sunnuntai 10. elokuuta 2014

Sally Green - Puoliksi paha

Half Bad, #1

Puoliksi paha on henkeäsalpaava tarina erään pojan selviytymiskamppailusta. Ihmisten keskuudessa elävässä salaisessa noitayhteisössä mustia ja valkoisia noitia yhdistää vain yksi asia: pelko poikaa kohtaan, joka kuuluu molemmille puolille ja ei kummallekaan.

Englantilaisen perheenäidin omaksi ilokseen kirjoittaman Puoliksi pahan käsikirjoitus aiheutti sensaatiomaisen kuhinan kansainvälisessä kirjamaailmassa. Kirjan käännösoikeudet myytiin 45 kielialueelle jo ennen teoksen ilmestymistä - suoritus jolla Sally Green pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan. Puoliksi paha on Half Bad -trilogian avausosa, ja siitä on tulossa myös elokuva.

Huokaus. Mistähän sitä aloittaisi. Puoliksi paha tuntuu olevan suuren suosion ja hypetyksen vallassa suomalaisessa kirjamaailmassa, Suomalainen kirjakauppa järjestää siihen littyvää kilpailua ja kirjaa hehkutetaan niin mahtavana teoksena että. Etukannessa sitä ennustetaan uudeksi Nälkäpeliksi ja elokuva on tekeillä. Arvioissa ja kirjablogeissa vastaanotto on kuitenkin ollut ristiriitainen ja kummarran kunnioittavasti. Sillä miksi herran nimessä tästä on väänntetty tällainen kohu?

Onko ihan okei jos haluan itkeä sitä tosiasiaa, että tämän kirjan käännösoikeudet kaikkialle jo ennen sen ilmestymistä? Miksi Puoliksi paha kaikista maailman kirjoista? Miksei suomeksi ole käännetty vaikka Victoria Schwabin The Archivedia tai Neal Shustermanin Unwindia? Miksi Puoliksi paha?

Tämä on tietenkin vain yhden ihmisen mielipide ja kyllä monet ovat tästä pitäneetkin. Minulla vain kilahteli kaikkeen turhaan ja tarpeettomaan hehkutukseen joka Puoliksi pahan ympärillä jyllää. Etenkin etukannen lausahdus: "Uusi Nälkäpeli, uskoisin... Aivan vastustamaton." -Katie Atkinson saa pinnani kärähtämään. Jos jätetään syrjään jopa se, etten edes pitänyt tästä kirjasta, olen yhä ärsyyntynyt. Kate Atkinsonin vertaus on nimittäin puutaheinää, sillä teoksella ei ole mitään tekemistä Nälkäpelin kanssa. Okei, molemmat ovat nostaneet järjettömän buumin maailmalla, mutta muuten niillä ei ole yhteistä hittojakaan. Nälkäpeli on hehkutuksensa ansainnut, hyvin kirjoitettu, vetävä nuortendystopia vahvalla päähenkilöllä. Puoliksi paha on yliarvostettu, kummallisesti ja tökkivästi kirjoitettu, välillä tappavan tylsä fantasiakirja raivostuttavalla päähenkilöllä. Onko Atkinson edes lukenut Nälkäpeliä? Noilla kirjoilla ei ole nimittäin mitään tekemistä toistensa kanssa ja Puoliksi pahaa hehkutetaan ihan turhaan.

Okei. Vedetäänpäs nyt syvään henkeä ja rauhoitutaan. Mutten ei ole niin näppäimistöstä kuin kirjastakaan mitään jäljellä enää kohta. Hiekkarantoja, palmuja, valtameren ääni. Tunnet rentoutuvasi päästä varpaisiin. Ajattele hyvää kirjallisuutta. Ajattele Tuulen nimeä ja Harry Potteria. Ajattele sitä, että huomenna voit heittää kirjan kirjaston palautusluukusta sisään ja olla lukematta sitä enää koskaan.

Ja sitten palaamme asiaan.

Minulla tökki Puoliksi pahan kanssa jo ensimmäiseltä sivulta lähtien. En nimittäin yhtään syttynyt kirjoitustyylille, joka oli mielestäni aika kammottava. Yksikön toinen persoona ja preesens. Miksi? Minusta aivan turha ja tekotaiteellinen ratkaisu, etenkin kun kolmenkymmenen sivun jälkeen siirrytään ensimmäiseen persoonaan. Se oli miellyttävämpää luettavaa ja sai minut ärsyyntymään entistä enemmän. Miksi alku oli alunperin edes kirjoitettu tuossa asussa? Koko kirja oli tasapaksu lätty kuitenkin, eikä persoonan vaihtaminen tuonut kökköyteen mitään erilaista. Möykkyisenä oli ja pysyi.

Sinänsä minulla ei ole mitään poikkeavaa kirjoitustyyliä vastaan. Esimerkiksi David Levithanin Two Boys Kissing on kirjoitettu osittain monikon ensimmäisestä persoonasta. Kerronta oli yksi kirjan kantavimpia voimia, se oli kaunista luettavaa, toimi hyvin ja ratkaisulle oli jopa syynsä. Se ei ollut tuulesta temmattu ah niin taiteellinen idea joka kustannustoimittajan olisi pitänyt karsia pois. Teksti oli muutenkin töksähtelevää ja en tiedä oliko vika suomennoksessa vai alkuperäistekstissä, mutta huomasin koko ajan kiinnittäväni huomiota sen kökköyteen.

Puoliksi pahan luki ihme kyllä nopeasti, ottaen huomioon millaista jaarittelua ja voivottelua se välillä oli. Puolet ajasta tuntui aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja huomasin vilkuilevani tuskaisena sivunumeroita sekä loikkivan kappaleiden yli. Ketä kiinnostaa millaista puuroa päähenkilö syö? Teksti oli kuitenkin helppolukuista ja luin kirjan viimeiset parisataa sivua luki alle tunnissa. Silti en voi sanoa nauttineeni kirjasta oikein missään vaiheessa.

Kielen lisäksi toinen kompastuskivi olivat henkilöt. Yhdessäkään ei ole nimittäin särmän särmää, Nathania lukuunottamatta kaikki ovat joko todella karseita sadistisia urpoja tai raivostuttavan hyveellisiä pyhimyksiä. Nathan taas on kummallinen sekasikiö, toisaalta saamaton tomppeli, mutta omistaa kuitenkin melkoisia ninjantaitoja ja pääsee lopussa heiluttelemaan veistä. Ja vaikka yleensä automaattisesti hyvisten puolella, tässä kirjassa pahikset olivat paljon kiinnostavampia kuin pitsiä nypläävät ja yrttejä keräilevät valkoiset noidat.

Etenkin minua pänni Nathanin "rakastettu" ihanan kaunis, puhdas, ystävällinen ja täydellinen valkoinen noita Annalise. Puolet kirjasta on Annalisen ylistystä, mutta minun teki aina silloin mieli ajaa kirja puimurista ja takoa Nathanin päähän järkeä. Annalise on ehkä kaunis, mutta tappavan tylsä ja mitäänsanomaton ruikuttaja joka ei saa kerrassaan mitään aikaan. Kai hänen on tarkoitus suorittaa pako suurena rakkauden ja vastarinnan eleenä kirjan loppupuolella, mutta hevonkukkua, sanon minä. Annalise pakeni kun ei muutakaan keksinyt ja meni sitten ruikuttamaan Nathanin syliin valittaen kurjaa kohtaloaan vaikka Nathan on käynyt läpi miljoona kertaa pahemman helvetin.

Monet ovat Puoliksi pahasta puhuessaan maininneetkin kirjan väkivaltaisuuden ja kuinka tarkempaa kuvailua olisi voitu hiukan vähentää. Minua kidutussessiot eivät merkittävästi haitanneet, tunsin kyllä oloni epämukavaksi, mutta koska Nathanin kohtalo ei oikeastaan kiinnostanut minua tippaakaan, ne eivät herättäneet suurempia tunteita. En eläytynyt kirjaan missään vaiheessa, joten kykenin etäyttämään itseni sen tapahtumista melkoisen täydellisesti. Minusta olisi luultavasti saanut tunteita irti vain tappamalla Annalisen ja silloinkin olisin ollut vain iloinen.

Olen myös lukenut mainintoja tämän samankaltaisuudesta Pottereihin ja ehkä mukanan on pieniä yhteyksiä, mutta tätä Potterfania ei pistänyt mikään erityisesti silmään. Oikeastaan minulle on aivan sama, vaikka Sally Green olisi saanut inspiraationsa Pottereista, sillä kirja oli niin paljon rakastamaani sarjaa huonompi, että mahdollisille matkimisyrityksille voi vain nauraa.

Minusta kirjan idea puoliksi valkoisesta ja puoliksi mustasta noidasta on itseasiassa ihan mukiinmenevä, joskaan ei uniikki. Sen perusteella kirjalta olisi voinut odottaa enemmän ja potentiaali olemassa. Tällä kertaa se kuitenkin hukattiin huonoon kirjoitukseen, kökköihin henkilöihin ja mitäänsanomattomaan juoneen.

Kirjan kansitaide on kuitenkin hienoa ja annan siitä ihailevat aplodit. Kun näin paljon hehkutetun Puoliksi pahan kirjakaupassa, minun teki välittömästi mieleni ostaa se. Olin todella lähellä kolmenkympin kaivoon heittämistä. Onneksi terve järki pelasti. Kannen suunnittelija on kuitenkin tehnyt tehtävänsä erinomaisesti ja nostan Puoliksi pahan tuomiota sen varjolla.

Puoliksi paha aloittaa Half Bad -trilogian, jonka toisen osan, Puoliksi villi, pitäisi ilmestyä 2015 keväällä. Minua ei yhtään innostaisi tarttua toiseen osaan, enkä tiedä aionko. Miksi kiduttaisin itseäni?

Annan kirjalle kuitenkin kaksi tähteä, sillä idea oli hyvä, kansi hieno ja tällä oli harvinaiset hetkensä aina silloin tällöin. Enkä minä tätä ehkä roviolle laittaisi, sillä aivan niin syvää vihani ei ole. En vain yksinkertaisesti pitänyt Puoliksi pahasta, siinä se.

Arvosana: ♣♣

Teos: Puoliksi paha
Alkuteos: Half Bad
Kirjailija: Sally Green
Kääntäjä: Sari Kumpulainen

Trilogia: Half Bad, #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuteos julkaistu 2014)

Sivuja: 382
Luettavaksi: kirjastolaina

26 kommenttia:

  1. No höh. Tämä on kiinnostanut PALJON, koska kansi on niin upea, mutta näitä negatiivisia bloggauksia sataa joka puolelta.

    Ehkä minä tulen pitämään tästä. Mutta tuskin, koska ryhmäpaine. Höh. Tässä on niin nätti kansi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on todellakin hieno! Vaikken kirjasta pitänytkään, suosittelen silti kokeilemaan. On tästä pidettykin, kenties sinä olet yksi heistä :)

      Poista
  2. Yksikön toisessa persoonassa - miten sellainen oiken toimii? Itse olen säästynyt kirjan hypetykseltä. Idea sinänsä onbhyvä, sääli että toteutus sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kävelet suolla. Kädessäsi tuntuu viiltävä kipu." -Tuohon tapaan. Ei toiminut kyllä minun kohdallani. :D

      Sääli minustakin, että tämä potentiaali jäi käyttämättä!

      Poista
  3. Kirjoituksesi ei ladannut minuun toivoa, vaan latisti niitä entisestään... :D Olen nyt noin puolessa välissä enkä enää toiveita elättele tarinan suhteen. Tämä ei tunnu edes varteenotettavalta kirjalta, vaan lähinnä jonkun pöytälaatikkoromaanilta, joka on eräänä päivänä niistetty kirjaksi ilman editointia tai edes oikolukua tai vastaavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin tuolta minustakin tuntui. :) Odotan mielenkiinnolla bloggaustasi... ;)

      Poista
  4. Itsekkin sain tämän juuri nyt luettua, ja yritän tarttua itseäni niskasta kiinni, jotta saisin blogiinkin päivitettyä.

    Suoraan sanottuna kirja oli OK. Tai siis se ei todellakaan yltänyt Nälkäpelin tasolle. Ei edes lähelle ja en pitänyt kirjoitustyylistä, enkä henkilöistä. Puoliksi pahan voi lukea, jos ei parempaakaan ole tarjolla.

    Olen helpottunut, että en ole ainoa ilmeisesti, jolla ei sytyttänyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ollut ainoa. :D Grrr raivostuttaa vieläkin tuo hypetys joka ympärillä pyörii...

      Poista
  5. Ei tee kyllä vähääkään mieli lukea tätä kirjaa, mutta olipa vaan mainio bloggaus. Alkoi ihan naurattaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Voin sanoa, että tämä bloggaus tuli ulos helposti ja kaikki sanottava oli suoraan sydämestä!

      Poista
  6. Yksikön toisen persoonan saa kyllä toimimaan (Jos talviyönä matkamies. Oikeasti, lue se), mutta ilmeisesti Puoliksi paha ei ole kyllin tasokas sellaiseen :D No, ainakin olet saanut jo muutaman lukijan vakuuttumaan asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistän kirjavinkin korvan taakse ;) Uskon kyllä, että tyylin voi saada toimimaan mainiosti, Puoliksi pahassa se vain tuntui irralliselta ja kököltä.

      Poista
  7. Minä NIIN allekirjoitan ;) ihan hirveää shaibaa alusta loppuun. Kirjoitinkin tästä aika julman postauksen :D Ajatuskulkuni kierteli aika lailla samoja polkuja kuin sinulla.

    Otat kirjan käteesi. Havaitset sen olevan surkea tekele. Heität sen ojaan ja annat mädäntyä siellä.

    VastaaPoista
  8. Joopa joo. Tämä kirja on yhtä turhaa Potter-fanfictiota, joka-ihan suoraan sanoen-oli
    ihan turha päästää markkinoille.
    Ensinnäkin: ei mitään hajua mikä on COPY & PASTE ja sitten vain keksitään.
    Sally Green: "Hmm... Harry Potterissa on taikaministeriö, niin täytyypä sitten tässäkin
    olla! Heureka! Neuvosto!" todella omaperäistä. Varmasti sadassa fantasiakirjasta
    joita olen elämäni aikana lukenut on jokin neuvosto-siis Velhojen neuvosto,
    Vanhinten neuvosto jne. Ne ovat kuitenkin todella hyvin kirjoitettuja.
    J. K. Rowling teki varmasti pahvilaatikollisen muistiinpanoja taikaministeriöstä
    ja varmasti Cornelius Toffeen lukulasien merkkikin päätyi niiden mukaan. :)
    Ja kaskas, Rowlingimme onnistuikin luomaan rakastettavan ja ihanan sarjan, joka on ehkä
    maailman yksi parhaimpiasarjoja.
    Ja sitten. TÄSTÄ ON ON VIELÄPÄ TULOSSA ELOKUVA!!!!
    Niin, miksi juuri Puoliksi Paha? Miksei jotain paljon parempaa (krhmtuulen nimikrhhm) :)
    Tuulen nimi olisi 100% parempaa tuottoa elokuvaan.
    No jaa. Kaiketi tämäkin hypetys jossain vaiheessa menee ohi, joten enköhän malta siihen
    asti mieleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en totta puhuen jaksa edes raivostua siitä, paljonko tämä ratsastaa Potterien siivellä. Potterit painivat niin eri sarjassa, joten olen päättänyt jättää tämän huomiotta ja siinä se. :D Leffaa en minäkään ymmärrä. Pakko muuten nyt tilaisuuden tullessa sanoa, että Tuulen nimen elokuvaoikeudet on käsittääkseni myyty, mutta minä suhtaudun siihen vähän ristiriitaisesti. Tuulen nimi on minulle niin tärkeä kirja, että jos leffa ei ole täydellinen, tulee varmaan itku. :D Kaikesta ei mielestäni tarvitsisi tehdä filmatisointia ollenkaan ja Tuulen nimi on mielestäni yksi niistä kirjoista, sillä elokuvamuodossa tarinaa pitäisi varmaan karsia aika rankalla kädellä.

      Poista
    2. Mmm... Olet kyllä aivan oikeassa. Tuulen nimi on erittäin viihdyttävä kirjana,
      ja miksipä siitä elokuvaa sitten tehtäisiin? Nykyisin kirjoihin pohjautuvat elokuvat alkavat mennä vähän huonompaan suuntaan–esimerkiksi Eragon ja Percy Jackson olivat mielestäni täysiä fiaskoja, joka on tavaton harmi, sillä ne olivat tosi hyviä kirjoja ja 100% tavaraa. Ja sitten niistä tehdään elokuvat, johon on vain lisätty samat nimet ja se on siinä.
      Erityisesti Percy Jackson oli minulle tavaton pettymys ;(
      niin hyvästä kirjasta oli tehty niin huono elokuva, ja siinä oli vielä
      Potterin ohjaaja...
      No, toivottavasti tämäkin Puoliksi Paha–fiasko toimii paremmin elokuvana.
      Jospa vaikka Eleanor & Park tulisi elokuvaksi...
      Wikipedian mukaan siitä ainakin suunniteltaisiin elokuvaa.
      Harmi vain, että kaikista tällaisista huonoista fanfictioneista väsätään elokuvia,
      esimerkiksi tämä, Fallen taikka sitten Kuolemattomat–sarja, jotka molemmat ovat tylsiä Twilight–kopioita.

      Poista
    3. Percy Jackson on kyllä isoimpia pettymyksiä kirjafilmatisointien saralla, Logan Lerman oli ainoa hyvä puoli koko elokuvassa :D Hirviöidenmerta en ole vaivautunut edes katsomaan. Eleanor & Park olisi kyllä varmasti ihana elokuva jos se tehtäisiin John Green -filmatisointien tyyliin.

      Poista
  9. Anteeksi etukäteen tämän kirjan dissaajille, mutta itse olen täysin eri kannalla. Tämä on paras lukemani kirjasarja ja olen sen todellinen ikuinen fani. Elkääkä heti ajatelko että " Mikä idiootti, toi taitaa olla sen ensimmäisenä luottu kirja, eikä se osaa kuin sanoa rakastavansa tätä paskaa." Jos huomasit ajatelleesi näin pyytäisin sinun vähentämään ennakkoluulojasi ja mahdollista itserakkautta.
    Itse olin kuin huumattu ensimmäisen kirjan luettuani ja olen niin ärsyyntynyt tämän kirjan ja kirjailijan jatkuvasta dissauksesta. Itse en pidä yhtään Nälkäpelistä, koska ensinnäkin vihaan päähahmoa. Sen maailma on masentava ja jos itse asuisin siellä tekisin luultavasti joukkomurhan (älkää välittäkö mielenterveydestäni).
    En kuitenkaan ole mielissäni elokuvasta, olen varma että vihaan sitä.
    Tiedän että varmaan kaikki tätä blogia lukevat vihaavat tai välintääkin buuaavat tälle kirjalle joten en kertaa kaikkea mitä rakastan kirjassa. Totta kai jokin asia saattaa olla huono kuten esim. Annalisen koko persoona ja keskeinen asema tarinassa, mutta se ei kuitenkaan tee kirjasta surkeaa.
    Anteeksi vielä, mutta olen vain niin v***uuntunut kaikesta kritiikistä, joten en jaksa välittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puoliksi paha tuntuu tosiaan jakavan mielipiteitä. Itse en kirjasta pitänyt, mutta lukukokemukset ovat aina subjektiivisia. Kiva kuulla, että sinä pidit! :)

      Poista
  10. Itse pidin kirjasta. Nathan oli kyllä ärsyttävä tosi usein. Jäin kuitenkin koukkuun. Parhaimmat tyypit olivat kylläkin Gabriel ja Arran. Annalisesta en ole oiken koskaan pitänyt. Olen lukenut Puoliksi pahan ja Puoliksi villin ja nyt luen viimeisintä eli puoliksi poissa. Täytyy sanoa että tähän mennessä kyllä ensimmäinen kirja on koukuttavin ja toinen ei ole mikään maailman paras. Jokaisen kirjan kansi on kyllä ollut hieno. Taputukset sille. Odotan elokuuvaa hieman jännittyneenä. Vastaako se mitenkään kirjaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen kannet ovat todella hienot! Itse en ole jaksanut seuraavia osia lukea, enkä usko, että tulen tulevaisuudessakaan niin tekemään. Kiva kuulla, että sinä olet nauttinut sarjasta! :)

      Poista
    2. Itse luin juuri viimeisen osan ja ainoa asia mitä voin nyt tehdä on itkeä. Loppu oli liian täydellinen, mutta silti keksin liikaa muita mahdollisuuksia, kuinka kirja olisi voinut loppua. Mutta siitä huolimatta jos loppu olisi ollut erilainen en ole varma olisiko lopetus niin täydellinen. Tunnen vihaa ja rakkautta lopun takia.
      Toivon melkein etten olisi lukenut koko kirjaa...

      Poista
    3. Ainakin lopetus on herättänyt tunteita, mikä voi tosiaan olla huono tai hyvä asia. Itsellä yleensä tunteet tasaantuvat vähän aikaa lukemisen jälkeen, kun kirjaa on ehtinyt vähän sulatella. :D

      Poista
  11. Minä pidin kirjasta. En huomannut liikaa yhtäläisyyksiä Harry Potterin kanssa, vaan pidin Puoliksi pahasta enemmän, kuin Pottereista. Luen tällä hetkellä toista osaa ja olen kirjasarjaan aivan koukussa - minua kiehtoo se, kuinka hauska näinkin synkkä kirja voi olla! Nathan on minusta päähenkilönä unohtumaton, hänen ajatusmaailma poikkeaa monin tavoin muista, joista olen lukenut. Toisessa osassa homma pääsi omasta mielestäni vasta kunnolla käyntiin, ja jos Puoliksi paha muistuttikin Harry Potteria, Puoliksi villi käänsi asian toisinpäin. Olen kyllä huomannut, että tämä kirja jakaa monia mielipiteitä, mutta minua inhottaa se, että kaikki ihmiset "käännytetään" kirjan luota pois kaikella tällä negatiivisella palautteelle, joka kirjaan kohdistuu. Olen nyt lukenut monta tämän tyyppistä kommenttia: "Meinasin lukea kirjan, mutta taidankin jättää suosiolla välistä..." On selkeästi monia, jotka eivät pidä kirjasta, mutta on myös niitä, joiden mielestä kirja on hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinä olet pitänyt lukemastasi! Puoliksi paha on jakanut mielipiteitä paljon ja minuun kirja ei tosiaan uponnut yhtään, mutta kyllä tästä ovat monet pitäneetkin. Negatiivinen palaute toki vaikuttaa monen päätökseen tarttua kirjaan, mutta jos en kirjasta pitänyt, haluan sen myös rehellisesti sanoa. Mukavaa, että sinä olet kuitenkin nauttinut lukemastasi! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)