lauantai 30. elokuuta 2014

Susanna Clarke - Jonathan Strange & herra Norrell

On vuosi 1807, ja magia on kadonnut Englannista lopullisesti. Tai niin luultiin, kunnes salaperäinen herra Norrell taikoo talvisena aamuna Yorkin katedraalin kiviset patsaat puhumaan.

Magiaan syvällisesti perehtynyt herra Gilbert Norrell saa Lontoon seurapiirit kohisemaan muuttaessaan yhdessä palvelijansa Childermassin kanssa pääkaupunkiin. Itseoppinut ja syrjään vetäytyvä Norrell ei täysin hyväksy kykyjensä herättämää huomiota, mutta suostuu lopulta käyttämään magiaa koko kuningaskuntaa uhkaavaa vihollista vastaan. Sota Napoleonia vastaan on jatkunut jo vuosia.

Nuori herrasmies Jonathan Strange haluaa kehittää omia luontaisia taipumuksiaan magian alalla ja hakeutuu aluksi vastahakoisen herra Norrellin oppilaaksi. Kaksikko niittää pian taidoillaan runsaasti mainetta ja kunniaa. Selvästi lahjakas Strange ei kuitenkaan ymmärrä, miksi Norrell tahtoo pimittää kaiken tiedon, joka liittyy Englannin magian luojaan, kuuluisaan Raven Kingiin.

Ihmisenä syntyneen, mutta keijujen kasvattaman Raven Kingin aikoina magiaa ja ihmisjärkeä käytettiin sulassa sovussa, mutta legendaa varjostavat monet selvittämättömät kysymykset. Jonathan Strange on valmis tutkimaan Raven Kingin kohtaloa rohkeammin kuin herra Norrell, mutta pystyykö hän siihen ilman uhrauksia?

Jonathan Strange & herra Norrell kuljettaa lukijansa keskelle seikkailun, taikuuden ja fantasian juhlaa. Teos on Charles Dickensin ja Jane Austenin hengessä kirjoitettu, lumoavan hauska lukuromaani, jossa magiikka ja mysteerit kukoistavat suurten historiallisten tapahtumien keskellä.


Se tunne kun tietää lukevansa uutta lempikirjaa. Se tunne kun jo ensimmäisen sivun jälkeen hymyilee ihan vain siitä tunteesta, että tietää olevansa loistavan lukuelämyksen alussa. Ah, vielä 792 sivua loistavuutta jäljellä. Se tunne joka minulla oli Jonathan Strangen & herra Norrellin kanssa. Tiesin jo alusta alkaen tulevani rakastamaan sitä ja niinhän siinä kävi.

En ollut kuullut Jonathan Strangesta & herra Norrellista oikeastaan yhtään mitään, kun iskin siihen silmäni kirjaston hyllyllä. Nimi kuulosti etäisesti tutulta, eikä se fantasiahyllyn laidassa nököttävä järkäle näyttänyt aivan uudelta ilmestykseltä. Kirjasta näytti kuitenkin olevan kahta versiota, mustaa järkälettä ja valkoista järkälettä ja päätin uteliaisuudesta vertailla niitä. Kirjoilla ei ollut mitään eroa (kirjasta liikkuu kahdenlaista ulkoasua), mutta siinä samassa tulin lukeneeksi kirjan takakannen, jonka ansiosta lainasin kirjan. Joskus näyttäytyvä, hyvä kirjavainuni osui oikeaan, takakannen perusteella havaitsin kirjan mahdollisuudet ja parinkymmenen sivun jälkeen olin varma jo lempikirjapotentiaalista. Eikä pettänyt vaisto tällä kertaa, Jonathan Strange & herra Norrell oli aivan ihastuttava ja mainio kirja. (Takakansi on muuten oikeasti onnistunut, se on tavoittanut kirjan tunnelmaa.)

Sanon kuitenkin jo heti alkuun, ettei Jonathan Strange & herra Norrell ole kaikkien kirja. Jos haluat lukea kirjan, jonka lukaisee nopeasti, juoni on suoraviivainen, et jaksa alaviitteitä tai pitkällisiä historialle (erityisesti magian sellaiselle) omistettuja pätkiä ja haluat välttää ilkeitä keijuja, suosittelen jättämään väliin. Jos sen sijaan olet valmis hitaalle, mutta nautinnolliselle matkalle magiantäyteiseen 1800-luvun Englantiin, haluat lukea hersyvän hauskan, mutta paikka paikoin synkän kirjan, jollaiseen et takuulla ole ennen törmännyt, suosittelen lukemaan ylistykseni ja hankkimaan sitten kirjan käsiisi.

Sillä voi mikä lukukokemus Jonathan Strange & herra Norrell olikaan!

Jonathan Strange & herra Norrell on kirja, jonka kerronta iski minuun täydellisesti. Se on hidasta, kuvailevaa ja polveilevaa ja sisältää runsaasti alaviitteitä. Tarinan ollessa vasta vaiheessa, viitataaan Jonathan Strange elämänkertaan ja lukuisiin muihin julkaisuihin, aivan kuin kyseessä olisi tieteellinen teksti. Alaviitteissä kulkee myös melkeinpä aivan toinen tarina, ne eivät ole vain sivuhuomautuksia, vaan aivan omia tarinoitaan. Taisin laskea pisimmän alaviitteen pituudeksi melkein kolme sivua. Minä suorastaan rakastin alaviitteitä ja ahmaisin ne aina innokkaasti. Paitsi mielenkiintoisia pikkujuttuja, alaviitteet olivat välillä tajuttoman hauskoja, josta päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli kirjan huumoriin.

Etulieppeen vertaus Dickensiin ja Austeniin on minusta melkoisen osuva. Paitsi, että kirjan ajankohta on samalla vuosisadalla kirjailijoiden romaanien kanssa, tyylissä ja huumorissa on samanlaisuutta. Humoristista toteamusta ja ironiaa, jota minä rakastan. Oi kyllä, olisipa maailmassa enemmän tällä lailla kirjoitettuja kirjoja.

Jonathan Strange & herra Norrell onkin jotain täysin erilaista mitä olen ikinä ennen lukenut. Maagikot eivät nyt ole niin epätavallinen asia lukemistossani, mutta Susanna Clarken romaani on silti epätavallinen. Kirja on pitkä ja myös tuntuu pitkältä, eikä juoni etene kaikista suoraviivaisemmin. Jonathan Strange & herra Norrel ei ole niitä kirjoja, joiden draaman kaaren ja juonen tavoitteen voi arvata jo takakannen perusteella. Ei, juoni kehittyy hitaasti ja vaikka kliimaksin aineksia kootaan matkan varrella, sitä ei tehdä silmiinpistävästi. Kirja ei syyllistykään minkäänlaiseen ennalta-arvattavuuteen, vaikka muutama paha aavistukseni oikeaan osuikin. Juoni ei myöskään ole ylettömän seikkailullinen, Jonathan Strange & herra Norrell ei ole niitä kirjoja, joiden perään haikailee koulussa kun haluaa tietää mitä tapahtuu. Oikeastaan olin aina välillä haluton tarttumaan kirjaan uudelleen, mutta aina kun sain luettua vain yhden kappaleen, tarina alkoi viedä mukanaan. Kirja onkin hidastempoinen, mitä en kuitenkaan laske sen viaksi. Kirjaa ei ole tarkoitettu ahmaistavaksi yhdessä illassa, se on tarkoitettu nautittavaksi pieninä annoksina. Olisinkin arvellut lukemisen vievän minulta vielä aikaa, mutta koska olen parhaillaan räkätaudissa, olen viettänyt päivän peittoihin kääriytyneenä kirjojen seurassa.

Nautin paljon myös kirjan historiallisesta puolesta ja muistelin innolla yläasteen Napoleonia käsitelleitä historiantunteja. Jonathan Strange & herra Norrell sisältää kuitenkin vaihtoehtohistoriallisia piirteitä lähtien jo aivan siitä, ettei Englannissa varmaankaan ollut maagikkoa avustamassa armeijaa? (Tai mistähän sitä tietää.) Ja tuskin Brysseliä siirrettin Amerikkaan ja takaisin muutamassa tunnissa.

Kirjaa lukiessani muistin myös, miksi olen aina inhonnut keijuja. Okei, ne perhosensiivet omistavat Barbiet ovat ihan jees, ei minulla ole mitään kukkapellolla asuvia pinkkipukuisia peukaloisia vastaan, mutta muuten... Keijut ovat minusta todella pelottavia. Tiedättehän ne keijut, joilla on omat valtakuntansa, kieroutuneet moraalikäsityksensä ja pelottavat taikansa? Hyi olkoon. Jos jokin yliluonnollinen laji inhottaa minua todella, niin sitten keijut.

Mutta vaikka Jonathan Strangea & herra Norrellia luki hitaasti, se ei kuitenkaan ollut tylsä. Lisäksi kirjan loppuosa on itseasiassa todella nopeatempoinen, kun päästään loppuratkaisun lähelle. Jännittävästä puhumattakaan. Sain todella pelätä, etteivät asiat järjestyisikään. Eikä loppu siltikään ollut kaikkein sokerisin tai odotetuin, vaan juuri sopivan avonainen, hivenen surumielinen ja kaunis. Kyyneleet valuivat poskia pitkin viimeisiä lauseita lukiessa!

Ah, Jonathan Strange & herra Norrell ei ole kirja, jollaisia tulee vastaan joka nurkalla. Minulle kirja oli ihastuttava ja kaikin tavoin upea lukukokemus ja olen varma, että tulen vielä palaamaan kirjan pariin.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Jonathan Strange & herra Norrell
Alkuteos: Jonathan Strange & mr. Norrell
Kirjailija: Susanna Clarke
Kääntäjä: Helene Butsow
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2005 (alkuperäisteos julkaistu 2004)
Luettavaksi: kirjastolaina

6 kommenttia:

  1. Jos kirja on hyvä, niin silloin pituus ja hidas tempo ei häiritse ainakaan minua, saapahan viettää enemmän hyvän kirjan parissa :) Pitää laittaa tämäkin kirja korvan taakse!

    Räkätaudit on ihan syvältä :( Koita parantua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuuden sanoja! :D Usein sitä toivoisi suosikkikirjoihinsa ennemminkin lisää sivuja kuin niitä pois... Ja kiitos, parantelen parhaani mukaan! :)

      Poista
  2. Muistan kun tämä kirja ilmestyi suomeksi ja ihailin kantta kirjakaupassa... kuitenkin jonkinlainen kuudes aistini sanoi minulle, etten pitäisi sen tyylistä. Ehkä se oli totta silloin nuorempana, mutta nyt tarina vähän kutkuttaisi... Sait minut päättämään, että aion ainakin kokeilla tätä joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti, minä rakastin tätä! Kirjoitustyyli ei kuitenkaan varmasti sovi kaikille, joten jos ei tunnu nappaavan, kannattaa varmaan lopettaa suosiolla. :)

      Poista
  3. Melkein sait minut päättämään, että suomennoksenkin voisi lukea... vaan ei. Olenkohan jo maininnut, että Bütsow ei iske? ;p Kuulostaa kyllä aika haastavalta tapaukselta. Mutta, hmm. Joskus vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet maininnut ;) Minä tykkäsin kyllä tämän suomennoksen kielestä! Kirjaa suosittelen joka tapauksessa. :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)