuntuvat voitolta. Lisäksi tunnen itseni todella sivistyneeksi ja älykkääksi syventyessäni Dickensin ääreen teetä siemaillen. Ai mitä minä luen? 800 sivua Charles Dickensiä kevyeksi iltapalaksi. Saanko tiedustella Teidän kirjallisia mieltymyksiänne?

Mutta Dickensistä kaikkiin kirjoihin, loppujen lopuksi johtopäätös on sama. Lukeminen on minulle elämäntapa, se, jota ilman en osaa olla. Vaikka internetin kiusaukset vievät turhan usein voiton painetusta sanasta, en koskaan aio luopua lukemisesta. Jos pitäisi luopua tietokoneesta tai kirjoista, valitsisin kirjat ja heittäisin tietokoneen järveen. Lukeminen tyhjentää pääni ulkomaailman ajatuksista, lukiessa voin olla jossain aivan muualla jos siltä tuntuu. Paul Austeria lainaten:

“Reading was my escape and my comfort, my consolation, my stimulant of choice: reading for the pure pleasure of it, for the beautiful stillness that surrounds you when you hear an author's words reverberating in your head.”  

-Paul Auster: The Brooklyn Follies (suom. Sattumuksia Brooklynissa) En ole lukenut kirjaa, mutta lainaus pisti kerran silmään Goodreadsissa.

Taidan mennä lukemaan jotakin.

Ja tämän postauksen ainoa ja hyvin epäsyvällinen tarkoitus oli tyhjätä pääni. Järjestää aivoissa seilailevat, hajanaiset ajatusten pätkät edes joksikin puolijärjelliseksi. Kiitokset ja arvostukset sille joka tämän puolinaista ajatustenvirtaa olleen romaanin luki. (Kertokaa toki mitä ajattelitte tällaisesta vähemmän virallisesta eepoksesta.)

14 kommenttia:

  1. Tämä oli kivaa ja viihdyttävää lukemista! Pidän aina välillä tällaisista "tilanne" kirjoituksista. Itsellänikin meinaa arkipäivisin loppua aika, ja joudun karsimaan muutamia asioita, jotta ehtisin lukea. Lukeminen on kuitenkin ihanaa ja miellyttävää ajanvietettä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Lukemiseen on tosiaan aina välillä vaikea löytää oikeaa hetkeä, mutta onneksi kirjat eivät katoa minnekään.

      Poista
  2. Tämä oli ihan mainio postaus!! Tunnen oman olotilani ja elämäni juuri tuollaiseksi kouluaikana. Tämän viikon nautin lomasta ja valmistaudun alkavaan syksyyn lukemalla ja nukkumalla.
    Onneksi on myös viikonloput! Tsemppiä alkaneeseen kouluvuoteen, onneksi blogiin voi aina vuodattaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kaipa tämä tästä jaksonvaihteessa helpottaa kun on siedettävämpi lukkari. Nauti loppulomasta täysin siemauksin! :)

      Poista
  3. Olipa viihdyttävää lukemista!. Itselläni oli koulu aikoina monia luettomia kuukausia kun aikaa ei vaan meinannut löytyä siihen tarkoituksen. Nyt aikaa olisi vaikka muille jakaa ja haluan takaisin koulun penkille.. :D Tsemppiä kouluun!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, kuten sanotaan. ;) Ainakin saat luetuksi paljon!

      Poista
  4. Tätä oli tosi kiva lukea! Aina ei vain saa luettua, vaikka kuinka haluaisi. En ehtinyt lukea lukiossa läheskään niin paljon kuin olisin halunnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullinen totuus :D Kun vuorokaudessa olisi lisätunteja... Onneksi nyt alkaa viikonloppu! Ja kiitos :)

      Poista
  5. En tiedä missä vika, mutta saat jopa kiireisen arjen kuulostamaan kokeilemisen arvoiselta ja hauskalta. Vaan taidan silti jättää väliin. ;)

    VastaaPoista
  6. Koulu tosiaan vie aikaa, mutta pahempi ajanryöstäjä on kyllä Risingshadow ja fooruminsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi väittää vastaan. :D Internet näin yleensäkin on yksi aikarosvo.

      Poista
  7. Ihana postaus :D Minulla oli lukiossa sellainen noin puolen vuoden kausi jolloin luin todella vähän, johtuen koulukiireistä ja ihmissuhdekiemuroista. Jälkeenpäin harmittaa, että tuhlasin niin paljon aikaa turhuuksiin ja laiminlöin minulle rakasta harrastusta sekä koulua. Onneksi lukion kakkosella sain taas kiinni lukemisesta eikä taukoja sen jälkeen ole ollut! Lukiossa kylläkin jos olin koulukiireistä kuolemanväsynyt, hylkäsin mieluummin läksykirjat ja tartuin hyvään fantasiaan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Aina ei jaksa läksyjä vääntää... Kirjallisuus on rentouttavaa. :D Onneksi olet päässyt takaisin lukemisen makuun!

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)