torstai 7. elokuuta 2014

Patrick Ness - The Knife of Never Letting Go

Chaos Walking, #1

Prentisstown isn't like other towns. Everyone can hear everyone else's thoughts in a constant, overwhelming, never-ending Noise. There is no privacy. There are no secrets.

Then, just one month away from the birthday that will make Todd Hewitt a man, he unexpectedly stumbles on a spot of complete silence. Which is impossible.

Breathtakingly exciting and emotianally charged, The Knife of Never Letting Go is a compellingly original story of fear, flight and the terrifying path of self-discovery.

En tiedä mitä tästäkään tekstistä tulee, sillä minut on nyt riisuttu täysin aseista. Minusta tuntuu, että minulla ei ole mitään sanottavaa, vaikka samaan aikaan tuntuu, että sanat eivät riitä. Tunteeni ovat sekainen mylläkkä josta pitäisi nyt saada jotain järkevää irti. Olen lukenut viime aikoina liikaa hyvää kirjallisuutta. Voiko se olla epäterveellistä? Kyllä? Fyysinen jaksaminen rapistuu ja henkisesti on hajalla. Roskaromaanin paikka? Ei tule onnistumaan, koska tällä hetkellä haluan vain napata viidenkymmenen sentin päässä odottavan toisen osan ja jatkaa lukemista heti. Koska jos herra nimeltään Patrick Ness teki sen mitä en suostu uskomaan ajan koko trilogian puimurista. (Hah, ikään kuin ikinä kykenisin vahingoittamaan kirjoja, varsinkaan näitä. Jos tietty asia tapahtui itken ja kärsin, mutta luen kaiken silti. Mutta kieltäydyn uskomasta, että sitä tapahtui.)

Krhm. Asiaan.

Kuvittele kaupunki, jossa ei ole yhtään naista. Kaupunki, jonka öitä valaisee kaksi kuuta ja vuosi kestää kolmetoista kuukautta. Kuvittele kaupunki, jossa kaikki kuulevat toistensa ajatukset. Salaisuuksia tai yksityisyyttä ei ole, on vain kaikkialla vellova Ääni. Tuo paikka on nimeltään Prentisstown.

Todd Hewitt on kuukauden päässä kolmannestatoista syntymäpäivästään, jonka jälkeen hän on virallisesti mies. Hän on Prentisstownin viimeinen poika ja odottaa innokkaasti lapsuutensa loppumista. Mutta kaikki muuttuu yhtenä iltapäivänä, jolloin Todd törmää hiljaisuuteen Äänen keskellä. Hiljaisuuteen, jollaisen pitäisi olla mahdotonta. Yhdessä iltapäivässä hänen maailmansa kääntyy päälaelleen, eikä mikään ole niin kuin ennen. Toddin on paettava ja matkallaan hän joutuu kohtaamaan vaaran toisensa jälkeen. Mikä on totuus Prentisstownista?

Huhhuh. Onko aivoille olemassa maratooneja? Minun omistani tuntuu aivan kuin ne olisivat juosseet yhden. The Knife of Never Letting Go oli niin uskomattoman hyvä, nopeatempoinen ja hengästyttävä kirja, että tuntuu aivan kuin aivoni olisivat jääneet jonnekin kirjan alkupäähän. En ole vielä prosessoinut kirjaa kokonaan.

Sanonkin, että jos olette joskus kuvitelleet lukeneenne nopeatempoista kirjaa, ette ole lukeneet tätä romaania. The Knife of Never Letting Go ei nimittäin pysähdy hetkeksikään. Viiteensataan sivuun mahtuu niin paljon toimintaa ja tapahtumia, että huomasin oikeasti hengästyväni lukiessani. Unohtakaa kaikki lauleskelut leirinuotion äärellä, tässä kirjassa lauluhetket keskeytyvät mielipuolten pahisten saapuessa paikalle jälleen kerran. Ja sitten saat taas pelätä kuollaksesi, että jollekulle tapahtuu jotakin kamalaa. Sillä henkilöihinhän kiintyy.

Todd on inhimillinen ja samaistuttava päähenkilö, jonka puolesta sydämeni särkyi yhä uudelleen ja uudelleen. Hänelle tahtoisin antaa rohkaisevan halauksen, sillä hän on niin nuori kohtaamaan kaikkea jota nyt joutuu. Toddin matkalle tahtoisi edes yhden aidosti onnellisen sattuman, eikä ainaisia pelon ja kauhun hetkiä. Maininnan ansaitsee myös Toddin koira, Manchee. Minäkin haluan puhuvan lemmikin! Pikkukoiran uskollisuus on niin kaunista ja liikuttavaa, enkä voi ajatella Mancheeta enää ilman kyyneliä. Itken tälläkin hetkellä.

Patrick Ness on älykäs kirjailija, joka osaa olla koko ajan askeleen edellä lukijaa. Hän alkaa valottaa Uuden maailman ja Prentisstownin salaisuuksia pikku hiljaa ja aina kun kuvittelin saaneeni ideasta kiinni, puolet paljastuukin valheeksi ja kaikki pitää prosessoida uudelleen. The Knife of Never Letting Go veti minulta maton jalkojen alta aina uudelleen.

Eikä tässä vielä kaikki. Minusta The Knife of Never Letting Go oli niin kauniisti kirjoitettu. Teksti on puhekieleltä, minkä vuoksi ensimmäinen luku meni pitkälti kirjoitustyyliin totutellessa, mutta kun tyylistä saa kiinni, se oli ainakin minun kohdallani menoa. Välillä kirjassa oli vain niin kauniita kohtia, että kyyneleet valuivat poskia pitkin.

Tämän enempää en halua kirjasta paljastaa. En ole puhunut puolestakaan mitä kirja sisältää, te ette tiedä vielä mitään, mutten halua kertoa liikaa. Tärkein on kuitenkin tässä, minä rakastin kirjaa koko sydämestäni ja olen niin iloinen, että minulla on vielä kaksi osaa jäljellä. Kun luin tätä kirjaa, muistan hymyilleeni aivan vain siitä syystä, että The Knife of Never Letting Go oli niin hyvä. Kirjan nimikin käy, uskokaa tai älkää, järkeen kun sen lukee.

Tätä ei ole turhaan kehuttu.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: The Knife of Never Letting Go
Kirjailija: Patrick Ness
Trilogia: Chaos Walking, #1
Kustantaja: Walker Books
Julkaisuvuosi: 2008 (pokkari 2013)
Sivuja: 512 (pokkari)
Luettavaksi: omasta hyllystä

Arvostelua kirjoittaessani olen kuunnellut puhki Ed Sheeranin kappaleen Bloodstream. Tiedä häntä, sanoilla ei ole mitään tekemistä kirjan kanssa, mutta kappaleen tunnelma... Jotain samaa. Tässä päässä ne ainakin yhdistyvät.

10 kommenttia:

  1. Jebs, laitoin äsken tästä ja seuraavasta osasta varaukset kirjastolle vetämään. Olen viimeistään nyt vakuuttunut, että todella hyvä kirja on kyseessä ja joka pitäisi lukea ensitilassa :D

    VastaaPoista
  2. Uskomatonta miten aina luet jonkun kirjan minkä oon ite halunnu lukea niin pitkään!! Pitää tehä jätti tilaus Adlibrikseen, sillä mun kirjastosta (tai edes kirjakaupasta) ei tätä löydy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taitaa olla jokin salaperäinen telepaattinen yhteys ;) Tampereeltakaan ei tätä kirjastosta löydy, itse ostin Akateemisesta, toimittivat sen Vantaalta Tampereelle. Toivottavasti saat tämän käsiisi pian!

      Poista
  3. En voi lakata hymyilemästä, olen niiiin iloinen että pidit tästä ja tunnen olevani nyt 100 pronsenttisen varma, että tämä jännittävä seikkailu on yhtä upea miltä se kuulostaakin. Hyvin pian, äkkiä, NYT on pakko hyökätä tämän kimppuun!

    VastaaPoista
  4. En osaa edes sanoa miten monta kertaa olen pysähtynyt tutkimaan tätä trilogiaa, mutta jotenkin tuo mainitsemasi kieliasu ei oikein innostanut tekemään ostopäätöstä. Kansissa on kyllä ihan mielenkiintoinen design, näyttäisi varmasti kivalta hyllyssä jos nämä vain olisi raaskinut hankkia nämä silloin kun siihen tarjoutui oiva tilaisuus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitustyyli ei varmaankaan toimi kaikkien kohdalla, mutta minä kyllä pidin siitä kunhan sain tarinasta kiinni. Ja kannet ovat minustakin aika hienot! Näyttää hienolta yhtenä settinä tämä kasa. :)

      Poista
  5. Olen kuullut ainoastaan hyvää tästä trilogiasta ja tämäkin postaus vaan vahvistaa sitä tunnetta, että tämä pitäisi lukea! Mulla olisi tämä vielä kaiken lisäksi e-kirjana, mutta en osaa lukea kirjoja tabletista. Pitää varmaan nostaa itseäni niskasta kiinni ja pakottaa lukemaan joku kirja siitä näytöltä, :D ehkä siihen tottuis parin kirjan jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueluelue tämä! Ihan missä muodossa vaan :D

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)