keskiviikko 20. elokuuta 2014

Michelle Gagnon - Kukaan ei kaipaa sinua

PERSEFoNE, #1
"Railakas trilleri kaikenikäisten makuun." - Harlan Coben

Noa Torson herää karussa sairaalavuoteessa tippaletku käsivarressan ja vartijoita ympärillään. Sijaiskotien epäluuloiseksi kovettama tyttö pakenee vangitsijoiltaan ja joutuu turvautumaan ulkopuoliseen apuun selvittääkseen kehoaan koristavan arven arvoituksen.

Eräänä lauantai-iltana Peter Gregory tarkistaa mitä hänen tekopyhä isänsä puuhailee koneellaan. Poika ehtii hädin tuskin silmäillä salaperäisen projektin tiedostoja, kun kodin etuovi potkaistaan sisään ja mustapukuiset miehet vievät kannettavan mennessään.

Kun Noa ja Peter kohtaavat maanalaisen hakkeriyhteisön kautta, vaikuttaa siltä, että molemmat ovat sohaiseet samaa ampiaispesää. Mikä pelottavinta: megaluokan datan analysointi jättää tilaa vain äärimmäisen kammottaville tulkinnoille...

Kukaan ei kaipaa sinua kiinnitti alun perin huomioni Risingshadow-sivustolla ja pistin sen sen kummemmin ajattelematta lukulistalle. Kirja ei kuulostanut maailmaa mullistavalta, mutta mukavalta ja vähän aivotoimintaa vaativalta luettavalta. Kesän alussa luin kuitenkin Nina Marin positiivisen bloggauksen ja kun myös Annami kehui kirjaa kiinnostukseni heräsi toden teolla. (Mitenköhän muuten luen aina puolet kirjoista Nina Marin ja Annamin suosituksista? :D) Sunnuntaina pääsin viimein aloittamaan kirjan ja loppujen lopuksi oma alkuolettamukseni osoittautui oikeaksi. Toiminnantäyteinen, mukavaa luettavaa, mutta ei lempikirja-ainesta lähelläkään. Kirja jonka lukee, josta pitää ja jonka jälkeen voi siirtyä huoletta seuraavan pariin.

Kirjan idea salaperäisistä lääketieteellisistä kokeista ja maanalaisesta hakkeriyhteisöstä kuulosti minusta alun perinkin todella kiinnostavalta ja sitähän se olikin. Itse en ole mikään tekniikan ihmelapsi, hallitsen tietokoneen käytön perustaidot, mutta siihen se sitten jääkin. Hakkeriksi minusta ei siis olisi kuin ihmeenkaupalla, kaikki koodin tulkitseminen menee minulta yli hilseen. Siksi minusta olikin todella mielenkiintoista lukea Peterin perustaman /ALLIANCEN/, heikkoja puolustavan hakkeriyhteisön toimintatavoista. "Ahahaa, he murtautuivat palvelimeen alle kolmessa tunnissa! Vau! Okei, jos hakkeroit palomuurin läpi, mene vaivihkaa." Minusta yksi kirjojen parhaista puolista on täysin erilaisiin maailmoihin sukeltaminen ja Kukaan ei kaipaa sinua todella tarjosi minulle sellaisen.

Myös salaperäinen Projekti, jonka uhriksi Noa on joutunut, piti kiinnostukseni tehokkaasti yllä. Totuus kaikesta on todella karmea ja tavallaan aika uskottavakin. Kirja ei varsinaisesti ole dystopiaa, mutta sen elementit olivat silti olemassa. Jos oltaisiin hypätty sata vuotta eteenpäin, muutettu yhteiskuntaa hiukan ja lisätty lähihistorian taustatarina, uusi dystopiatrilogia olisi ollut siinä. Dystopia on kuitenkin tällä hetkellä niin pinnalla ja uutta materiaalia tursuaa joka puolelta, että minulle Kukaan ei kaipaa sinua kelpasi mainiosti tällaisenaankin. Mukavaa, ettei tätäkin ole lähdetty myymään samalla puheella.

Noa on päähenkilö johon suhtaudun ristiriitaisesti. Hän on kick-ass sankaritar joka pitää huolen itsestään eikä turhasta hötkyile. Hän on myös käynyt elämässään läpi todella paljon ja selviytynyt kaikesta voittajana. Kuulostaa hyvältä, eikö? Minä pidän tuollaisista päähenkilöistä. Harmi kyllä, jostain syystä en oikein saanut yhteyttä Noaan ja hän jäi minulle etäiseksi. En yksinkertaisesti samaistunut hahmoon.

Myös Peter jäi kohdallani laimeaksi ja jopa ärsytti minua. Okei, hän on pumpulissa kasvanut, mutta olisin silti kaivannut hiukan enemmän asennetta. Laimea kuvaa hyvin tunteitani hahmoa kohtaan, hän ei oikeastaan jaksanut kiinnostaa minua paljoakaan. Lisäksi minua ärsytti, kuinka Peterin hyvännäköisyyttä ja hurmaavuutta tungettiin joka lauseeseen, ikään kuin se ei olisi lukijalle jo selvinnyt. Minusta Peter ei myöskään kuulostanut erityisen ihanalta, joten se potentiaalinen fiktiivinen sulho jäi uupumaan. (Ja kyllä, minulla on lista fiktiivisistä henkilöistä joiden kanssa menisin naimisiin. Voisin itse asiassa tehdä aiheesta postauksen.)

Peterin ja Noan välille hitaasti rakentuva romanssi ei myöskään saanut minua puolelleen. Kyseessä ei ole liian nopeasti etenevä romanssi, kaikki etenee melko rauhallisessa tahdissa ottaen kuitenkin huomioon sen, että kirjan tapahtumat kestävät noin viikon. Mutta jotenkin Peterin ja Noan rakkaustarina ei vain kiinnostanut minua. Yleensä elän romansseista, hukun epätoivon lammikkoon kun kaikki tuntuu menevän pieleen ja silmistäni lentelee sydämiä rakkaudentunnustusten kohdalla. Hihkun orastavien tunteiden edetessä. Mutta Peter ja Noa, ääh. Tunsin lukiessa oloni yksinkertaisesti epämukavaksi. Aivan kuin olisin päätynyt lukemaan jonkun päiväkirjaa, vaikken oikeasti haluaisi. Kyse ei ole siitä, että romanssin saralla tapahtuisi liikaa, eiväthän Peter ja Noa edes suutele vielä, mutta en vain ollut kiinnostunut heidän välisestään jännitteestä. "Ai Peter on sinusta hyvännäköinen? Kivakivajee siirrytäänkö siihen kohtaan jossa selitetään kummallisesta arvestasi ja pukumiehet voivat hyökätä jälleen?" Sijoitan kuitenkin rahani siihen, että Peter ja Noa päätyvät vielä yhteen seuraavissa kirjoissa.

En myöskään ollut kirjoitustyylin suurin fani. En tiedä tuliko kökköys suomennoksesta, mutta minun kohdallani tyyli jäi vaisuksi. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jotenkin minusta tuntui siltä kun kaikki selitettäisiin juurta jaksaen ja värittömästi. Noa meni kylpyhuoneeseen. Hän tunsi olonsa huonovointiseksi. Hän roiskutti kylmää vettä kasvoilleen. Lauseet aivan omasta päästä sävellettyjä, mutta tuolta minusta tuntui.

Kukaan ei kaipaa sinua kunnostautuu kuitenkin lukijan koukuttamisessa, kirja liimaa otteeseensa. Koko ajan sattuu ja tapahtuu ja uutta tietoa selviää. Ennalta-arvattavuuteenkaan kirja ei sorru ja lukeminen on nopeaa. Tylsiä hetkiä ei ollut, eikä minun tarvinnut pakottaa itseäni kahlaamaan sivuja eteenpäin.

Kukaan ei kaipaa sinua aloittaa PERSEFoNE nimisen trilogian, jonka viimeisen osan pitäisi ilmestyä tässä kuussa englanniksi. Seuraavien osien suomennoksista ei ole tietoa, mutta jos näitä ilmestyy lisää, lukaisen varmaan nekin. Suurta intoa jatkaa Noan ja Peterin tarinaa Kukaan ei kaipaa sinua ei kuitenkaan minussa herättänyt. Mukavaa luettavaa, mutta ei mitään sen enempää.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Kukaan ei kaipaa sinua
Alkuteos: Don't Turn Around
Kirjailija: Michelle Gagnon
Kääntäjä: Inka Parpola
Trilogia: PERSEFoNE, #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuteos julkaistu 2012)
Luettavaksi: kirjastolaina

Arvostelun kirjoittamisen taustalla on soinut mm. Florence and the Machinen Breath of Life.

8 kommenttia:

  1. Vasta nyt huomasin:

    Don't turn around = Kukaan ei kaipaa sinua.

    Jep. ;)

    Nyt jälkikäteen... Okei, en edelleenkään pidä kirjasta juuri lainkaan, muistot ärsyttävät, lukisin uudestaan vain jos olisi hengenlähtö (oma tai kaverin) lähellä, mutta... Olisihan tästä voinut kertoa mielipiteen asiallisesti. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kirja ärsyttää, on vain hauskaa jos sen sanoo rehellisesti ;) Minä en tätä inhonnut, luin ihan mielelläni. Uudestaan en kuitenkaan varmastikaan tule lukemaan minäkään.

      Poista
  2. Itselläni tämä ei sytyttänyt silloin kun sen aikoinani luin. Ihan perus luettavaa, mutta en saanut mitään outoja fanityttö kohtauksia, kuten Varjojen kaupungit sarjassa, hih hii.

    P.s Täälläkin päin on lista sopivista miesehdokkaista ;) Jace tietenkin kärkikolmikossa.......miksiköhän puheeni kääntyy aika Varjojen kaupunkeihin. Pitääpi lopettaa se :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhe kääntyy aina sinne mistä on kiva puhua ;) Varjojen kaupungit ei ole huono aihe :D Perusluettavaa tämä minullekin oli.

      Poista
  3. Okei nyt minun on pakko saada tämä kirja käsiini. Minäkin törmäsin tähän ensimmäisen kerran Rishingsadowissa ja mietin silloin lukisinko. KYLLÄ LUEN.
    p.s. Olen juuri itsekkin perustanut bloginn jossa kerron lukemistani kirjoista.
    Tässä Linkki http://kirjafriikkji.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Vaikka minulle kirja ei se huikaisevin ollutkaan, olen lukenut myös arvosteluja, joissa tästä on pidetty enemmän. Käyn tsekkaamassa blogisi. :)

      Poista
  4. Luin tämän vähän aikaa sitten Risingin arvostelukappaleena. Aika samoilla linjoilla kanssasi. Ihan viihdyttävä teos, mutta ei räjäyttänyt pankkia. Projekti oli jotensakin mielenkiintoinen. Nörttijargon meni paikoin pahasti ohitse. Tänään palaan kotiin ja alan näpyttelemään pidempää arviota teoksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämän kanssa viihtyi hyvin, mutta ei ollut erityisen mieleenpainuva. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)