tiistai 5. elokuuta 2014

Neal Shusterman - Unwind

Unwind Dystology, #1

Connor, Risa and Lev are running for their lives

The Second Civil War was fought over reproductive rights. The chilling resolution: Life is inviolable from the moment of conception until age thirteen. Between the ages of thirteen and eighteen, however, parents can have their child "unwound," whereby all of the child's organs are transplanted into different donors, so life doesn't technically end. Connor is too difficult for his parents to control. Risa, a ward of the state is not enough to be kept alive. And Lev is a tithe, a child conceived and raised to be unwound. Together, they may have a chance to escape and to survive.

Olin kuullut Annamin kehuja Unwind -sarjasta muutamaan otteeseen jo kauan sitten, mutta ehdin jo unohtaa kirjan olemassa olon kunnes Nina Mari ylisti  sitä heinäkuun alussa. Päätinkin viimein tarttua tuumasta toimeen ja varasin kirjan kirjastosta. Heinäkuun lopussa pohdiskelin epätietoisen uutta luettavaa ja kysyin mielipidettänne. Annami ja Nina Mari jyräsivät kommenteissa ja päätin tarttua Unwindiin ensitilassa. Ja hah, minä myös luin sen mitä lupasin! (Olen kauhean huono lukemaan kirjoja "käskystä".) Eikä tätä ole turhaan kehuttu, Unwind on yksi parhaista, vaikkei ehkä vielä toistaiseksi rakkaimmista dystopioista joita olen koskaan lukenut. Ja ehdottomasti pelottavin.

Unwind sijoittuu tulevaisuuteen, jossa kiista abortin kannattajien ja vastustajien välillä paisui Yhdysvalloissa sisällissodaksi. Sodan päätteeksi päädyttiin kompromissiin, jonka mukaan abortti on kielletty, mutta tilalle otetaan unwind-operaatio. Sen mukaan nuoren vanhemmilla on tämän ollessa 13-18 vuoden iässä oikeus allekirjoittaa sopimus ja saattaa lapsi operaatioon, jossa tämän ruumis hajotetaan palasiksi ja kaikkia osia käytetään elinsiirtoihin. Operaatiosta käytetään nimeä unwinding. Lapsella itsellään ei ole oikeutta vaikuttaa asiaan, mutta toimenpidettä ei nähdä murhana, sillä ihminenhän ei varsinaisesti kuole, vaan jatkaa elämistä toisessa kehossa.Unwind keskittyykin kolmen eriolosuhteissa kasvaneen nuoren elämään sen jälkeen, kun heidät päätetään lähettää operoitaviksi. Connor on vanhemmilleen liian vaikea lapsi kun taas Risa on valtion holhokki, muttei tarpeeksi lahjakas elossa pidettäväksi. Lev puolestaan on vanhempiensa lahja yhteiskunnalle ja poikaa on kasvatettu uhrattavaksi koko lapsuutensa ajan. Sattumien kautta kolme nuorta päätyvät yhteen ja koittavat paitsi selviytyä, myös löytää huhutun turvapaikan.

Alkaa esimerkiksi Tarkoitettu-trilogia tuntua aika kesyltä, eikö? Cassia ei saa ilmaista itseään tai valita elämänkumppaniaan, kun taas Connor, Risa ja Lev lähetetään tapettaviksi. Unwind sai kylmät väreet juoksemaan selkäpiissä useaan otteeseen ja toivon, ettei tuohon tilanteeseen ei ikinä päädytä.

Minusta koko vision karmein puoli on se, että kukaan ei pakota vanhempia lähettämään lastaan paloiteltaviksi. Siinä missä useimmissa dystopioissa pahis on kontrolloiva ja kieroutunut hallinto tai diktaattori, Unwindissa päätös on täysin vanhempien harteilla. Jos lapsi on liian hankala tai lahjaton tai vaivalloinen, hänestä voidaan hankkiutua kätevästi eroon. Valintaa eivät tee vain pahat ihmiset, vaan aivan tavalliset pariskunnat. Operaation kauheutta ei tahdota tajuta, se on niin syvällä ihmisten ajattelussa, ettei sitä jäädä kyseenalaistamaan. Se on arkipäivää, eikä kyseessä ole murha, sillä elämä jatkuu vain eri muodossa. Joku muu saa sydämen, toinen keuhkon ja kolmas käden. Mikään ei mene hukkaan.

Unwind olikin todella ajatuksia herättävä kirja. Kun paloitteluajatuksen lyö pöytään, se tuntuu todella kammottavalta. Vanhemmat lähettävät lapsensa paloiteltaviksi? Hyi hitto. Mutta silloin jossain toisaalla joku toinen lapsi voi saada uuden käden menetetyn tilalle. Elinsiirrot pelastavat ihmishenkiä, aivan kuten nykyäänkin. Kolikon kääntöpuoli on kiiltävä, mutta ajatus operaatiopöydästä jolla ihmisiä paloitellaan kappaleiksi on karmiva. Eikä vanhemmalla ole oikeutta tehdä tuollaista päätöstä nuoren puolesta. Minä olen seitsemäntoista. Jos eläisimme Unwindin yhteiskunnassa, voisin vain eräänä päivänä olla matkalla leirille josta en enää palaisi.

Unwindin visio tulevaisuudesta onkin todella kammottava ja myös on hurjalla tavalla uskottava ja todella pitkälle mietitty. Ei dystopia ole vain tyttöjä huokailemassa rakkauden perään, se voi olla paljon enemmänkin. Dystopiahan tarkoittaa tulevaisuuden epätoivottavaa yhteiskuntaa ja Unwindissä jos jossakin on sellainen.

Kaiken kaikkiaan Shustermanin konsepti tuntuikin uskottavalta ja hyvin mietityltä. Unwind-osan saaneet ihmisetkään eivät esimerkiksi ole usein ennallaan. Aivoleikkauksessa olleet saattavat muistaa jotain mitä eivät ennen ole ole tai heille voi tulla täysin persoonastaan eroavia pakkomielteitä. Kaikki nuo ovat peräisin unwind-operaatiossa käyneeltä lapselta. Shusterman on miettinyt kaiken tarkkaan ja lisää informaatiota tulee koko ajan kirjan mukana.

Juoni tempaisi mukaansa heti kun aloin lukea kirjaa tositarkoituksella ja jätin muutaman sivun mittaiset pikkurupeamat. Jännitin oikeasti, miten Connor, Risa ja Lev selviävät kaikesta jota joutuvat kohtaamaan, sillä ongelmia tulee vastaan koko ajan. Välillä minusta tuntui, etten ole ikinä ennen lukenut niin suurista sotkuista mihin nuoret tässä kirjassa joutuvat. (Vauva. Sanonpahan vaan.)Jännitys säilyi loppuun saakka ja maltan tuskin odottaa mihin seuraavassa osassa päästään. Lukaisin UnWhollyn synopsiksen ja se kuulostaa lupaavalta...

Unwindissa oli myös yksi todella piristävä elementti nuortenkirjallisuudesta puhuttaessa. Toisin kuin monissa muissa nuortendystopioissa, Unwindin romanssi on todellakin vain sivujuoni. Vain sivujuoni. Olen kyllä romantiikannälkäinen lukija ja melkein kaikki kelpaa minulle siinä lajissa, mutta Unwindissa en edes kaivannut mitään lisää. Kirjassa tapahtuu niin paljon muutakin, että tähtiin kirjoitetun rakkauden mukaan tulo olisi paisuttanut kirjaa ja johtanut sitä harhateille, enkä minä sellaisia kaivannutkaan. Ahmin innoissani sivuja, koska halusin tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.

Lisäksi kirjassa on mainio hahmokaarti. Etenkin Connor ja Risa muodostavat hyvän tiimin, sillä Connorilla on kyky toimia kun tilanne sitä vaatii ja Risa ajattelee ennen kuin tekee. Heidän kelkassaan oli helppo olla, tuollaisia älykkäitä ja pystyviä hahmoja tarvitaan Unwindin kaltaisiin kirjoihin, jottei lukija kyllästy. Jos pääosassa olisi joku Urpo-Eevertti joka sähläisi kaiken epäolleellisen kanssa olisin repinyt pelihousuni jo ensimmäisen viidenkymmenen sivun aikana. Lev sen sijaan oli hankalampi pala, sillä vaikka hän oli hahmona uskottava, samaistumispintaa oli aika vähän. Lev on juuri täyttänyt kolmetoista ja odottaa innolla unwindiksi tulemista. Hänet on kasvatettu uhrattavaksi koko lapsuutensa ajan ja hän ajattelee unwindingin olevan Jumalan tahto. Mitä? Välillä minun teki mieleni ravistella Leviä ja lujaa. Huolimatta epätodellisen tuntuisesta ajatusmaailmasta, häntä kykenee kuitenkin ymmärtämään, onhan hän ollut aivopesun kohteena koko ikänsä. Sen sijaan Levin vanhemmat saivat minut raivoihini, sillä kuka kasvattaa lapsensa teuraaksi? Ja järjestää tälle vielä juhlat asian kunniaksi? Kyllä on maailma muuttunut.

Unwind onkin yksi ehdottomasti parhaista dystopioista joita olen lukenut. Puhdasta kultaa. Odotan innolla tulevia hetkiä sarjan kanssa!

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Unwind
Kirjailija: Neal Shusterman
Sarja: Unwind Dystology, #1
Kustantaja: Simon & Shuster
Julkaisuvuosi: 2007 (tämä versio 2009)
Sivuja: 335 (pokkari)
Luettavaksi: kirjastolaina

P.S Minulla on tapana kuunnella musiikkia aina arvostelun kirjoittamisen taustalla ja yleensä pyrin valitsemaan kappaleen, joka jollain lailla yhdistyy mielikuvaani kyseisestä kirjasta. Lyriikoilla ei usein ole sen suurempaa tekemistä asian kanssa, minulle kappaleissa on tärkeintä musiikki. Ajattelin, että voisin ruveta jakamaan kanssanne näitä kappeleita, jos jotakuta vaikka kiinnostaa kuunnella. Unwindin bloggauksen taustalla on soinut OneRepublicin Ordinary Human. (linkki)

4 kommenttia:

  1. Voin jo kertoa, että myöhemmin paljastuu jotakin, mikä saa unwinding-operaation tuntumaan vieläkin karmivammalta...

    Olen niin iloinen, että sinäkin luit Unwindin ja pidit. Sarja jatkuu laadukkaana ja odotan innolla viimeistä osaa. Yksi pelottavimpia ja parhaimpia dystopioita, joita olen lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa pelottavalta :D Toinen osa on jo varattu kirjastosta, toivottavasti pääsen pian jatkamaan sarjan parissa!

      Poista
  2. Unwind! Loistava kirja ja olen iloinen, että pidit tästä! Minä odottelen nyt kaikki neljä osaa sisältävän boksi ilmestymistä, jotta pääsen jatkamaan tätä hienoa dystopiasarjaa, joka jo ensimmäisen osan perusteella on päässyt jo yhdeksi suosikikseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tämä ei vielä aivan suosikkeihin noussut, mutta olen luottavainen sarjan suhteen. Odotan innolla, että saan näppini toiseen osaan! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)