maanantai 29. syyskuuta 2014

Ernest Cline - Ready Player One

Peli alkaa. Voittaja löytää aarteen ja pelastaa maailman. Oletko valmis?

2044. Wade Watts, niin kuin suurin osa ihmiskuntaa, pakenee kurjistuneen maapallon ahdistavaa todellisuutta viettämällä koko valveillaoloaikansa kirjautuneena OASISiin, rönsyilevään virtuaaliseen utopiaan, jossa jokainen voi olla ja tehdä mitä haluaa.

Miljoonien muiden lailla Wade pelaa peliä, jonka voittaja perii maailman rikkaimman miehen ja universumillisen virtuaalimaailmoja. OASISin luonut pelisuunnittelija James Halliday on pestannut sen hallinnan sille, joka ratkaisee kolme kätkettyä arvoitusta. Arvoitukset ja vihjeet liittyvät Hallidayn nuoruuteen, 1980-luvun populaarikulttuuriin, josta Wade tietää kaiken viimeistä piirtoa myöten.

Wade törmää onnekkaasti ensimmäiseen ratkaisuun ja käynnistää pelin kiihkeätahtisen loppuvaiheen, jossa täytyy muun muassa pelata virheetön Pac-Man-peli ja osata Monty Pythonin vuorosanoja ulkoa. Äkkiä hän huomaa joutuneensa epätoivoiseen kilpajuoksuun tuhansien muiden kanssa. Kilpailu ulottuu pelottavalla tavalla myös todellisuuteen - ja tulee muuttamaan sekä Waden että koko maailman perinpohjaisesti.

Ready Player One on kirja, josta en ole kuullut mitään huonoa. Lukemani arvostelut ovat kaikki olleet eri tykkäämisen asteilla, mutta suurimmassa osassa kirjaa on jopa kehuttu, suorastaan ylistetty. Lopulta uteliaisuus sai minutkin tarttumaan kirjaan, vaikka hiukan epäilinkin toimisiko kirjan idea kohdallani. Se kuulosti kyllä todella kiinnostavalta, mutta viittaukset 1980-luvun populaarikulttuuriin ovat jotakuinkin viimeiset joita hoksaan ja videopelit eivät koskaan ole olleet minun juttuni. Ainoa kosketukseni pelimaailmaan on ala-asteen Miniclip-villitys, josta siitäkin on kiitettävästi aikaa. (Eikä Miniclipiäkään nyt suureksi pelimaailman kehdoksi voi sanoa.)

Mutta sain huomata pelkoni turhiksi. Viittauksista en varmastikaan saanut kaikkia irti, mutta ei se minua haitannut, sillä kirjan idea ja nopeatempoinen juoni pitivät otteessaan. Ja koska mm. Potter-fanina olen omaksunut pääni täyteen erilaista nippelitietoa, osasin arvostaa Ernest Clinen viittauksia ja myös päähenkilömme Wade Wattsin tietoisuutta niistä.

Ready Player One on teos, jollaiseen en usko koskaan ennen törmänneeni enkä usko enää törmäävänikään. Idea on jo itsessään uskomattoman kiinnostava. Perheetön miljönääri James Halliday testamenttaa omaisuutensa sille, joka löytää hänen kehittelemästään OASIS-virtuaalimaailmasta niin sanotutn pääsiäismunan. Munan löytääkseen pitää ensin ratkaista kolme arvoitusta, löytää kolme avainta ja avata niiden avulla kolme porttia. Arvoitusten ratkaiseminen vaatii tietoutta James Hallidayn kiinnostuksen kohteista, joihin kuuluu 1980-luvun populaarikulttuuri kaikkine puolineen. Lukuisat "munastajat" lähtevät koitokseen, mutta kaikilla ei ole puhtaita tarkoitusperiä.

Jahdin voittoa halajaa nimittäin myös IOI, häikäilemätön yhtiö joka haluaa OASIksen valtaansa. Se on palkannut palvelukseensa satoja munastajia, joista käytetään nimeä kuutoset. James Hallidayn suunnittelemasta rehdistä kilpailusta on tullut yksittäiselle munastajalle entistäkin vaikeampi, kun heidän on taisteltava paitsi toisiaan, myös rikkaan ja vaikutusvaltaisen yhtiön kaikkia voimia vastaan. Lisäksi IOI on toimissaan täysin häikäilemätön, he ovat valmiita tekemään mitä tahansa voittaakseen.

OASIS onkin kaikkine yksityiskohtineen ja vivahteineen uskomattoman kiehtova ympäristö. Kurjassa tulevaisuudessa ihmiset viettävät lähes kaiken vapaa-aikansa virtuaalimaailmassa, OASIS voi olla työpaikka tai koulukin huvittelun lisäksi. Toisaalta kirjassa otetaan kantaa myös virtuaalielämän "todellisuuteen", voiko ihminen olla tosissaan onnellinen ilman aitoja ihmissuhteita tai elämää virtuaalimaailman ulkopuolellakin?

Ready Player One on myös uskomattoman koukuttava kirja. Noin sivulle viisikymmentä asti olin vielä hiukan ulkona tapahtumista, mutta kun kirja sitten kerran imaisee mukaansa, se on menoa. 510 sivua ei tuntunut yhtään miltään, pääosin lukaisin kirjan noin vuorokaudessa. Juoni ei seisoskele paikoillaan, vaan kirja on täynnä juonenkäänteitä toisensa jälkeen. Lukiessa välillä miltei hengästyy. Cline heittää peliin myös sellaisia käänteitä, jotka nostivat minulle hymyn huulille ihan vaan pelkällä loistavuudellaan. Tiedättekö sen tunteen, kun luette kirjaa ja kirjailija tekee jotain uskomattoman kiinnostavaa ja älykästä ja hauskaa ja tajuatte kuinka nerokas liike se on juonen kannalta? Minulla oli se tunne monta kertaa kirjaa lukiessani.

Kirjan päähenkilö Wade on varsin mielenkiintoinen ja sympaattinen ja Ready Player Onen punaisia lankoja onkin hänen kehittymisensä. Waden on paitsi astuttava suuriin saappaisin kuutosten kukistamiseksi ja pääsiäismunan löytämiseksi, mutta myös tajuttava, että elämää on OASIksen ulkopuolellakin. Pääosin hänen kehityksensä onkin mielenkiintoista ja tavallaan lähes hellyyttävää seurattavaa. Vain kirjan keskiosassa oli vaihe, jolloin huomasin toistuvasti ärsyyntyväni hänen käyttäytymiseensä. Ärsyyntyminen liittyi kirjan pieneen romanssiin, joka tuntui minusta hiukan väkinäiseltä.

Wade ihastuu (tai rakastuu...) palavasti Art3mikseen, munastajaan, joka hänen ja muutaman muun lailla on jahdin kärjessä. Art3mis on kaunis (tai ainakin hänen hahmonsa OASIksessa on), älykäs, hauska, salaperäinen ja kaikin puolin erinomainen. Ugh. Minusta Art3mis oli melko tylsä, vaikka hänen hahmoonsa koitetaan kirjan loppu puolella hiukan haavoittuvuutta änkeäkin. Lisäksi Wadella on aikamoinen pakkomielle hänen ihanuudestaan, joka myös tuppasi käymään hermoilleni.

Mutta jos ei lasketa pieniä ärsytyksen hetkiä, Ready Player One oli kerrassan mahtavan upea kirja. Hauska, omaperäinen ja ehjä kirja. Jos kirjan synopsis kuulostaakin yhtään kiinnostavalta, suosittelen lämpimästi. Vaikka olinkin sivistymätön 80-luvun populaarikulttuurin suhteen, lukukokemukseni ei siitä pahemmin kärsinyt. Kirjaa voi siis suositella minunlaisilleni tietämättömillekin. Ja etenkin niille, jotka ovat käsikirjansa lukeneet, heille Ready Player One on viittauksineen varmastikin vielä kymmenen kertaa hauskempi kuin minulle.

Arvosana: ♣♣♣♣½

Teos: Ready Player One
Alkuperäisteos: Ready Player One
Kirjailija: Ernest Cline
Kääntäjä: J. Pekka Mäkelä
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäisteos 2011)
Sivuja: 510 (suomenkielinen kovakantinen)
Luettavaksi: kirjastolaina

2 kommenttia:

  1. Tykkäsin kovasti tästä kirjasta. Suurin osa viittauksista peleihin ja leffoihin meni minulta ohi viuhahtaen, mutta se ei estänyt kirjasta nauttimista. :)

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)